Merkitystalous Extrat

Extrat :: Merkitystalous täydentää struktuuria

Struktuuri on ihmiset yhdistävä tiedon, semantiikan sekä sosiaalisen järjestyksen ilmentymä, joka muokkaa ympäristöä ihmisten esteettisenä kokemalla tavalla. Se on lokaalia tai globaalia järjestystä, jokaisen kulttuurin sovittamaa kudelmaa. Jokainen ihminen tietoisuuksineen pitää yllä struktuurin jäsentämistä ja siten muokkaa ympäristöä.

Merkitystalous ei ole mitään ilman struktuuria, lokaalia ja globaalia valtaa, maailmanjärjestystä, johon se konkreettisesti vaikuttaa. Merkitykset ovat aivojen järjestäytyneisyyttä ja verkostoa, jolla se vaikuttaa muihin ja luo kokonaisuuksia. Mielen informaation muuttuessa ulkopuoliseksi järjestyneisyydeksi, muuttuu merkitystalouden vaihdanta struktuuriksi, jolla on valtaa vaikuttaa, muodostaen eettisesti navigoitavaa systeemiä ympäristöön.

Merkitykset rakentavat siis struktuuria, joka on läsnä yhteiskunnassamme. Merkityksillä on monta tasoa, ja struktuuri rakentuu lopulta vain syvältä luotaavista hahmotuksista. Ilman yhteyttä struktuuriin merkitystalous menettää valtansa ja eriytyy harrasteluksi. Se voi myös muuttua olemattomaksi, jos struktuuri ei ole tarpeeksi vakaa pitämään itseään yllä. Sen on saavutettava laaja etiikkaan ja mielekkyyteen perustuva hyväksyntä. 

Struktuuria määrää siis eettisyys ja myös esteettisyys, tietty informaation kauneus ja koherenssi. Nämä pitävät yllä sen rakenteita ja perustelevat jatkuvasti sen mielekkyyttä, ohi muiden mielipiteiden. Entropian eli järjestäytyneisyyden virtana se pitää yllä hahmoja, jotka määräävät ympäristön eettisinä käytäntöinä, kuinka kompleksisissa systeemeissä suunnistetaan. 

Sen yhteys merkitystalouteen on oltava egon määrittämä pyrkimys hallinnoida todellisuutta informatiivisesti. Sen on oltava sellainen, että sitä voidaan eriasteisilla älykkyyksillä rakentaa. Informatiivinen ego vaalii struktuuria erilaisten näkemysten, eettisten kokonaisuuksien mukaan. 

Struktuuri on relatiivinen, niin että jokainen yksilö on osa struktuuria ja rakentamassa myös sitä. Jokaisella yksilöllä on arvoa jo kannattaessaan struktuuria, eikä esimerkiksi sillä, että mielipiteillä ollaan välttämättä struktuurin puolella. Struktuuri itsessään on topologia, verkostosuhteita, ja vastakkaiset esteettiset mielipiteet sen järjestyksestä ovat osa struktuurin palauttavia, itsetarkkailevia mekanismeja. Struktuurin topologinen semantiikka rakentuu kaikkein perustelluimmista väitteistä. 

Siinä kilpaillaan jatkuvuudesta ja sitä kautta viime kädessä valintojen vapaudesta. Jokainen reaalimaailmassa pelaava agentti rakentaa omalta osaltaan merkitysten kenttää, jossa vapaus maksimoituu valintojen osalta. Tämä edellyttää oikeuksia toimia vapaasti ja saavuttaa vapautta valita, niin että struktuuri saavuttaa vain globaalista eettistä ohjattavuutta. Ohjaavuudella pyritään globaalietiikkaan ja vapauksilla lokaalietiikkaan.

Struktuuri on jotain, minkä varassa yhteiskunnalla on valinnan mahdollisuuksia edetä. Jos globaali ilmastonmuutos etenee, valinnan mahdollisuudet kapenevat. Tämä on mahdollista teknologisella ajalla. Yksilöt on asetettu pelaamaan taloutta niin, että struktuuri säilyttää suuret valinnan mahdollisuudet, joita lopulta tavoitellaan. Struktuurin mekanismilla onnistumme varmasti torjumaan ilmastonmuutoksen. Se pakottaa ihmiset toimimaan niin, että valinnanmahdollisuudet tulevaisuuden suhteen kasvavat. Tämä tarkoittaa että hoidamme planeettamme fyysiset rajoitteet hyvin. 

Kritiikki :: Huomioita struktuurista

On huomattavaa että nykymaailmassa rakkaus on monesti alisteista struktuurin rakentamiselle. Monet rakenteet vaikuttavat siihen, että rakkaudellakin nähdään olevan funktio ja tarkoitus. Tästä pitää pyrkiä pois ja nähdä rakkauskin vapaana, ihmisten määrittämänä ja kokemana asiana, jota struktuurit eivät määrää. Samoin on tasa-arvon kohdalla. Struktuuri ei saa rajoittaa mahdollisuuksia menestyä. 

Struktuuri funktionaalisena todellisuutena ei määrää kuolemaa. Voimme erottaa rakkauden ja kuoleman ei-funktionaalisina asioina. On asioita joita ei pidä määrittää struktuurilla, yleensä nämä ovat mielen tiloja, ja näiden on oltava vapaita, joilla ei ole riippuvuutta järjestykseen. Rakkauden ja kuoleman on oltava henkilökohtaisesti itseä koskevasti päätettävissä, struktuuri ei määrää niitä.

Hallintaan struktuurina liittyy rajat, jotka määritellään siihen, mikä osuus on struktuurin hallitsemalla maailmalla, sekä toisaalta yksilön yksityisyyteen liittyvillä oikeuksilla. Mikä osuus on asioiden globaalilla hallinnalla ja missä kohtaa yksilöiden on koettava lokaalia vapautta? Struktuurilla voidaan myös viedä vapaus, jos se käsitetään väärin. Siksi onkin yhtä tärkeää taata yksilön vapaus yksityisyyteen. Vain sitä kautta struktuuria voidaan vapaalla merkitystaloudella rakentaa. 

Struktuurin rakentaminen on hyvä merkitystaloudellinen tavoite kun siinä huomioidaan henkilökohtaiset oikeudet. Oikeus olla määrittämättä tehokkuuden, luonnon, tai minkään muun asian nojalla korkeita ihmisoikeudellisia arvoja.