Motivaatioden tunnistaminen tekstissä, uskonnossa ja mediasisällössä

Psykologiassa, kielenteorioissa ja johtamisessa on usein pohdittu sisäisen motivaation syntymistä. Kirjoituksessani pohdin motivaation välittämistä kommunikaatiossa. Miten eri alustoilla kielen välityksellä voitaisiin suunnata uuden oppimista? Kutsun tekstien, elokuvien ja median sisältöjen kulminaatiopisteitä motivaatiopisteiksi.

 

Motivaatiopisteet ovat tunneita herättäviä kiteytymiä viestinnässä. Asian sisältö on näissä usein eriytynyt sen abstraktista käsitteestä. Esimerkiksi kun mainitsemme sanan ‘vasemmistolaisuus’ tai ‘oikeistolaisuus’, se herättää vastaanottajassa erinäisiä tunteita. Mutta mitä sillä oikeastaan merkityssisältönä tai järjestelmänä tarkoitetaan, on eriytynyt itse sanasta. Tunteita herättävästä merkistä ja asenteesta asiaan on tullut tärkempää kuin sen merkitys ja sisältö. Näitä kielellisiä asenteita kannattaakin ihmisviestinnässä tarkkailla. 

Motivaatio erillään asian ydinsisällöstä

Kun motivaatiopisteeseen viitataan tekstissä, äänessä, kuvassa, sisällössä, käynnistää se koko merkityksellisyyttä määrittelevän tunnetilan vastaanottajassa. Tunnetila ohjaa seuraavia merkityksiä ja prosesseja ihmisessä. Tunnetila kaappaa siis merkityksen syväsisällön ja sen prosessoinnin ja presentoi tietoisuudelle hyvän tai pahan tunteen. Tunteen seurauksena välittyy asenne, joka on usein seurausta motivaatiopisteen yksilössä sosiopsyykkisesti indikoimasta autonomisuudesta, yhteydestä, dominanssista, kehittymistä ja järjestyksestä tai näiden puuteesta. 

Sosiopsyykkiset motivaatiot ovat ihmisen sisäisiä motivaatioita, joilla hän säätelee agenttiutensa toimintaa ympäristössään. Näitä viittauksia sivuten sisällössä, kuvailemalla tai rakentamalla eri toivottavien ja epätoivottavien skenaarioiden suhteita, voimme helposti synnyttää tulkitsijassa tahtotiloja. Agettiutemme saa lisää toimintaedellytyksiä skenaarioita, joita avautuu motivaatioita ladattuun sanaan. Esimerkiksi ‘vasemmistolaisuus’ tai ‘oikeistolaisuus’ saattaa edustaa meille sanaa, joka kuvaa identiteettiämme tai on yhteydessä henkilökohtaiseen autonomisuuteen ja yhteyteen samanmielisten kanssa, sillä voi myös olla biologinen merkitys työpaikkana ja ruokana sekä tulevaisuuden kestävyytenä. Tälläiset motivaatiopisteet erottavat henkilökohtaiset motivaatiot itse sanan funktionaalisesta merkityksestä.

Jo Humen giljotiinissa filosofiassa olemme eriyttäneet, sen mikä pitäisi olla, siitä mitä on. Näin on myös mielen motivaatioden ja sisällön välinen yhteys erillään toisistaan. Esimerkiksi tekstin sisällössä on kaksi kerrosta. Asian kertominen ja erityinen motivaatioden luoma kerros. Asia ei sanele sitä motivaatiota mikä yksilöllä on, vaan tähän kehittyy aivan omanlainen kerros moraalisemantiikkaa. Näillä on kuitenkin yhteyksiä mielessä keskenään, ja ei voi olla puhumatta jostain arkisestakaan asiasta, ilman ettei siihen kuulijassa yhdistyisi sosiopsyykkistä-motivaatio-semantiikkaa. Niinpä sisällöllisistä tekijöistä tulee erityisiä motivaatiopisteitä, kun ne yhdistyvät osaksi laajempaa tarinankerrontaa. Kun ne mainitaan tietyssä kontekstissa ja kehystetään episodisella syy-seuraus tarinalla, alkaa kuulijassa oman autonomisten motivaatioiden prosessointi.

Keskeistä motivaatiopisteellä on, että se käynnistää tulkitsijassaan tämän abstaktin asian asenteellisuuden tai tavoitteellisuuden, sen sijaan, että se alkaisi erotella minkälaisesta funktiosta tai mekanismista kyseisessä ajatuksessa tai sanassa on kyse. Se on eräänlainen avain käynnistämään yksilössä motivaation tavoitteita tai olla samalla puolella puhujan kanssa. Tämä ohittaa osittain tulkinnallisen viestinnällisen kehyksen ja toimii kuulijassa erityisellä tunne merkityksillä. 

