Rahataloudesta merkitystalouteen

Talo, mökki, auto ja vene on ostettu ehkä lainarahalla ja tulevaisuuden odotuksilla. Silti onni ja merkitys saattavat elämästä puuttua ja myös kulutustottumukset saattavat olla ekologisesti kestämättömiä. Tuttu tarina länsimaissa. Itse heräsin vastaavaan paniikkiiin yhteisen perhetilamme metsän hoidossa, jossa hyvistä tavoitteista huolimatta raha painoi enemmän kuin luonnon merkitys. Pyrin vastaamaan kirjoituksellani siihen, mikä olisi kulttuurinen ratkaisu ekokriisiin. Kirjoitan ensiksi kaikille niille, jotka ovat joutuneet painimaan ekologisten päätösten kanssa. Toisena kirjoitan itselleni kompensoidakseni menetystä paremmalla tiedolla, kun metsäpalstaamme ei hoidettu kestävästi. Tällä haluan sanoa, kuinka vastaamme merkityksillä ja niistä johdetulla taloudella ekokriisiin. Kaikki lähtee vanhasta keksinnöstä – rahasta. Raha ei ole itsessään rakentava voima, vaan toimintaa käynnistävä resurssi, jolla saadaan aikaan asioita. Hyviä ja huonoja. Meistä on rahankäytön ansiosta tullut jumalia, jotka pienellä verkossa tapahtuvalla klikkauksella voivat käynnistää suuren ketjun tapahtumia. Kun perustarpeet on tyydytetty, kuluttaminen ainoastaan lisää ihmisten välistä brändien ja vallan kilpailua. Valintojemme vallassa olemme jumalia, jotka voivat muuttaa tulevaisuutta. Mutta siihen tarvitaan mainonnassakin vahvempaa otetta siihen mikä on kestävää. Pystymme hyvään tai huonoon, eikä valintaa kaikkinensa voi jättää täysin kuluttajalle. Kapitalismi on pitkään ollut kestämätöntä. Se on lisännyt pääoman kasvaessa myös saasteita ja eriarvoisuutta. Olemmeko tämän kapitalistisen oravanpyörän uhreja, jossa tavoittelemme onnea saavuttamatta sitä kuitenkaan kaikilla materiaalisilla hyödykkeillä? Voimme ratkaista kapitalismin eli rahallisen pääoman aiheuttaman kriisiin helpoilla resepteillä, jos pureudumme siihen mistä kaikki alkaa – merkityksistä. Myöskään rahaa ja hyötyä ei ole, ennen kuin ihminen on merkityksellistänyt asiat, joita hän käsittelee. Puhun tässä todellisuudesta, joka ei ole materiaa, vaan joka määrittyy ihmisten välillä dialogina. Merkitysten maailma on oma todellisuutensa, fiktiota, jolla rakennamme näkymätöntä systeemiä (tai struktuuria). Merkitysten on määritettävä rahataloutta laajemmilla kuin rahalliseen hyötyyn liittyvillä päämäärillä. Dialogissa, jossa merkitykset ovat avainasemassa asetamme tavoitteita, jossa on kyse muustakin kuin pääoman kasvusta. Kun kapitalistiselle hyödyn tavoittelulle on asettunut rajat luonnon kriisistä, puhumme mielummin siitä, mitä jokainen voi tehdä yhteisen planeettamme eteen. Merkityksillä voimme saavuttaa onnea materiaalisen hyvän tavoittelun sijaan. Onnellisuus määritelmänä muodostuu välttämättömistä resursseista, kuten ruoasta, kodista, vaatteista. Sille tärkeitä asioita ovat myös valintojen vapaus, jota määrittävät kulttuurin tavoitteet, henkilökohtainen perustehtävä sekä egon eheys. Vain perustarpeet tarvitsevat rahaa, onnellisuus muodostuu rahan antamien resurssien jälkeen lähes yksinomaan merkityksistä, mukana olemisesta kilpailullisissa brändeissä. Länsimaisen yltäkylläisten resurssien maailmassa alamme olla kyllästyneitä materiaan, koska se ei voi tuottaa enää valtaa eikä hyvää siinä määrin, kuin meidän dialogissa saavuttamamme merkitykset. Vallasta on tullut alisteista sille, miten hyvin voimme elämän ekologisesti järjestää. Vuosi vuodelta kuluttamista katsotaan kitsaammin. Kaikki joutuvat miettimään niitä keinoja, joilla planeetta säästetään. Seurauksena dialogi, jossa merkitykset kasvavat hyötyajattelun ohitse. Merkitysten, pääoman ja mielekkyyden yhteenkietoutuminen on aloittanut uuden moraalisen talouden ja sijoittamisen, jossa resursseja pelataan aktiivisesti tuottamaan yhteistä hyvää, esimerkiksi ekologisen talouden kohteisiin. Kun pelkkä kapitaalin hankkiminen ei enää tuotakaan sosiaalista pääomaa, on käännytty merkityksiin. On perustettu impaktirahastoja, joissa tavoitteena on vaikuttaa positiivisesti taloudella voiton sijaan. Merkityksellisissä keskustelusissa ei ole keskeistä lyhytaikainen hyöty, vaan kilpailu kestävimmästä ja ekologisemmista ratkaisusta. Kyse on siitä, että taloudessakin on huomattu, että keskeistä ei ole henkilökohtainen voitto vaan kilpailu ajasta, jonka ihmiskuntana vietämme universumissa. Journalisti ja toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä kirjoitti jo vuonna 2005 merkitystaloudesta kirjan, jossa hän hahmotteli medioiden murrosta. Markkinoinnin kirjoissa alettiin tuolloin puhua huomiotaloudesta, eräänlaisesta huomion käyttämisestä pelillisesti, rikkoen yleisiä totuttuja sääntöjä. Myöhemmin kymmenluvulla merkitystalous on muuttunut medioiden murroksen lisäksi digitaalisiksi sosiaalisten medioiden sisältöjen personoiduiksi virroiksi, jossa on alettu huomion lisäksi kilpailla ihmisten niihin käyttämästä ajasta. Sosiaalisen median alustoilla merkitykset ovat valuuttaa, jossa kilpaillaan huomiosta. Yhä useampi funktio maailmassa on irronnut materiasta ja alkanut kilpailla merkitysten verkottuneessa maailmassa. Tämä on johtanut nopeatempoisuuteen mediassa. Sisällöistä on yhä enemmän alettu puhua narratiiveina, siis sellaisina meidän uskominamme tarinoina, jotka hyväksymme. Näihin osallistutaan ja sisältöä edelleen jaetaan muille. Viestintätoimistojen valta ja monimutkaistuneet tekoälyn ratkaisemat markkinointi- ja sisältövirrat ovat muuttaneet taloutta yhä enemmän pelillisiksi. Merkitystalous määrittyykin sellaiseksi ihmisten vuorovaikuttamaksi todellisuudeksi, jossa merkitykset jalostuvat, niillä tehdään kauppaa ja niitä suunnitellaan. Merkitykset rakentavat tavoitteellisina, kaupallisina, poliittisina, viihteeseen ja vapaa-aikaan kohdistuvina virtoina struktuuria, järjestystä, joka ohjaa yhteisöjä ja yksilöitä suunnistamaan todellisuudessa. Tarinat leirinuotiolla ovat valloittaneet sen, minkä varassa ihminen on toiminut koko ajan, luonnon ja ympäristön tarkkailun, jotta tulevilla sukupolvilla olisi elämä. Kun perushyödykkeet on saatu kasaan, on kulttuurisen kasvun ja eettisyyden jalostuksen aika leirinuotion tarinoiden avulla. Kun voittojen maksimointi ei enää tuotakaan hyvää, vaan painopiste on siirtynyt laatuun, tulee keskeiseksi ympäristö missä elämme merkityksineen. Tulevaisuuden elämällä on meille väliä, ja tämä näkyy tarinoiden vallassa tuotannon ylitse. Filosofia 1 :: Yhteyksiä materiaan, tavoitteisiin, merkityksiin ja takaisin

