Elämämme määrittävä tekijä on tietoisuus. Se on kaikki, mitä elämästä hahmotamme todelliseksi. Tietoisuutemme pitää sisällään neuroverkkoa, joka sisältää kytköksiä, jotka synnyttävät kokemuksen toimijuudesta, jonka kautta suunnistamme todellisuudessa. Se millainen todellisuus tai siinä suunnistava tietoisuus lopulta on, pysyy meille mysteerinä. Ehkä ikuisesti. Voimme kuitenkin filosofoida asiasta suunnistuksena tai puhuen vain liikkumisesta todellisuudessa tavoitteidemme kautta.
Sen verran on määriteltävä suunnistuksen mahdollisuutta, että olettaisin todellisuuden olevan enemmän kuin näkyvä luonnollinen maailmamme, jonkinlainen kenttä portteja tai jotain kytköksiä, jotka solmivat sen yhteen ajassa ja materiassa. Kun meillä on tietoinen ihminen tai eläin, tai jopa kasvi tai fyysinen kappale, sen mahdollisuudet vaikuttaa muuhun informaatioon määrittyvät sen olemuksen tai syvemmin sen agentuurin mahdollisuuksien kautta.
Siten agentti suunnistaa informaatio verkostossa ja on itse osa tätä informaation verkostoa, kuten myös fyysiset kappaleet. Tämä on yksinkertaistus ja ontologia fysiikan pohjalta, joka teorisoi David Deutsch Constructor Theoryn innoittamana, mahdollisuuksista joita fysikaalisilla systeemeillä todellisessa on. Eliön päämäärillä ja tarpeilla selittyy se miksi informaatio struktuurissa suunnistetaan, säilyttäen elämä, joka on agentille viimeinen tavoite.
On otettava huomioon, että tässä oletetussa materiaalissa tai teoreettisemmin kvanttikentässä, itse kantavalla substanssilla ei ole meille merkitystä, vaan toisilla toimijoilla ja niiden välisillä suhteilla, jotka kentässä vuorovaikuttavat meidän kanssa. Sikäli meidän ei tarvitse ottaa kantaa todellisuuden struktuuriin kovin voimakkaasti, kun puhumme vain siitä, että suunnistamme siinä agenttien toimijuuksien välisesti. Tämä on iso helpotus filosofialle, joka ei ole kiinnostunut aktuaalisesta matemaattisesta tai fysikaalisesta toteutuksesta, vaan kaiken rakenteesta, agenttien välisenä struktuurina ja ontologiana.
Hyvä, päästiin ensimmäisiin määreisiin, mutta on pohdittava, että kilpailu tässä kentässä näkyy erityisesti niissä yhteistyökuvioissa, jota muiden toimijoiden jaetun arvostuksen muuttujan kautta saavutetaan. Kenttä sopii suhteita toisiinsa, ikään kuin päästäkseen syvemmälle struktuurissa yhteistyöllä, ja tässä se asettuu myös hierarkkiseen kilpailuun, kenttänä selviämis taisteluna, jäsenneltynä yhteisten päämäärien ja myös tarpeidenkin toteuttajana. Kulttuurinen ja sosiaalinen järjestäytyneisyys päältää syvempää informaatio struktuurin rakennetta. Informaatio on jakaantunut tasoihin, erilaisiin toimijoihin, jotka vastaavat näitä saavutettavia portteja tai solmuja.
Siinä struktuuri määrittyy toisista toimijoista kentällä, jotka kilpailevat yhteydestä omavaltaisissa asemissa eri kilpailun spektrien kautta. Jotkut ovat erinomaisia, jollain alalla ja se synnyttää suoraan alaspäin suuntautuvan hierarkian arvostuksia, joita vapautena, valtana, itsemäärittely oikeutena ja toimijuutena janotaan. Keskeistä kuitenkin on että darvinistisesti populaation etua ajatellaan kokonaisuudessa. Mikään agentti ei pysty yksin kilpailemaan monien populaatiossa esiintyvien ryhmien ohitse. Toimijat tässä informaation kentässä jakavat mahdollisuuksia yhteistyö kuvioihin, joissa saavutetaan syvempiä, vapaampia ja vaihtoehtoja sisältäviä evolutiivisen lokeron asemia yhdessä, syvemmällä tasolla on informatiivisesta solmuista tai porteista.