Mainonta on täynnä tällaisia käsitteitä, joilla yritetään suostutella kuulijaa tai katsojaa samalle puolelle estetiikan tai motivaatioiden keinoin. Mainonnan tarinoissa kohdistetaan pitkällisillä suhteiden määrittelyillä motivaatioata yli mekanistisen ja funktionaalisten merkitysten sisältöjen. Mainonnan kulminaatiot ovat usein irrallaan voimakkaasti syväsemantiikasta ja muodostavat nopean motivaatiopisteiden liikkeen toisiaan kohden.

Motivaation psykologinen perusta

Kun puhumme emotionaalisesta motivaatiosta, sen tunnetilat voivat olla positiivisia tai negatiivisia. Ne saavat ihmisessä aikaan alitajusia ja tietoisia ilmentymiä. Alitajuiset näistä ovat yksilössä helpommin manipuloitavissa motivaatiopisteiden avulla. Voimme kuitenkin keskustella ja oppia sisällöstä enemmän, jos tietoisesti tarkkailemme tekstin motivaatioita ohjaavia elementtejä. Olemme silloin myös kriittisempiä esimerkiksi autonomisuuden menettämiselle. 

Motivaatio on psykologiassa jaoteltu sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Ulkoiset ovat niitä, joilla meidän motivaatiota voidaan suunnata esimerkiksi palkinnoilla tai rangaistuksilla. Sisäiset niitä, jotka nousevat ensin tarpeista. Motivaatiopisteillä pyritään herättelemään sisäisiä tarpeita ja rakentamaan, joko välitöntä vaikutusta tai muodostamaan pitkäaikaisia moraali-, toiminta- ja asennesemantiikkaa. Jälkimmäinen on mielenkiintoisin. Jos saamme yksilön itse rakentamaan viisasta moraalisemantikkaa sisäisen motivaation kautta, pystymme tukemaan häntä elämässä.

Motivaatio ihmisessä koostuu niin biologisesta ja psykososiaalisesta motivaatiosta. Biologiseen motivaatioon kuuluu nukkuminen, syöminen, juominen, hengittäminen jne. Nämä ovat pitkälle tiedostamattomia tai automaattisia. Niiden motivoivan tarpeen ja brändien välille pyritään synnyttämään yhteyttä mainonnalla. Sen sijaan kun puhumme sosiaalipsyykkisestä motivaatioista, ovat nämä motivaatiopisteiden luomassa viestinnässä erityisen hyötypisteiden kaltaisia. Näitä ovat jo mainitsemani autonomisuus, yhteys, dominanssi, kehittyminen ja järjestys.

Motivaatiopiste tarvitsee usein parikseen toisen dynaamisen motivaatiopisteen ja laajemman tarinallisen kontekstin, jossa suhteet aktualisoituvat. Näiden suhteiden avulla rakennetaan tarinallista dynamiikkaa. Suostuttelua suuremman tavoitteen avulla ja motivaatioiden yhdistämistä. Tarinan kerrontaan istutetaan näitä huomaamattomia suhteita, joiden avulla tarinankerrontaa saadaan edistettyä kohti sen tarkoitusta ja päämäärää vaikuttaa kokonaisuudessaan tulkitsijan toiminnassa. Näitä pisteiden keskinäisiä yhdistämisiä, liikkeitä toisiaan kohti voidaan kutsua yksinkertaisimmillaan propositioiksi, jotka sitovat käsitteitä toisiinsa. Viestinnällä vaikuttaminen onkin erityisten motivaatioden yhdistämistä, asiat kertovat vain toissijaisia faktoja.

Propositiot motivoimassa uskonnollisuutta

Propositioilla tarkoitetaan väitelauseita. Ne saattavat olla tosia tai epätosia. Esimerkiksi uskonnollinen propositio “Jumala on rakkaus”. Tässä yhdistetään kaksi käsitettä ‘jumala’ ja ‘rakkaus’ merkitsemään yhtäläisyyttä, jollain tulkitsijan sille antamalla tasolla. Propositioiden avaruudet muodostavat  solmukohtia, jossa sidotaan käsitteitä toisiinsa verkostoksi. Rakkaus merkitsee paljon muutakin ihmiselle samoin jumala-käsite saattaa liittyä kaikkeen millä yksilö motivaatiotaan hallitsee. Jos tulkitsija hyväksyy tarinan käsite ja motivaatiopisteisiin liittyvän verkoston ajatukset ajatteluun, niistä tulee tarpeiden koordinaatteja havaitsemiseen ja toimintaan. Niistä muodostuu yksilön henkilökohtaista moraali- ja motivaatio semantiikkaa. 

Kun useat propositiot muodostavat verkoston käsitteitä, niistä muodostuu niistä lopulta koherentti ajatteleva mieli. Faktat ovat välineitä koherentin maailmankatsomuksen luomiseksi jossa ne uskotaan osaksi tulkitsijaa. Viestinnässä propositioiden pitää vastata kuuntelijassa totuutta arvoltaan, jotta ne voidaan hyväksyä ja omaksua osaksi omaa semantiikkaa. 