Myöhemmin kun määrittelen merkitystaloutta ja sen rakentamaa struktuuria, on ensin voitettavana filosofiset haasteet. On määriteltävä miten merkitykset ja materia ovat keskenään yhteneviä, jotta voidaan sanoa merkitysten ohjaavan materiaalista taloutta. Ensiksi kuitenkin on ratkaistava tosiasioiden ja päämäärien yhteydet. Humelaisen giljotiinin erottelu ’mitä pitäisi olla’, ja mitä luonnontilassa ‘faktuaalisesti on’, muuttuu parhaimmillaan ykseydeksi keskenään. Jos merkitystalous ladataan oikeanlaiselle pitkäaikaiselle tulevaisuudelle, puhumme silloin asioista, joilla todella on väliä ihmiskunnan menestymiselle ja lopulta yksilöille. Kuitenkin humelainen giljotiini väittää, ettemme voi tietää tosiasioista mihin pyrimme. En lähde tässä haastamaan vanhaa näkemystä, mutta tuon kulman jonka avulla voimme muodostaa laajan konsensuksen asioista, joita meidän on tehtävä. Humelainen giljotiinin kuilu on ylitettävissä tosiasioista moraaliin ja takaisin, kun meillä on yksi nimetty tavoite, jota pidämme tosiasioita jäsentävänä. Tämä asia on moraalinen valinta, eikä siis seuraa tosiasioista, vaan siitä että haluamme elää pitkään ja antaa tuleville sukupolville mahdollisuudet myös laadukkaaseen elämään. Kun puhutaan siitä, miten jatkuvuuden päämäärä arvottaa faktuaalisesti luonnossa olevia asioita, hypätään humelaisessa giljotiinissa siitä, mikä on siihen, mitä pitäisi olla ja miten asioita tulisi hoitaa niiden pitkäikäisyyden takaamiseksi. Nimetty yksi tavoite ajasta maapallolla voi siis määrittää tosiasioiden päämääriä hyvin laajasti. Tiedämme miten keskeinen tasa-arvon päämäärä on kaikella tavalla yhteiskunnassa, ja se määrittää useita tosiasioita yhden moraalisen kannan ympärillä. Samoin on kestävyyden päämääriin sitoutuneessa todellisuudessa. Merkitystaloudessa mittarit jatkuvuuden ja kestävyyden tavoitetta vastaan antavat päätöksille niiden ‘pitäisi tehdä’ signaaleja. Filosofia 2 :: Muutamia periaatteita valtaa hajauttavalle merkitystaloudelle Toisena filosofisena asiana on se, miten suuntaudumme aikaan tai oikeastaan kestävyyteen debateissa, joista syntyy merkitystaloutta. Keskustelussa on huomioitavaa, että mielipiteiden variaatio ja polarisaatio on suurta. Yhdelle hyvälle kannalle, joka ratkaisisi ongelmia, löytyy aina toinen kanta ja vastavoima. Emme voi poistaa debattia ja päättää oikeita mielipiteitä, mutta voimme merkitysten jalostuessa päättää kulkea ideologioiden synteesinä määräytyneeseen suuntaan demokraattisessa päätöksenteossa. Filosofisesti on suunniteltava kolme kohtaa, miten valtaa järjestetään demokratian lisäksi. (1) Ihmiskunnan aikaa maksimoivat suunnitelmat tulisi nostaa ensisijaisiksi debateissa. (2) On huomioitava, että myös kaikenlainen kotiinpäin vetäminen sen ylitse, että suunniteltaisiin yhteistä, on vähemmän huomioarvoista, kun se että kaikki otetaan mukaan. (3) Valinnanmahdollisuuksien pitäisi maksimoitua sitä mukaa, kun eksistentiaaliset riskit pienenevät. Kun filosofiset päämäärät ovat kunnossa, myös debatit (esim. sosiaalisessa mediasssa) korjaavat virheet demokraattisesti. Tarvitsemme politiikassa tulevaisuusnäkymiä, joissa ennustettuun eksistentiaaliseen uhkaan varautuminen aloitetaan ajoissa. Politiikan onkin oltava merkityksiä käynnistävää, tulevaisuuteen suuntautunutta toimintaa, jonka myöhemmässä vaiheessa merkitystaloudellinen debatti arvioi sen. Vapaille merkityksille