Informaation kenttä jakaantuukin moneen tason yksiköiksi ja agentuuriksi monenlaisille solmuille ja porteille. Niin kosmologiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen, evolutiiviseen, eliölliseen, agenttiseen, fenomenaaliseen, kemialliseen, kuin atomitason, ja ajan yksiköiden toimintaan.
Miten tietoisuuden kokemukset liittyvät informaatio struktuurissa suunnistamiseen?
Kun ollaan määritelty struktuuria niin informatiivisena kuin kulttuurisenakin agenttien kokonaisuutena, on perehdyttävä siihen, miten tietoisuuden pyrkimystä suunnistaa voidaan hahmotella. Toimijoiden sisäinen hahmottaminen on muodostunut yleistykseksi siitä, mitä todellisuus informaatio struktuurin läheisinä suunnistus askeleina on. Tämä kertoo kartasta kuinka navigoidaan. Se on joko laaja-alaisesti hahmottanut, ottaen huomioon monien eri ympäristöjen selviämis metodit, kuten ihmisellä tai vain paikallisesti reaktiivinen kuten hyttysellä. Kumpikin suunnistavat agentteina todellisen struktuurissa, jossa näkyvä, navigoitava maailma, on pelkkä käyttöliittymä todelliseen, syvempää informaatioon, jota eliö yleensä aivoissa käsittelee.
Onkin huomattavaa että informaatiossa suunnistamisen käyttöliittymä on näkyvä fyysinen todellisuus, materiaalinen aika-avaruus, mutta sen rakenteet menevät perus fyysisyyttä syvemmälle. Huomaamme omasta hahmottamisesta, mm. unista ja käsityksistämme esim. hengistä, ja tunnelmista minkä esimerkiksi metsässä käveleminen antaa, että paikoilla on meille toimijuuden tietoisuutta vahvasti määrittelevä muistijälki, jolla hahmotamme monia muitakin abstraktimpia asioita. Monet asiat joihin reagoimme, on tässä materiaalisessa substanssissa liikkumista. Aivomme ovat oppineet ne tila-rakenteet, jotka johdattelevat tiettyihin päämääriin ja tarpeiden tyydytyksiin. Silloin kyseessä on se, että meillä on kuva siitä millaisten porttien läpi pitää mennä informaatio avaruudessa saavuttaakseen päämääränsä. Tämä todellisuutta ennustava malli on syvällisinä porttisekvensseinä aivojen muistissa, johdattaen navigoivia aivoja todellisessa informaatio avaruudessa. Samalla tietoisuutemme kokemuksen estetiikassa on vahvat linkit juuri tilallisiin toimintoihin ja hahmottamiseen.
Ulkopuolinen toistuu mielen ennusteissa, erityisenä ‘vapaana energiana’ (free energy), kuten Carl Friston sen muotoilisi. Siinä eliö pyrkii optimoimaan ja maksimoimaan valinnan tai toimimisen mahdollisuuksia. Toiminta on saavutettavissa neuroverkon estetiikassa fenomenaalisena tunteena tai sisäisenä aistimuksena. Erityinen neuraalinen estetiikka määrää sen, että jokaista neuroverkon tietoista tilaa vastaa neuroverkon laukeamisen korrelaatti neuraalisella tasolla. On myös tiedostamattomissa olevia refleksejä. Ilman syvää estetiikkaa neuroverkon elämykset eivät yhdisty neuroverkon laukeamisen kuvioina laajasti ja syvästi informaatio struktuurissa, ja silloin se todellisuus, jossa ihminen struktuurissa suunnistaa on suppeampi ulottuvuudeltaan. Tämän voimme havaita tietoisessa kokemuksessa ja toiminnassa suhteessa uneen, jonka laatu mittaa sitä kuinka tietoinen yksilö on.