Uskonnossa on propositioita, jotka ovat kuin mantroja. Ne toistavat itseään ja puolustavat omistajansa tai kulttuurinsa identiteettiä. Näin motivaatiopisteistä syntyy uskonnollinen kokonainen yksilön toimintaa ohjaava motivaatio- ja moraalisemantiikka. Jumala-piste saadaan liikkumaan kohti rakkauden suuntaa. Nällä rakennetaan uskonnollista merkitystä, joka liittyy ihmiseen, hänen tunteisiinsa ja kehoonsa. 

Rakkaus on tunne, jolla on konkreettinen sisäinen olemus. Sillä on paikka kehon tiloissa. Kun tähän tunteeseen yhdistetään jumalan käsite, saadaan erityistä uskonnollista motivaatiopisteiden synnyttämää merkitystä, jossa jumala kulkee tarinana kohti rakkauden hyötypistettä. Nämä hyödyttävät molempia käsitteitä ja tekevät niistä voimakkaita. Tästä uskonnollisesta kielestä syntyy moniasteista toiminta semantiikkaa, kun abstrakteja merkityksiä ohjaavat propositiot asemoituvat tulkisijassa motivaatioiden tasoon. 

Kun motivaatiopisteillä on suunta kohti yksilön ja yhteisön kokemuksia, syntyy laajoja tarinoita, joilla rakennetaan kokonaisia uskontoja ja niiden merkitysjärjestelmiä ja lopulta kulttuureja sekä valtioita, joilla on oma puolustusjärjestelmä. Kyse on kulminaatioista mielessämme, jolla hallinnoimme koko kulttuurin kerrontaa. Pisteiden liike ilmaisee minne suuntaan ollaan haluamassa ihmisen toiminassa. Motivaatiopisteet liittyvät ruumillisuuden kulttuuriin, tunteisiin, käsityksiin, ja rakentavat lopulta monimutkaisen käsitteiden ja kulttuurien todellisuuden.

Miten tulevaisuudessa on toimittava?

Jos sanoman vastaanottaja halutaan saada vakuuttuneeksi, motivaatiopisteiden pitää olla ensinnäkin hyväksyttyjä tai ei tietoisia, niillä tulee olla positiivinen suunta ja niiden tulee jatkaa kostruktiivista oppimista. Voimme mennä joihinkin valtioihin, jossa valtion propagandassa käytetään juuri tällaista kasautuvaa konstruktiivista mieliä kiinnostavaa feikki informaatiota, jossa isoilla motivaatioilla, kuten kansallisella identiteetillä, houkutellaan pienempiä, ei niin universaaleja, motivaatioita hyväksytyiksi. Tämä on propagandistista sisällön rakentamista, retoriikkaa väärillä vaikuttimilla.

Myös erityinen vaikuttaminen, jossa kuluttajan tunteita hämmennetään ja sekoitetaan salaliittoteorioilla tai demokratian vastaisilla sanomilla, on yleistynyt. Erityisen huonoa kohtelua ovat saaneet jotkut PSTD, traumaperäisen stressireaktion potilaat, joiden käyttäytymistä ja tunnetiloja on voitu triggeröidä tietyillä motivaatiopisteitä sisältävillä viesteillä. Lisäksi monet normaalitkin ihmiset ovat ehdollistuneet tietynlaiseen pakko-oireiseen käyttäytymiseen. Esimerkkejä on löytynyt mm. Tik tokin kaltaisista sosiaalisen median palveluista, jossa käyttäjän motivaatiot algoritmi tuntee tarkasti, jossa käyttäjän asenteita ja jopa fyysistä käyttäytymistä on mahdollista muuttaa hyvinkin radikaalisesti.

Sosiaalinen media on tarjoamassa juuri motivaatiopisteisiin liittyvää käyttäjää kiinnostavaa informaatiota. Se on erottanut ihmiset omiksi lahkoikseen ja ryhmiksi, joilla on oma kiinnostava sisältö. Tälläinen vaikuttaminen on lähtenyt niin voimakkaasti kierroksille, että joissain maissa on kielletty sanoja ja merkkejä pelkästään sen takia, että ne viestivät jotain negatiivista.

Tällaiseen ei saisi kielen käytössä mennä, vaan somealustojen ja viestinnän tavoitteena tulisi olla  monipuolisuus, ja plastisuus, ns. ‘vapaan tahdon’ merkitysavaruus. Jos sisältö on liian vastakkain asettelevaa, joudutaan ääriaineksia karsimaan. Jos tällaiselle vastakohtien viestinnälle ei koskaan anneta avaimia alkuunkaan, ei poissulkemista läheskään niin paljoa tarvita. Tarvitsemme laajempia käsitteitä somealustojen tekstien analysointiin, ja voisimme kieltää erityisiä motivaatio asetelmia sanojen sijasta.