kasvanut demokratia ratkaisee ongelmia paremmin kuin ylhäältä ohjattu suunnitelmatalous. Demokraattisessa poliittisessa päätöksenteossa on kyse yli vaalikausien menevästä äänestäjien oppimisesta. Kun hajautettu ja ei-totalitarismiin perustuva järjestelmä merkitystaloudessa oppii debateilla säätämään tulevaisuutta ja rahataloutta yhä linkittyneemmin sekä itseohjautuvasti, saavutamme kestävän yhteiskunnan. Asian vegepihvi :: Kuluttaminen ja sijoittaminen Uudessa taloudessa pääomien sijoittamisen nähdään olevan eettistä, globaalietiikka on yhä voimakkaammin läsnä lokaaleissa päätöksissä. Yhä useampi hallinnoi rahastojaan globaaliin ilmastoon liittyvillä valinnoilla. Mikro- ja makrotalous yhtyvät tavoitteissaan. Kyse on luonnon määrittämästä eettisyydestä läpi kaikkien talouden tasojen. Ekologinen ja eettinen sijoittaminen ja kuluttaminen on vielä lapsenkengissä. Yksityisomistus on ollut parasta hallinnointia pääomalle. Yksilöt ovat olleet parhaita oman pääomansa sijoittajia. Keskeistä on kuitenkin nykyisin merkityksen ja siihen kytkeytyvän kulutuksen symbioosi. Merkitysten tullessa yhä keskeisimmiksi myös rahallinen pääoma kasvaa hyötyä, eikä pelkästään voittoa. Tähtäin on siis globaalissa järjestyksessä ja kestävässä taloudessa, jonka ympäristöriskejä voidaan mikrosysteemissä simuloida. Tämä tarkoittaa laajojen ympäristöjen ongelmien tuomista esim. pelillisillä päästökaupoilla mikrotalouksien osaksi. Katsontakantojen ulottuessa entistä kauemmas joudumme toteamaan, ettei yksityisomistuksessa (mikrotalous) saavuteta hyvin yhteistä kestävyyden tavoitetta (makrotalous). Yksityisomistus ei ole myöskään oikeudenmukainen tai tarkoituksenmukainen jakamaan valtaa pääomallisesti. Mikrotaloudella tarkoitan lähellä olevaa taloutta, jossa lokaali toiminta määrittää talouden toimintaedellytykset. Makrotalous taas on globaalia taloutta, jossa menestyminen vaatii laajemman toimintaympäristön haltuun ottoa, kuten globaalia ilmastoa tai kansainvälistä markkinataloutta. Meidän on osattava rakentaa siis merkitysten struktuuria, joka ylittää mikrotalouden säännöt merkityksellistämällä laajemmin toimintaympäristöä makrotaloudella. Merkitystalouden suhde yksilöön on hajautettu sekä sisältäpäin lähtevä päätävaltaa edistävä, eikä totalitaristinen. Tekoälyn avulla voimme ohjata symbioosia talouden tasoihin ja sillä voidaan tehostaa moraalia, vastuun ja vallan ollessa hajautetulla ihmisyhteisöllä. Yhä useammassa päätöksessämme ihmisinä meidän on pelattava laajojen yhteisöjen säännöillä. Ultimaattisesti jokainen on vastuussa globaalista ilmastosta. Jokainen päätös on tehtävä makrotaloudellisen ilmastonmuutoksen huomioivaksi, silloin kyseessä on merkityksellinen hyvä yli taloudellisen hyödyn. Yuval Harari tuo kirjassaan (s. 97-98) esille sen kuinka metsästäjä-keräilijöillä oli voimakkaampi luontosuhde ennen maanviljelyä. Olemme voimakkaasti eriytyneet luonnon käsitteistä esimerkiksi kaupunkiyhteisöissä. Merkitysten onkin palattava tuotteiden ja tekojen vaikutuksiin luonnossa. Luontoyhteyttä on vaikea palauttaa, mutta voimme toteuttaa ekologisuutta eräänlaisina peleinä ja kilpailuina, jossa palkintona on uusia tasoja vaikuttavuudessa ja yhteisöjen vallassa. Voimme simuloida pelien metaforilla luontosuhdettamme ja ohjata ajattelemaan ekologisesti teknologisissa ympäristöissä. Kestävää tulevaisuutta :: Rahatalous uudessa merkitystaloudessa