Kun ollaan päästy tietoisuuden ja informaatio struktuurissa suunnistuksesta selvyyteen filosofiassa, on kerrottava lisää tärkeästä käsitteestä, nimittäin estetiikasta. Estetiikka on lainaus ihmisten tuntemasta taiteen tai informaation järjestäytyneisyyden kauniilla tavalla vaikuttavasta esityksestä. Tämä estetiikka on suora vertaus aivojen neuronien järjestäytyneisyyteen ja niiden välittämään kokemukseen. Estetiikka on välittäjä informaation järjestäytyneisyyden ja kokemuksen välillä, näitä voitaisiin kutsua myös tietoisuuden fraktaaleiksi, jos se auttaa hahmottamaan asiaa.
Neuraalinen estetiikka pystyy hahmottamaan kokonaisuuksia tietoisina tiloina, ja tämä vastaaa sitä navigointiin vaadittavaa tilaa, joilla esim. hyttynen pystyy räpyttämään siipiään oikeaan suuntaan navigoidakseen todellisuudessa etsiäkseen verta. Informaatio struktuurissa suunnistaminen on yleensä ulkoisen toiminnan aloittamista, tai vaikuttamista agenttien välisessä avaruudessa, esimerkiksi aivojen tilalla. Monesti puhe käsitetään yksiulotteisena fyysisenä ilmamolekyylien värähtelynä, mutta kommunikaatio sisältää myös yhteiset aivojen tilat, joiden muodostumisesta muiden jäsenten mielissä jaetussa informaatio struktuurissa navigoiva agentti on tietoinen.
Estetiikka luo esim. ajatukselliset sanat ja tunteet, jotka hahmottavat tiettyjä neuro-esteettisiä laukeamis järjestyksiä. Nämä rakentavat tietoisen kentän, ja hahmon sanoille ajatuksellisesti mielessä. Näistä neuronien esteettisistä suhteista nousevat fenomenaalisen tietoisuuden merkitykset, jotka ovat aivojen todelliselta tuntuvaa puolta. Sen sijaan että olisimme tietoisia neuronien laukeamisen ja ajastamisen määreistä aivoissamme, hahmotamme kaikkea kokemaamme tarinana ja visioina. Emme kuitenkaan tiedä tarkalleen, miten tietoinen kokemus syntyy, ja sen pitäminen suurena mysteerinä, on kannatettavaa. Materiaalisissa tulkinnoissa on syytä käyttää varovaisuutta, kuitenkin tiedämme millä tavalla aivomme reagoivat suunnistukseen maailmassa.
Lopulta suunnistaminen informaatio avaruudessa ja muiden toimijoiden kentässä, on runoa, tarinaa tai näkyä, jolla on meille merkityksellinen esteettinen tai fraktaalinen muoto. Tämä tulee esill mm. unessa. Lopulta se mitä kovasta informaatiosta porttien avautumisina, käsitämme on elämyksellinen tarina, jonka koemme neuronien fenomenaalisessa estetiikassa.
Kokonaisestetiikassa yhdistyy monien aivoalueiden yhteistoiminta, yhden tietoisen nykyhetken tilan synnyttämisessä. Tällöin eri tiedon ja hahmotuksen alat aivoissa reagoivat nykyhetken navigaatioon, joka voi olla syvempää ja tarkoituksellisempaa ja elämyksellisempää, kun se hahmottaa laajoja informaatio struktuurin osia kokonaiskenttää yhdellä kertaa. Se tavallaan menee monista struktuurin porteista sisään yhtä aikaa ja sekvenssinä, niin että koemme tämän tarinana. Sitä emme osaa sanoa, onko kaikki kokemaamme vain sisäisen estetiikan aikaansaamaa vai osallistuuko ulkopuolinen maailma struktuurina myös meidän tietoisiin kokemuksiin. Voihan olla niinkin että universumi itsessään on runo tai tarina ja tietoisuus on kaiken kattavaa. Tieteessä on paljon ajatuksia, ettei näitä todella voikaan täysin erottaa toisistaan. Aivomme ovat osa meille ainakin näyttäytyvää tarinallista informaatio struktuuria, mutta onko ulkopuolinen pelkkää informaatiota vai osa tätä tarinaa?