On eri asia lukea motivaatioita sosiaalisessa mediassa kuin vuorovaikuttaa niillä ajantasaisessa ihmisten kohtaamisessa. Ihmisten kohtaaminen on kaikkein hienovaraisinta vaikuttamista yhteisten motivaatioiden ohjaamana. Sen sijaan tekstissä ihmisillä on kyky rakentaa on oman tekstin tarkoittamat motivaatiot, ja aavistaa miten teksti asettelee motivaatioita sen vastaanottajassa. Sosiaalisen median algoritmit ovat vasta aloittelemassa individuaalia tekstin sisällön tulkintaa ja vastaanottajan motivaatioden tunnistamista tekoälyllä, ja on oletettua että tulemme näkemään yhä jalostuneempaa vuorovaikuttamista.

Kunpa samalla ei menetettäisi ihmisten luovuutta ja halua kirjoittaa alustoille. Emme saa muuttaa kaikkea sterilliksi ja valta järjestelmän sisällön, mielipiteen ja näkyvyyden kontrolloimaksi todellisuudeksi. Tähän on jo menty kiinassa, ja rajoitettu yksilön oikeuksia. Länsimaiden on vastattava yksilön luovuuteen vahvistamalla sananvapautta, yksilön omaehtoisuuden parantamiseksi ja kilpailun vättämiseksi.

Kun rakennamme sosiaalisen median motivaatioiden varaaan, lisäämme päätöksenteon monipuolisuutta vaihtoehtojen suhteen. Ne ovat kuin kulttuuria, joka vahvistaa ja monipuolistaa “vapaata tahtoa”. Ihanteellista olisi myös säilyttää vahva yhteys semantiikkassa asioiden ja niitä markkaavien motivaatiopisteiden väillä, mutta varsinkin ideologisissa postauksissa, nämä eriytyvät ja muodostavat päällekkäisiä loogisesti ristiriitaisiakin ajatusketjuja. Tähän järjellisyyden säilyttämiseen tarvitsemme osaavia motivaatioita tunnistavia ihmisiä kuin järjestelmiäkin.

Lopuksi

Olen kirjoittanut tämän kirjoituksen pitkälle omista motivaatiosta oppia sosiaalisuutta enemmän. Olen luultavasti autismin kirjolainen, ja minun on pitänyt opetella sosiaalisia toimintoja pitkälle aikuisuuteeni saakka. Siksi myös sen ymmärtäminen miten minua manipuloidaan, ja kuinka voin olla sujuvampi vuorovaikutuksessa on minulle ehdottoman tärkeää. Toivottavasti itse saat samanlaisia eväitä kirjoituksestani, eikä se että motivaatiot otetaan tietoiseen keskusteluun, häiritse luonnollista vuorovaikutusta. Toivon hyvää tietoisten motivaatioden sävyttämää tulevaisuutta.

Esimerkki Sanna Ukkola

Tarvitsemme käsitteitä, joilla luomme parempaa mediaympäristöä ja pystymme myös itse tarkkailemaan, miten meihin vaikutetaan. Jos luemme Sanna Ukkolan artikkeleita, ymmärrämme millaisiin kudelmiin hän on viestinsä ja tavoitteensa kätkenyt. 

Hänen kirjoituksensa usein vetoavat tasapuolisuuden motivaatiopisteeseen, joka on lähellä liittymisen sosiopsyykkistä motivaatiota, ja on liikkeessä vasemmistolaisuuteen, joka ei kuitenkaan ymmärrä tasapuolisuutta oikein. Tämä asetelma ja motivaatioiden suhteet saadaan näyttämään siltä, ettei maassamme ole vääriä asenteita ollenkaan, muuta kun niissä tahoissa, jotka nostavat asiat esille ja aiheuttavat yleisössä epämukavuutta. Tasapuolisuuden motivaatiolla perustellaan vieraan, moralisoivan kannan pahuutta.

Esimerkki: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c13df0bf-4c00-44b7-bad2-d6971e0e8450

Kaikki lähtee sisältöön rakennettavista yhteyksistä, jossa motivaatiopisteet ovat keino vaikuttaa.

–––

Lähteet: 

Neill, James. "What is motivation?." (2002). https://upload.wikimedia.org/wikiversity/en/6/6f/Lecture_MotivationEmotion_6slidesperpage.pdf

Edit: 30.5.2023 Kappaleita poistettu ja yksittäisiä lauseita korjattu

Poissuljettu ajatus

Elämme joulunaikaa ja näihin hetkiin sisältyy paljon odotusta. On kuitenkin paljon ihmisiä joille kulttuuriset huippuhetket eivät tunnu miltään. Pitäisikö tällaisesta kulttuurisen elämänvoiman puutteesta olla huolissaan? Vastauksen saamiseksi joudumme syviin vesiin. Millainen ihminen on sovittanut kulttuuriset juhlat ja sen ettei mikään jatku ikuisesti? Suljemme juhlien odotuksessa pois rajoitteet. Tämä on sitä eskapismia, jolla jaksamme arjessa ja motivoidumme.