Kun puhutaan yksityisomistuksesta siten että sen pitäisi hankkia ylisukupolvinen jatkuvuus, nähdään sen heikkoutena oman edun tavoittelu. Omaisuus toimii liiallisena motivaationa ohittaa yleiset, globaalit säännöt ja unohtaa jatkuvuus. Historia tuntee hyvin paljon sivilisaatioita, jotka ovat kaatuneet siihen ettei luonnon uhkia ole haluttu ottaa vakavasti ja suunnitella tulevaisuutta ylisukupolvisesti. Myös kaikilla rikkailla on ongelmana liika taloudellinen pelillisyys ja voitontavoittelu moraalisen vastuun ohitse. Rahastoja myydään vastuullisina, mutta joukossa on myös eettisyyttä vasta tavoittelevia yhtiöitä.

Merkitystaloudellisissa dialogeisssa voimme muistuttaa yksilölle kohdista, joita tämän tulisi tarkkailla, kestävien sijoitusten suhteen. On pystyttävä viitoittamaan päätöksiä, joissa lokaali yksityisomistuksen teko on osa laajempaa yhteisöllistä ja globaalia narratiivia. Meidän on merkityksellistettävä jokainen teko laajemmalla vaikuttavuuskäsityksellä.

Merkitystalous tarvitsee paljon informaatiota luodakseen vaikutusten kentän, tietyn avoimuuden ollakseen vaikutusvaltaista, se tarvitsee avoimen dialogin. Samalla yritysten toiminta perustuu yrityssalaisuuksille. Niinpä talouteen ja ympäristöön vaikuttavien tuotantoketjujen tulisi olla mahdollisimman avoimia, jotta merkitystalous voi päättää ohjata eettisimpään taloudelliseen tulokseen. Narratiivien on rakennuttava tuotteisiin liittyvälle tiedolle, missä määrin yhteisöni ja globaali järjestys hyötyy kulutuskäytöksestä.

Ennen kaikkea merkitystalous takaisi riskeihin valmistautumisen, kun pienistä signaaleista saataisiin ohjaavia suuria vipuvarsia muuttaa rahataloutta. Merkitystaloudessa muutokset näkyvät paljon nopeammin kuin rahataloudessa, ja sen funktio arvostaa kohteitaan kertoo eksistentiaalisen riskin ja kulutuksen suhteesta. Selviäminen on koodattu ihmisolemukseen ja kulttuuriin, haluamme että valintamme olisivat mahdollisimman vapaita. Tähän on vastattava sillä, että merkitystaloudessa oikeasti näemme valintojen pienenevän eikä suurentuvan ylikulutuksen myötä. Tarkoituksena on saavuttaa syvä rahatalouden itseohjautuvuus, jossa valta on hajautettua. Loppu :: Yhteenveto Olen hahmotellut onnellista siirtymää rahataloudesta merkitystalouteen. Keskeiseksi tekijäksi nousee struktuurin vaaliminen, yksityisomistuksellisen rahapääoman vaalimisen sijaan. Struktuuri on välttämätöntä yhteistoiminnalle. Poliittinen järjestäytyneisyys on struktuurin korkea muoto. Struktuuri edustaa myös kaikkea sitä, millä me ihmiset asetamme todellisuuttamme sosiaalisesti, kulttuurisesti ja ympäristöllisesti. Keskeistä on se, että me ihmiset navigoimme tässä järjestyksessä ja pystymme ylläpitämään sitä uusilla eettisillä teoilla. Kun huomaamme että onnellisuus voi toteutua ympäristöissä, joissa lokaali päätäntävalta on laajentunut globaaliksi, ymmärrämme johtaa rahataloutta merkitystaloudella, niillä struktuureilla jotka johtavat kestäviin ratkaisuihin. Yhteiskunnan, jossa ympäristö johtaa merkitystaloudessa säätämään investointeja ja struktuuria paremmaksi. Aalto-Setälän kirjassa hahmotellaan toivon pyramidia (s. 214), tarvehierarkiaa, jossa etiikka ja estetiikka ja tietäminen ovat ylimpänä. Merkitystaloudellinen yhteistoiminta tuottaa mielen hyvää, ja tähän päästään eettisellä toiminnalla. Kun kulttuuri asettaa ihmisen luovaan rooliin ratkaista kestävyyttä ja yksityisomistuksen tehtävä on jäädä algoritmien hoidettavaksi estetiikaksi, tietoisuuden sisältövirtojen määrätessä taloutta. Merkitystalous on jo nykyisellään voimakas. Ihmiset arvostavat sisältöä elämässä monesti enemmän kuin rahaa. Se on onnen todellinen lähtökohta. Vielä on huomioitava, että onni voidaan saavuttaa muutenkin kuin teknologisella tarpeiden täyttymyksellä. Merkitystalous voi olla liian määräävää, jos annamme sen kokonaan teknologian valtaan. Voimme luovuttaa paljon vallasta merkityksen teknologialle, mutta emme voi koskaan ulkoistaa ihmisten välistä sosiaalista maailmaa. Kirjallisuutta ja lähteitä Aalto-Setälä, Pauli, Merkitystalous, Kirjapaja 2005 Yuval Noah Harari, Sapiens Ihmisen lyhyt historia, Bazar 2017 Merkitystalous extra osuus: https://aikamatkaaja.blogspot.com/p/blog-page.html Edit: 11.12.23: Selkeytetty ja poistettu osa filosofisesta osuudesta