Kokonaisestetiikka luo tietynlaisen todellisuuden informaatio struktuurin porttien syvän aukeamisen, ja mahdollistaa suunnistamisen sellaisten todellisuuden tekijöiden kautta, jotka ovat sen ihmis-, eläin- tai kasvi-agentille, kaikkein parhaiten selviämistä ja tehtävää tai päämäärää sekä maalia noudattava. Syvä tietoisuus edistää sitä, ettei tietoiselle agentille itse asiassa on vähän todellisia yllätyksiä informaatio struktuurissa suunnistaessa.
Kulttuuri ja uskonto osana tietoisuutta
Kun on selvitetty tietoisuuden ja struktuurin suhteita, ja siinä samalla tietoista kokemusta estetiikkana, on tultava lopulta kulttuuriin, joka välittää meille kaiken informaation tietoisina elämyksinä ja aivojen käsitettävissä olevina jatkuvina tarinoina tästä struktuurista.
Tietoinen sisältö, jota agentti käsittelee, on hänen kulttuurin kautta oppimaansa sisäistä merkitysavaruutta. Se on kokemusta, jolla hän jäsentää neuraalista estetiikkaansa. Tämä merkitysavaruus, saattaa olla toimivaa, pragmaattista ja informaatiostruktuuria syvältä luotaavaa, vaikka se olisi fiktiota tai vain taidetta, uskontoa tai sosiaalista kulttuuria, vailla tieteellistä, eksplikoitua sisältöä ja pohjaa. Deterministisessä universumissa fiktiollakin on opettava luonne totuuden kannalta.
Kuitenkin tiede antaa avaimet nousta tiedollisella tikkailla merkittävästi korkeammalle tietoisena korkeana näköalana syviin informaatio struktuuriin. Tieteen kautta monet asiat ovat hahmoteltavampia, ja kokonaisestetiikassa struktuurisempia sisäisesti, kuin kulttuurin ja uskonnon sisällöt. Emme voi suoraan hyljätä näitä, mutta ottaa ne tarkasteluun narratiiveina maailmassa. Nämä ovat lähinnä sitä suunnistamista, jossa merkitykset avaavat tietoisella tasolla tiedostamattomia ja mystisiä avaimia portteihin informaatio struktuurissa ja ne voivat olla myös hyvin pragmaattissta tietoa deterministisessä universumissa. Kulttuuri ja taide ei ole lainkaan väheksytttävä tiedon muoto! Se opettaa sisäisesti paljon fiktion kautta luotua herkkyyttä asioille ja informaatiolle.
Lopuksi
Lopuksi voidaan sanoa, että todellisuuden informaatio struktuuri on hyödyllinen tapa hahmottaa ja filosofoida siitä miten ihmisen toimijuus tällä universumissa todennäköisesti tietoisena olentona toimii. Maailmankaikkeudessa on paljon deterministisyyttä, mikä viittaa struktuuriin. Myös se että täällä lopulta on vain vähän, jos ollenkaan satunnaisuutta. Jos tiedämme meistä suunnistajina vallitsevassa toimijoiden struktuurissa enemmän, myös vallitseva satunnaisuus on pienempää. Lopulta kyse on vapaan tahdon kysymyksestä, siitä onko maailmassa aitoja agentteja, vai ovatko nämäkin vain informaatio struktuurissa omalla determistisellä hahmotuksellaan suunnistavia eliöitä. Mitä tietoisempi olento on kyseessä, sen tarkemmin hän ennustaa struktuuria ja selviytyy. Tietoisuus voi olla myös este tietäville, ennustavalle prosessille, ympäristön vaihtuessa uuteen. Tarvitaan siis aina uusia lähestymistapoja oppia ja suunnistaa todellisuudessa.
Filosofia karsii pois kaiken sen, miten tämä aktuaalisesti matemaattisesti ja fysikaalisesti tapahtuu, ja keskittyy pelkästään suunnistamisen hahmotteluun siinä. Onkin jatkoselvittelyjen paikka teorian tasolla muodostaa hypoteeseja, jotka saattaisivat tukea käsitystä todellisen informaatio struktuurista.