Olen kehitellyt kesken jäänyttä ajatustani. Poissuljemme ajatuksia, jotta voisimme ajatella motivoidusti elämästä. Jouluhumu ja lahjat tuntuvat hyviltä, kunpa tämä ei loppuisi koskaan. Pidämme arvossa vitalismia, elämänvoimaa, kuten urheilua ja kulttuuria. Vastapuolena tälle on voimattomuus, häviö ja kuolema. Mitä enemmän palvomme tätä elämänvoimaa, sen enemmän tunnumme kieltävämme kuoleman todellisuuden. Siitä kai joulunkin ajoittuminen pohjoisella pallonpuoliskolla juuri pimeimpään ja fyysikaalisesti vaikeimpaan aikaan on saanut alkunsa.

Jossain vaiheessa tämä elämänvoiman palvomisen puoli voi keikahtaa mielessämme negatiiviseksi ja ajaudumme synkkiin ajatuksiin, jopa masennukseen. Kun oikein boostaa dopamiinihöyryistä elämänvoimaa, voi negatiivinen puoli yllättääkin helpolla pienessä suvantovaiheessa. Olisi tärkeää ajatella tasapainoisesti, ilman äärimmäisiä merkityksiä, jotta romahtamista ei pääsisi tapahtumaan.

Tarkennan hiukan. Meillä on monenlaisia eskapistisia käsityksiä, tarinoita, joilla vahvistamme toimintaamme. Aivot tuottavat navigoitavan ja motivoivan kuvan maailmasta, jota ne käyttävät valtansa ja päämääriensä toteuttamiseen. Musiikki on tapa kanavoida tunteita erityisessä eskapistisessa maailmassa. Hetken kaiho sinfoniassa kertoo enemmän vaelluksestamme kuin tuhat sanaa. Samalla musiikki on aivoille tapa navigoida suhteiden todellisuudessa.

Juuri kulttuurissa voimme pyrkiä tasapainoon, muistamalla kuolevaisuutemme hetken vaikka musiikin kaihossa. Jokainen tuntee surun joka menettämiseen sisältyy, se sama suru on ehkä läsnä oman kuoleman ajatuksissa. Ilman suuria kuvitelmia on hyväksyttävä kaiken elämänvoiman väliaikaisuus. Olemme vain hetken voimakkaita. Musiikki usein välittää meille eskapistisen harmonian ja järjestyksen.

Niin tämä ajatukseni liittyy ennenkaikkea ihmisen aivotoimintaan. Erityinen toiminnanohjaus on keskittynyt etuaivolohkoon. Se on viimeksi kehittynein osa ihmisen aivoissa. Samalla kun ohjaamme toimintaa ja käynnistämme eri tietoisuuden puolia, toista aivotoiminnan aluetta pitää himmentää. Aivoalueiden informaatiota harvoin käytetään yhdessä päätöksen tekoon, vaan neurokorrellaattien aivokuvat kertovat, että käytämme eri aivoalueita, eri hetkinä, jotka synnyttävät erilaisia ajatuksia, tietoisuuden ja tunteiden tiloja.

Näissä positiivisissa neurokorrelaateissa käynnistämme eskapistisen maailmamme kuvia. Elämässämme voimme toimia puolikkaalla logiikalla tai puolikkaalla moraalilla ajamassa omia etujamme. Kuolemassa näemme koko aivojen sisällön kuin kuvina, muistoina ja tunteina, emmekä voi vastustella sitä, mitä olemme elämässä painaneet alas. Aivoissa vallitsee tasapainotila, eikä ole mitään syytä poissulkea pois todellisuuksia, joita joudumme kuitenkin kohtaamaan. Poissuljettu ajatus seuraa vaellustamme negaationa, joka saa lopussa määrittyksensä.


Kilpailu ja yhteistyö sivilisaation järjestyksen ilmentäjänä

Tulemme ihmiskuntaa määrittäviin asioihin. Eskapistiset maailmat ovat suurin syy sille, miksi ihmiskunta harjoittaa sellaista kuin urheilu, pelaaminen, kilpailu, kulttuuri, musiikki. Samalla se tuhlaa samalla erinomaisuutensa opetteluun valtavasti resursseja, vain kilpaillakseen vallasta ja viihtymisestään. Kuitenkin kaikki kulttuuri redusoituu lopulta siihen liikkeeseen, jota se ihmisten valloittavana elämänmuotona maapallolla tuotaa. Jos haluaisin oikein yksinkertaistaa, kaikki liikettä organisoiva on vain ylimääräistä kilpailua, jolla järjestämme yhteiskuntaamme.