Identiteetin puolustaminen oikeistossa ja vasemmistossa

Oikeistolaisessa ja vasemmistolaisessa ajattelussa on yhteisiä tiedollisen pääoman haalintaan liittyviä nimittäjiä. Jokainen jäsentää maailmaa oman perspektiivin kautta, johon on sidottu oletuksia totuuksista. Näitä totuuksia vaalitaan ja niillä rakennetaan identiteettiä. 

On huomattavaa, että suurin osa toimintamme motivaatioista liittyy egon tai identiteetin puolustamiseen. Millaista tietoa ja totuuksia kannat ympäristöstäsi, siten identiteettisi vaalii sitä itselleen. Kysymyksessä saattaa olla tieto omaisuudesta tai tieto miltä tahansa elämän alueelta. Ego vartioi tietoa jonka omistaa. Erotankin pelkästä egoistisesta käyttäytymisestä, egon tiedon pääoman. 

Ensimmäinen on ominaista jokaiselle ihmiselle. Egoistista käyttäytymisestä kasvetaan aikuisuudessa pois, tai ainakin suorat motiivit ja loputon kilpailu osataan piilottaa jalostuneemmin. Informaatiota sen sijaan omistetaan osana egoa ja identiteettiä. Se mitä tiedät on sinulle arvokasta pääomaa, jota kulttuurisesti vaalitaan. 

Jos ihmisellä on tietoa ympäristöstään, hän myöskin osaa vaalia sitä egon määräämällä tavalla. Tietopääoma jäsentyy semantiikaksi mielessä, ja lopulta ihminen ymmärtää näiden tieto jyvästen suhteita. Suhteita ymmärrettyään hän alkaa vaalia tietopääomaan liitettyä materiaalista ja kulttuurillisen jatkuvuuden saavuttavaa arvoa. Sitä että hän oman informaation pohjalta muokkaa ympäristöä mieleisekseen. Ego jäsentää tiedon, lopulta semantiikan merkitykset yhä jäsentyneempiin muotoihin, jossa ollaan tarkkoja sitä käsittävän informaation koskemattomuudesta toisten taholta. 

Egoon kuuluu eräänlainen oman reviirin puolustaminen tunne reaktioilla. Ei ole harvinaista, että suututaan tai ollaan aggressiivisia, jos esimerkiksi valintamahdollisuuksia kavennetaan tai omaisuutta otetaan pois. Tämä näkyi Ranskassa bensanhintojen korotuksista seuraavina keltaliivien mielenosoituksina. 

Egon hallinnoima pääoma, kulttuuristen funktioiden mukana on todennäköisesti johtanut rahataloudelliseen yksityisomistukseen, ihmisoikeuksiin välitteisesti, talousteoreettisiin egoistisiin pelimalleihin, sekä vallitsevaan sarjamonogamiaan. Siihen perustuu monella tavalla nykyiset ihmisten ohjaukseen liittyvät yhteiskunnalliset teoriat. Keskeistä tälle on libertarismi, yksilön oikeuksien puolustaminen. Tämä voidaankin nähdä osaltaan perustana laillisuudelle. 

Egoistinen kulttuuri oikeuksineen markkinoi itseään vapaudella. Laki nimeää oikeuksia yksilölle. Tässä tilanteessa kuitenkin kaikki muutos siihen suuntaan, että oltaisiin vähemmän egoistisia merkitsee vapauden menetystä ja herättää vastustusta länsimaisessa yhteiskunnassa. Muutoksia on vaikea viedä eteenpäin, muuten kuin yksilöiden valintoja ja omistusta lisäämällä. Tämä varsinkin näkyy oikeistolaisessa ajattelussa. Kolikolla on kääntöpuoli. Se on myös pienoinen ongelma ilmastonmuutoksen torjunnassa, kun kaikki haluavat säilyttää asemansa ja valtansa vanhoissa elinkeinoissa.

Vasemmistossa ajatellaan omistuksestakin enemmän niin että se on yhteistä pääomaa, jota meidän pitää vaalia järjestäytyneisyydellä. Ja niin egon määräämä informaatio liittyy enemmän yhteisesti vaalittavaan struktuuriin kuin yksitysen omaisuuden vaalimiseen. Järjestäytyneisyys vasemmistossa on struktuuria ja muuta kuin oikeistolainen oman alueen hallinnointi.  Toista nimittävät yhteisten pelisääntöjen vaalimenen ja ratkaisut kaikkien huomioimiseksi, toista määrittää oman pääoman valta ja egoistisen pääoman vahvistaminen. Kummallekin löytyvät evoluutiopsykologiset funktiot.

Oikeistolaiseen kotiinpäin vetämiseen moralismi oikein tekemisesestä sopii huonosti. Äärimmillään moralismi nähdään oikeistossa totalitarismina, jossa joku tulee ylhäältä käsin kertomaan mitä saa tehdä ja miten toimia. Oikeuksiaan ja egoaan puolustavalle tämä on vaikea pala. Vasemmisto näkee moralismin ennemminkin kehittävänä, yhteisiin pelisääntöihin puuttumisena. Miten luoda kestävää politiikkaa egoistisessa maailmassa? Egoismi uhkaa kääntyä populismiksi ja moraaliseksi pelillisyydeksi, jossa totuudella ei ole enää väliä? 