Perustaltaan näemme että, itse navigaatio aika-avaruudessa on suhteellisen yksinkertaista. Tarvitsemme näkö ja kuulokykyä ja lihaksia liikkuaksemme. Jotkut eläimet liikkuvat ilman aivoja. Emme tarvitse todella tietoisuutta liikkumiseen. Niinpä ajatukseni on, että kulttuuri, jolla tätä liikettä ihmiskunnassa jäsennetään syö valtavasti resursseja ja tuottaa ylimääräistä kilpailua. Samalla siinä on yhteistyötä lajin ja luonnon kesken. Kulttuurikin on vain jaettua ja koettua semantiikkaa, joka jäsentää viimekädessä ihmisten liikettä toimia kilpailullisesti ja yhteistyönä maailmassa! Ilman kulttuurista kilpailua ja yhteistyötä ei voi vaikuttaa ihmisyhteisössä ja tämä turhalta tuntuva kilpailu syö valtavasti resursseja.  

Tuntuu karulta, mutta ehkä todellista, että resursseja kuluu siihen, että kaikkien pitää kultivoitua, saavuttaa jonkinlainen asema ja kilpailujärjestys maailmassa. Jokaisen pitää saada oppia kuluttamalla kulttuuria vain tullakseen paremmaksi ihmiseksi. Jokaisen osa on kilpailla ja liittyä toisiin paremman aseman saamiseksi yhteistyöllä sekä osoittaa erityistä nokkimisjärjestystä maailmassa. Eskapistiset maailmat ovat kulttuuria, joka erottaa luontosuhteesta ihmisen ja jossa kilpailullisuutta mitataan. 

Niin, päästäkseen parisuhteeseen kuluu valtavasti energiaa kulttuurin muodossa, jossa erotellaan sitä kuka kukin on. Kuka on kelvollinen saamaan, ja minkä arvoisen puolison. Tämä on piirre niin eläin- kuin ihmiskunnassa. Kelpoisuuttamme mitataan. Monesti tämä mittaaminen tapahtuu vitalismin ja eskapismin maksimaalisessa maailmassa, jossa luonnon todellisuus on unohdettu ja ihmisen estetiikka on voimakkaasti esillä. 

Luonto ja ihminen 

Päättelyketjuni elämästä on vajaa, mutta toisaalta juuri elämää nähtyäni olen tullut tulokseen, että motivaatio löytyy eskapismista. Vaihtoehtona on realismi, joka johtaa nihilismiin ja masennukseen. Sillä on hyvä muistuttaa itseään, mutta pitää juhlat juhlina. 

Jos nyt katsomme elämän tarkoitustakin, on se jokaisen itse löydettävä. On kuljettava eskapistisista maailmoissa, joissa pystyy kilpailemaan tai ainakin osoittaa olevansa hyödyksi yhteisölleen. 

Itse olen vakuuttunut siitä että miedon eskapismin ja realismin välillä on mahdollista elää. Katson TV:tä ja ihmettelen sitä kilpailuviettiä ja estetiikan nälkää. Tämä järjestäytyneisyys on hyvä, jos sillä vähennettäisiin kulutusta, mutta estetiikka ja järjestäytyneisyys on usein ollut yltiöpäistä tuhlailua ja luonnon tuhoamista. 

Pystytetään puistoja harvoilla puilla, joissa ihmiset voivat kävellä. Kaikki estetiikka ihmistä varten. Jospa voisimme nähdä luonnon estetiikan yhtä tärkeänä ja ennallistaisimme maan.

Pisti miettimään jokin aika sitten taidenäyttely läheisessä museossa. Antti Laitisen asetelmat ympyröistä luontoon välittyi luonnon ja ihmisen muokkaaman maiseman ristiriita. Ihmisten estetiikka väkivalloin muunsi luonnon moninaisuuden väärälleen ihmiselle harmonisen ympyrän muotoon. Erittäin puhutteleva näyttely, jossa se mitä ihminen oli, oli ikäänkuin kätkettyä, metamerkityksiä taiteen takana. 

Voisimmeko luopua kulttuurin ympyrän muotoisista tarinoista. Tilalle toisimme luonnon estetiikan ilman kuolemaa kieltävää eskapismia.

Heikkouden filosofia. Matemaattinen vallan todellisuus haastaa kristinuskon tarinan.

On mielenkiintoista miten Raamatun opetuksista Jeesuksen sanoissa on huomattavissa heikon yksilön menestystarina. Se perustuu eräänlaiseen käänteiseen käsitykseen, se mikä on vahvaa on heikkoa ja se mikä on heikkoa on vahvaa. Tämä juontaa juurensa siihen, että kristinusko toteutti kulttuurisen vallankumouksen Roomassa alhaalta ylöspäin. Israelin alueella syntynyt kristinusko nosti Roomasta käsin hallitussa valtakunnassa alistetussa asemassa olevan kansansa opetuksillaan arvokkaaseen asemaan. Tämä reformi tai vallankumous tapahtui heikosta asemasta käsin alhaalta ylöspäin pitkälle uuden uskonnollisen merkitysavaruuden ja tarinan luonnilla.

Tällaiselle tarinalle on tilausta nykypäivänäkin, jossa sosiaalisesti ja taloudellisesti heikot ovat hiljaa, kun heillä ei ole oikeutusta mielipiteilleen, ei kulttuurista vahvuutta sanoa ajatuksiaan ja tuoda julki mielipiteitään. Miksi sitten ideologia joka nostaa heikon vahvaan asemaan on edelleenkin läsnä yhteiskunnassa, vaikka valtakunnat ovat perustuneet voimaan ja hallintaan? Se perusteiltaan johtuu siitä, että ihmisen psyyke kärsii vallasta. Jos on toisten yläpuolella tai valta-asemassa, aiheutuu siitä erityistä kognitiivista painolastia. Valinnat muuttuvat valta-asemassa vaikeiksi, kun jollekin kumarretaan, pyllistellään toisille.

Heikon ihmisen puolustus lähtee tasa-arvosta. Kaikki parhaat ideat syntyvät yhteisestä vuorovaikutuksesta. Yleinen tasa-arvoisuus on palkitsevaa sosiaalisesti ja eliitti on menettänyt järkensä. Siinä heikon ihmisen menestystarinan salaisuus. Kun pelataan yksinkeraisilla pelimerkeillä, on peliä mahdollista johtaa simppeleistä evoluutiopsykologisista päämääristä käsin. Koti, Uskonto, Isänmaa. Siinä yksinkertainen konservatiivinen menestysresepti, joka noudattelee omien geenien ja kulttuurin hyvinvovaa kolminaisuutta.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on sitä, mitä jo varhaiset kristityt heikon asemalla ehkä halusivat sanoa, ollessaan itse heikkoja. Sitä ei kuitenkaan nimitetty tasa-arvoksi koska vierastettiin muita uskontoja. Vasta myöhemmän kulttuurit ymmärsivät uskonnon funktion sosiaalisesti ja pystyivät lieventämään me ja muut erottelua. Koti, uskonto, isänmaa kolmio ei puhu tasa-arvosta, vaan itsekkäästä evoluutipsykologisesta me henkisyydestä. Kulttuurilla meni aikansa tajuta, ettei tasa-arvo ei ollut oman yhteisön hegemoniaa, vaan laajemmalle sovellettavaa ideoiden ja vallan tasa-arvoistamista, osa yhteiskunnallista toimivaa järjestelmää. 

Kun kaikkien mielipiteillä on väliä ja kaikki voivat tulla kuuluiksi myös demokratioissa, syntyy jotain voimauttavaa, yhteiskunta hengittää ideoita ja resurssit ovat ihan eri luokkaa, kuin autoritaarisessa korruptoituneessa hierarkisessa tai diktatuurisissa yhteiskunnissa. Ihmisten hyvinvointi nousee heikon tai alistetun ihmisen voittavasta tarinasta. Miten simppeli elämäntapa voisi jatkossakin olla voittava tarina joka voimaannuttaa kansakuntia?

Tätä tarinaa on vaalittava jatkossakin, vaikka kristinusko on jo osaltaan heikentynyt. Uudella tavalla on tuotava esille heikon ihmisen asema ja mahdollisuus vaikuttaa. Kuitenkin tarinoiden, joita rahvas omaksuu on oltava osaltaan valtavirtaa, oikeuttaakseen mielepiteensä yleisössä relevanttina, osa tieteellistä näkemystä ihmisestä, eikä valtavirtaa vastaantaistevaa uskonnollista kulttuuria. 

Tilanne on muuttunut vanhasta ajasta, jolloin uskonnotkin olivat paikallisia. Nyt kilpaillaan ihmisten merkityksistä globaaleilla areenoilla. Erityinen Hillsong seurakunta kouluttaa ja käyttää kaikkia musiikin ja draaman keinoja tehdäkseen tilaisuuksistaan kiinnostavia. Kun piirisi oli vain lähimmät ihmiset, nykyisin piiri, jonka kanssa kilpaillaan, on globaali, miljardit ihmiset. Kilpailusta on tullut masentavaa yksilölle. Vain harva isoissa yhteisöissä voittaa ja voittavan henkilön estetiikka somessa on usein teatterimaista vaikuttamista. Olisi parasta jos kilpailupiirit saataisiin taas pienennettyä ja menestystä haettaisiin lokaaleilla asioilla. Kun ei olisi enää sellaista mahdotonta seinää edessä, jossa menestymistä haettaisiin globaaleilta markkinoilta. Olisi lokaaleja huoneita ja piirejä joissa oltaisiin vertaisia, tämä aiheuttaisi sen että maailma olisi ristiriitaisempi, eikä niin yhteen hengittävä. Mutta voisimme tekoälyn avulla johtaa pienempien piirien toimintaa ja merkityksiä globaalitaloudellisempaan suuntaan, ilman globaalia kilpailua. Vanha kunnon uskonnollinen paikallisuus voitaisiin nostaa kunniaan, kuitenkin uusilla voimakkaammilla yksilöllisimmillä globaalieettisyyttä varioivilla tarinoilla.