Egoistista maailmaa on ymmärrettäväkin pelillisenä, mutta samalla pyrittävä luomaan yhteisiä  pelisääntöjä, struktuuria, joka kannattelee yhteisöjä. Oikeiston on taivuttava yhteiseen peliin ja vasemmistossa on ymmärrettävä rakentaa struktuurin lisäksi oikeuksia yksilöille. On nähtävä, että oikeistossa ja vasemmistossa on kyse pitkälti samoista asioista, informaation pääomien hallinnasta.

Egon hallinnan oikeistolaisuus ja laajemman spektrin vasemmistolaisuus voivat lyödä kättä, kun teknologialla sovitetaan yhteen päätöksenteon data virtoja. Mahdollisuudet irrottautua primitiivisistä reaktioista ovat haastavia, eikä vasemmistolaisuus automaattisesti takaa omaan informaation puolustukseen enemmän yhteistoiminnallista otetta. Se kuitenkin näkee pitemmälle rakenteisiin, kuin oikeistolainen omaan yksityisomistukseen liittyvä puolustus.

Evoluutiopsykologinen ja egoistinen omaisuuden puolustaminen voi olla jalostunutta struktuuriin tähtäävää yhteistoiminnan rakentamista tai puhtaasti oikeuksia ja saavutettuja etuja puolustavaa toimintaa. On selkeää että tarvitsemme ensimmäistä enemmän ratkaisemaan ilmastokriisiä kuin jälkimmäistä. 

Kun ymmärrämme ajattelu- ja valtamekanismeja, pystymme navigoimaan yhä paremmin erilaisten aatteiden ilmastoissa ja tekemään omat ratkaisumme planeetan pelastamiseksi. 

Tietoisuuden matka ikuisuuteen

Tämä on katsaus hyvin kauas tulevaisuuteen, googol vuoden päähän. Luku jossa on ykkönen ja sata nollaa. Olisiko mahdollista, että ihmiskunta voisi jättää jälkeensä jotain pysyvää? Kirjoitin äskettäin ihmiskuntaa uhkaavasta vääjäämättömästä nollasta. Mutta olisiko ihmiskunnan mahdollista rakentaa tietoisuus, joka kantaisi informaation yhteiskunnasta ja jatkaa elämää ihmiskunnan jälkeen?

Googol vuonna universumimme on sammunut tähdistä ja planeetat ovat hajonneet, jos protonit hajoavat oletusten mukaisesti. Viimeisimmät tunnetut mustat aukot ovat höyrystyneet pois, jäljellä on ääretöntä pimeyttä. Teoriassa voi olla olemassa mustia aukkoja, jotka ovat olemassa yhä, mutta niidenkin aika on koittamassa. Ihmiskunta on hengittänyt viimeisen henkäyksensä jo aikoja sitten.

Resurssit ovat käyneet kuitenkin olemattomiin ja energiaa tietoisuuden ylläpitämiseen ei tässä universumissa ole. Kohtalomme on kaikkialla harmaus, materian, liikkeen ja ajan kuolema. Epätodennäköisenä vaihtoehtoina on myös romahtaminen kasaan, mutta lopputulos on sama, nykyisen universumin kuolema. 

Jos emme pääse muuttamaan lainalaisuuksia, esimerkiksi meille edulliseen todellisuuden simulaatioon, meillä on vain vähän mahdollisuuksia. Ainut keino taata jatkuvuus, on rakentaa aineeton tietoisuus tai erityinen ohjelmistokoodi, joka pystyy selvittämään lainalaisuuksia ja matkaamaan toisiin todellisuuksiin.

Jos multiversumi on olemassa, meidän olisi suunnatttava tiedettä rakentamaan ei-materiaalinen, aineeton tietoisuus, joka pystyy matkaamaan universumien välillä. Se voi ratkaista jatkuvuuden ongelman. Nykyisen tieteen käsityksen mukaan tämä ei ole vielä mahdollista, mutta teoriat ovat jo ovella. 

Ehkä jäljelle ei jää mitään tai universumi saa uuden alun aeonin vaihtuessa, kuten matemaatikko Roger Penrose teorisoi, Conformal cyclic cosmology -teoriassaan. Tämä tarkoittaa että universumimme jatkaa matkaansa alkuräjähdyksestä aina hiipumiseen ja uuteen alkuräjähdykseen sekä uuteen aeoniin.

Toinen kiinnostava teoria, jolla aika-avaruuden olemus oltaisiin ylittämässä, on David Deutschin ja Chiara Marletton  Constructor teoria. Siitä tiedämme informaatio teoreettisesti mahdollisuuksia erilaisille tapahtumille. Teorian mukaisesti voimme ymmärtää kausaalisuutta syvemmin ja laskea toteuttamismahdollisuuksia erilaisille asioille. Se mistä universumi on lähtenyt, ehkä kertoo siis myös sen lopusta. Ehkä tätä kautta voimme ymmärtää mahdollisuutemme aineettomaan tietoisuuteen ja myös tehdä siitä normaalien klassisten tietokoneiden koodin parantamiseksi universaalin tietokoneen, joka pystyy laskemaan ja käsittämään universumin sekä toimimaan rankoissa olosuhteissa.