On haastavaa enää kehittää kristinuskon kaltaista tarinaa, joka enää uppoaisi yleisöön neitsyistä syntymiseen ja kuolemanjälkeisineen taivaiden valtakuntineen. Moni on irtaantunut kristinuskon heikon tarinasta, jopa kirkotkin ovat nykyisen kilpailullisen sosiaalisen median pelin hallitsevia. Uusi Se löytyi-kamppania esittelee kääntymistarinoita, joissa ihminen on kertonut itselleen elämässään tarinan uskontulon muutoshetkestä. Olemme kuitenkin uudessa ajassa ja monet tarinat ovat matemaattisia algoritmeja, joita voimme hioa tekoälyn työkaluilla tai laskea saavuttettavia yleisöjä.

Uskonto on ottanut myös näitä työkaluja käyttöön. Äärimmäisenä esimerkkinä, usea on saanut facebookin mainoksiin kutsun Karitsan häihin, jossa algoritmi on havainnut ne, jotka ovat herkkiä kuoleman jälkeisille päämäärille, mainostaakseen uskontonsa tilaisuuksia tämän ratkaistaakseen. Matemaattisesti laskettavasta maailmastamme on tullut eri datanomien luvuista ja suhteista maailmassa laskevaa todellisuutta, olipa kyse ihmisen metafyysisimmistä kysymyksistä tai ikuisuususkon asioista. Universumi on ehkä juurikin tällainen matemaattinen todellisuus, jota vastaan kristinusko taistelee heikon ihmisen menestyksen tarinallaan. joka on kuitenkin nykyisin unohtanut kulttuurisen merkityksen datanomisen valtakoneistossa. Konservatiivi vaikuttaja Ben Sharpiro on jopa sanonut, että kristinusko taisteelee universumin lainalaisuuksia vastaan. Se on paljon sanottu, fysikalismi ja kristinusko ovat ristiriidassa. Löytyisikö meille kuitenkin uutta nykyaikaista tarinaa, joka voisi opettaa ihmisten välisestä yhteydestä heikon voittavalla tarinalla, ilman kristinuskollista metafysiikkaa? Onko heikon ihmisen tarinalla mahdollista enää menestyä, kristinuskon siinä epäonnistuttua?

Tarvitsemme väkisinkin joitain viittauksia oikeaan moraaliin ja heikkojen auttamiseen. Tarvitsemme tarinan, joka antaa todellisuuskäsityksen, niin kuin se tieteessä on, mutta suuremmalla twistillä, ehkä kuolemanjälkeisistä tai elämässä saaduista palkinnoista. Tarinan on katettava se että olemme ihmisiä, joilla on oikeuksia kohdella meitä arvokkaina. Tarvitsemme tarinan, joka poistaa vastakkainasetteluja meidän ja muiden välillä, eikä ole valloittaja ja lähetyskäskyyn pohjautuva kuten kristinusko. Sen on kuitenkin levittävä yhtä hyvin kuin meemit. Myös oikeiston ja vasemmiston keskinäinen kamppailu on oikeuttanut pelisääntöjen rikkomiset vain oman vallan takia. Onkin löydettävä uudet pehmeämmät keinot, jossa vastustaja nähdään tärkeänä yksilönä, joiden elämää ei saa hankaloittaa tahallaan. 

Matemaattisesta vallasta on vaikea keksiä tarinaa, mutta ehkä se on mahdollista. Relaatioihin perustuvassa kaikkeudessa, on edullista oman psyykkeen takia säilyttää tasa-arvo ja perusta ihmisenä vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Matemaattisen vallan tarina on kuitenkin erilainen kuin kristinuskon, mutta se on kestävä, eikä romahda epäloogisuuksiin, ja kertoo tavallisen ihmisen selviämisestä relaatioden universumissa. Tarinan, jossa on balassia ja relaatioita, mielen ja ympäristön suhteen.

Juuri tähän yksinkertaisiin elämän tosiasioiden ja niihin linkittyvän tarinan löytymiseen on panostettava. Mukavat ihmiset jotka elävät yksinkertaista elämää monimutkaisessa universumissa ovat avain matemaattisen heikon ihmisen tarinassa. Sosiaalisesti saatava status ja maine mukavana ihmisenä, joka ajattelee yksinkertaisesti ja kantaa näin muita teknologisesta matemaattisesta laskennasta huolimatta. Sosiaalista pääomaa ja lämpöä on vaikea laskea ja hallitsijatkin joutuvat kohtaamaan ennenpitkää sen, kuinka he ovat kohdelleet muita, maailmaa ja ilmastoa. 

Kunpa joku esittäisi tämän tarinan meille, jotka olemme ajautuneet moniin kriiseihin globaalin moraalin puuttuessa. Voin aloittaa sen sanoilla: Elipä kerran viisas Sapien laji maan päällä, jolla oli erikoislaatuinen ominaisuus – kulttuuri, jolla se pystyi hallitsemaan koko lajinsa sopeutumista elämärikkaalla maapallolla.... 

Edit 12.10.2022 Poistettu kappale