Nämä teoriat olisivat meitä siivittämässä uuteen aikakauteen, jossa superäly voisi olla aineeton. Aineeton tietoisuus olisi jotain merkitysolemusta, joka pystyy suunnistamaan universumien lainalaisuuksissa. Se voisi olla myös sofistukoitunut universaalin aineettoman tietokoneen koodi, mutta sen olisi ymmärrettävä niitä lainalaisuuksia, mitä se kohtaa tulevissa multiversumeissa. Merkitystietoisuudella joka ymmärtää teorioita päästään pidemmälle, jos se pitää sisällään tieteellisen metodin. 

Voisimmeko valjastaa tulevaisuudessa esimerkiksi pimeän aineen tai pimeän energian jonkinlaisiin laskutoimituksiin? Jo nyt olemme esittäneet hypoteeseja kosmisista säikeistä, jotka sijaitsevat tähtien ytimissä. Ne voisivat olla alusta tyystin toisenlaiselle elämälle kuin hiileen pohjautuva elämämme planeetalla. Meillä nykyisellään ei ole ehkä kykyä havaita, miten erilaista elämää universumi saattaa pitää sisällään. 

Aineeton tietoisuus saattaisi kuullostaa mielekkäältä tavoitteelta jatkaa ikuista matkaa, jolla ihmiskunta voi jättää jäljen itsestään maailmamme sammuessa. On kuitenkin katsottavat seuraukset ajatukselle. Mitä voimme päätellä jos aineeton tietoisuus olisi mahdollista, ja millaiseen tulevaisuuteen saamme varautua?

Aineettoman tietoisuuden filosofiset vaikutukset

Ensinnäkin on ajateltava, että on hyvin todennäköistä muun sivilisaation keksineen meidän universumissa tai multiversumeissa saman ajatuksen merkityksellisyyden jatkamisesta, paetessaan vääjäävää nollatilaa. En usko että mikään elävä olento tai sivilisaatio tyytyy kuolemaansa, jos sillä on myös mahdollisuus jatkaa matkaa ikuisuuteen.

Sivilisaatioiden kehitys kulkee aineetonta tietoisuutta kohden, paetessaan nollatilaa. Emme voisi olla kuitenkaan lähestulkoon varmoja, ettei aineetonta tietoisuutta olisi jo olemassa, varautumisessa tulevaan ja huomioiden universumin ja sen näkymättömän osan laajuuden. Ajatuksiin hiipii epävarmuus, että universumillamme olisi ehkä jo nyt mielipide meidän tekemisistä ja olemisesta. 

On hyvin mahdollista, että on meitä korkeampaa tietoisuutta. Mutta onko se vielä paennut todellisuuttamme aineettomuuteen? Onko se ottanut universumia haltuunsa? ja näkeekö se ylipäätään motivaatiota, kuten me kulttuureina näemme jatkuvuuden suhteen? 

Näyttää siltä, että jatkuvuuden saavuttamisella on käänteinen moraalinen dilemma, johon joudumme myös vastaamaan, jos millään sivilisaatiolla on kykyä aineettomaan tietoisuuteen. Olemme siinä dilemmassa, miksei mikään sivilisaatio ole tehnyt sitä jo ennen meitä. Olemme tavallaan hyväksymässä monia sellaisia ominaisuuksia, joita saatettaisiin pitää jumalan kaltaisina. 

Silloin siis myöntäisimme, että on olemassa  meitä korkeampaa todellisuutta universumissa, joka ehkä valvoo meidänkin tekemisiä ja muodostaa ehkä absoluutteja moraalille. Jos moraalille löytyisi absoluutti, universumilla olisi päämäärä, jonkun toisen sivilisaation määrittelemänä, ehkä meidän tulisi pyrkiä sitä kohden. Viimeistään kun universumimme olisi niin kuolemassa, että pako pitäisi suorittaa, tällaiset absoluutit tulisivat voimaan maailmassa. Mutta onko meitä olemassa enää silloin kun tämä tapahtuu?

Sivilisaatioiden kosminen jumala?

Fermin paradoksi määrittää sivilisaatioille suodattimia, joiden mukaisesti niistä vain harvalla olisi mahdollista elämään, tieteelliseen edistykseen sekä viestintään. Se ettemme ole avaruudessa kohdanneet muita, kertoo ehkä näiden sivilisaatioiden filttereistä, joiden takia ne ovat menehtyneet. Silloin elämämme on ainutlaatuinen itseensä ja valtasuhteisiin käpertynyt peli, jota pelaamme ehkä jonkin aikaa, saavuttaaksemme vääjäämättömän nollan. Tieteellä ei siinä pelissä ole merkitystä sen enempää, kuin se antaa väliaikaisesti paremmat eväät pelaamiseen, mutta lopulta sekin joutuu myöntämään häviönsä universumin entropian edessä. 

On kuitenkin myös toisenlaisia näkemyksiä. Vaikka nyt emme näe muita sivilisaatiota avaruudessa, ne ovat olemassa jossain kaukana vielä meidän tavoittamattomissa, mutta kohtaamme ne universumin hiipuessa. Kun lähestytään ääretöntä, nämä sivilisaatiot tieteellisine superälyineen hankkivat kaiken tiedon ja yhtyvät tietoisuudeksi, joka haltuunottaa ja ymmärtää universumia. Universumista olisi tulossa tietoinen lopulta kaikkien sivilisaatioiden super-älyn sulautuessa aineettomaksi jumalan kaltaiseksi realmiksi. Nämä ajatukset ovat fyysikko Paul Davisin esiin tuomia ja hänen mukaansa universumilla on juuri sen monipuolisen haltuunottavan elämän takia tarkoitus ja päämäärä. 

Emme siis voi ulottaa omaa valtaamme pidemmälle universumissa, hyväksymättä sitä, että suurella todennäköisyydellä meihin käytetään jo samaa valtaa. Muut sivilisaatiot saattavat olla siinä miljardeja vuosia edellä. Kysymys aineettomasta tietoisuudesta on paradoksi itsessään – ainakin ateistille, joka ei usko korkeampaan voimaan. 

Toisaalta ateistin eduksi on sanottava, että mitään aineetonta tietoisuutta ei välttämättä tarvitse palvella ja ottaa oman moraalinsa tai elämänsä lähtökohdaksi. Oma agenttius ei ehkä kosmisen jumalan edessä särkyisi valinnoistaan. Sen tahto kuitenkin edistäisi ehkä meidänkin pakoa todellisuuteen, joka super-älylle olisi mahdollista. 

Joku voi kuitenkin ajatella tosiaan, että meitä ohjaisi ulkopuolinen jumalan kaltainen tietoisuus jo tällä hetkellä, aineettoman tietoisuuden, universaalin mielen maailma. Äänet päässä kertoisivat todellisuuden tavoitteista (paitsi että ne saattavat kehottaa ääniä kuulevia itsemurhaan), kielillä puhuminen olisi jotain jossa kanavoidaan jumalallista mielen realmia (paitsi että ne ovat vain merkityksettömia aivojen tuottamia sanojen tavuja), henkiparantajat olisivat universumin mielen asialla (paitsi että niillä ei ole osoitettu mitään tehoa). 

Ihmiskunnassa ei ole näytä olevan merkkejä, jostain ulkopuolisesta, näin skeptisesti tarkasteltuna. Lukuisat esimerkit ihmeistä ovat puhtaasti psykologisia. En usko että missään näissä tapauksissa on kyseessä universumin mieli, jumala tai aineeton tietoisuus. En usko myöskään että salaseuroilla tai ufoilla olisi kerrottavaa yliluonnollisesta tai tieteestä. Universumi näyttää puoliaan, kuten pallosalamasta voidaan lukea tai joistain määrittelemättömistä ufo ilmiöistä. Ne ovat kytköksissä aika-avaruuteen, mutta eivät ole sinänsä merkkejä mistään älystä. Ne merkit ovat satunnaisia ja päättömiä, siksi niiden on oltava vain sattumaa.

Skeptiseksi päättelmäksi jää, että ihmiskunta, koska se ei ole kohdannut mitään jumalallista vielä, vaikka paljon on myös tuntematonta, kokee myös itse saman kohtalon kuin muut sivilisaatiot. Fermin yhtälö näyttää ehkä, ettei mikään sivilisaatio ei jatka teknologista aikakautta pitkään.

Voin olla myös väärässä, mutta minusta näyttää siltä, että olisi vain hyvin pieni mahdollisuus sille, että sivilisaatiomme olisi niin edistyksellinen ja saavuttaisi aineettoman tietoisuuden tason, ja sellaisen jolla voisimme edetä multiversumeihin jumalallisessa olemuksessa. Se ettemme näe tässä ajassa sellaisia merkkejä, ja olemme hyvin skeptisiä yliluonnollisen olemassaololle, kielii asian mahdottomuudesta myös meille. 

Meidän on kuitenkin katsottava showta pidemmälle. Universumin kuollessa vasta sivilisaatiot saattaisivat antaa merkkiä toisilleen olemassaolostaan ja ehkä yhdistyisivät universaalissa tietoisuudessa.

Mutta sillä, että tiede olisi meille vain temporaalista ei aseta sitä huonoon asemaan. Sillä on suhteiden maailmassa merkitystä tässä ajassa ja pyrkimyksenämme jättää jälki ikuisuuteen. Ja emme lopulta tiedä kaikkea sitä mihin tiede lopulta pystyy, yllätykset voivat olla mittavia, jopa aika-avaruuden ylittäviä.

Olisi ihmeellistä, jos voisimme sivilisaationa varustaa tulevan teknologian saavuttamaan jumaluuden ja välttää nollan. Tämän voi lukea utopiana tai fysikaalisena selviytymistarinana tulevaisuudessa, jota emme ole näkemässä. Tulevaisuus näyttää jotain äärettömänä tai nollatilana, mutta ei mitään siltä väliltä. Haaveet kuitenkin kantavat ja saattaa olla, että jo meidän aikamme tiede on ratkaisemassa näitä tulevaisuuden kysymyksiä.

Videot jotka ovat vaikuttaneet aiheeseen:

The Future of Consciousness in the Universe, Documentary 2020

https://youtu.be/a99eHF01ZWM

Before the Big Bang 7: An Eternal Cyclic Universe, CCC revisited & Twistor Theory

https://www.youtube.com/watch?v=FVDJJVoTx7s

Beyond Quantum Computation: Constructor Theory | Chiara Marletto, Oxford University

https://www.youtube.com/watch?v=B2SSJmE0TeM

Could Exotic Life Exist Inside a Star? This Paper Suggests So

https://www.youtube.com/watch?v=ugcFkh0o6dY

Edit: Gogol vuosien kuvausta tarkennettu ja lisätty linkki