Audioyhteenveto helppotajuisena podcastina: https://notebooklm.google.com/notebook/4a8aa5a7-38c0-4ca0-a77e-b04ebb1c3377/audio
Artikkeli pohtii vapaata tahtoa ja determinismiä suhteessa johdatukseen ja ihmisen tietoisuuteen. Se esittää, että maailmankaikkeus ei välttämättä ole täysin ennalta määrätty, ja että johdatus voi olla todellista, joko tuntemattoman sivilisaation, jumaluuden tai jopa oman tietoisuutemme ilmentymää. Teksti kyseenalaistaa hierarkkisen, ylhäältä alaspäin tapahtuvan ohjauksen, joka kaventaa ihmisten vapautta ja valintoja, kutsuen sitä "totalitaariseksi johdatukseksi". Sen sijaan se puolustaa yksilön vapautta ja aleammasta ylöspäin tapahtuvaa kehitystä, korostaen, että todellinen johdatus on aina lähellä totuutta ja edistää universaalia moraalia. Lopuksi artikkeli kehottaa tiedostamaan oman paikkansa tässä "mystisessä, satunnaisuuden ylittävässä todellisuudessa", jossa asiat järjestyvät odottamattomasti, ja että jopa vastoinkäymiset voivat tarjota uusia mahdollisuuksia kokea johdatusta. -NotebookLM
Vapaan tahdon ongelma kytkeytyy neuronien toimintaan. Tiedämme matematiikan ja sen staattisuuden, käsitettävänä formaalina kielenä ja kaavojen ilmaisuna. Ne ovat universaaleja lainalaisuuksia ja deterministisiä, kun kokemus taas on pitkälle subjektiivista ja ehkäpä jopa deterministisyyden ylittävää. Neuronien tuottama deterministityys heijastuu kielessä. Se jolla hahmotamme tiedettä ja matematiikkaa. Todellisuudessa universumi on runsaampi ja tietoisuusuus saattaa rikkoa niitä rajoja, joita neuronien suhteellisuus maailmalle asettaa, meidän tuottamana formaalina kielenä. Neuronien suhteellisuus vastaa determinististä maailmaa. Ennalta määrättyä ja kovin mekaanista olemusta, jota mielen hahmoina pystymme havaitsemaan ja luokittelemaan. Mutta ilmiöt universumissa eivät kaikki ole deterministisiä. On ilmiöitä tämän ulkopuolella.
Sitä saamme hämmästellä, joko arvella näiden ihmeiden, tapahtumien jotka eivät ole deterministisiä, olevan toisen sivilisaation aikaansaamia, siis alienien toimijuuden tai syynä voi olla maanpäällinen korkea teknologia, josta emme ole tietoisia. Jopa jumaluus, joidenkin uskoma universumin persoonalliseen yhteyteen pyrkivä luoja tai sivilisaatio, joka olisi deterministisen käyttäytymisen maailmassa ulkopuolella ja hallitsisi universumin elämää, sisältä tai ulkoa käsin. Nämä ovat todellisia vaihtoehtoja. Minulla on todisteita siitä, että universumimmekaan tuskin on täysin deterministinen, vaan se on elävä ja vuorovaikuttava, jossa tietoisuudella tai jopa ihmeellisemmällä on osuutensa vaikutuksissa ja suunnistamisessa, navigaatiossa ja asioiden järjestymisessä. Ennen kaikkea on ymmärrettävä mistä elämän johdatuksellisuus johtuu. Onko se osa tätä ei-determinististä maailmaa, jonkinlaista jatkuvaa 'ihmettä', vai jotain muuta, tietoisuutemme funktio järjestellä asioita todellisuudessa tai universumimme tapaa järjestää tulevaisuus? Otetaan selvää, ensin puhutaan ajasta.
Aika on kovin hassu käsite. Se on tavallaan myös osa tätä leikkiä ja johdatuksellisuutta. Tuntuu kuin kaikki virtaisi, eikä siihen itse, todellisesti olisi vaikutusta, mitä ikinä tekeekin, niin huomaa merkkejä ajassa johdatuksellisuudesta. Jos teet liikkeen joka ei ole ennustettava, seuraavassa hetkessä kaikki on taas tätä johdatuksesta areenaa. Ikään kuin se liike minkä on tehnyt täydestä sattumasta ja ikään kuin huijatakseen todellisuutta, asettuu siihen johdatuksen virtaan, jossa kaikki on ajassa. Aika ja avaruus ovat yhtä. Johdatuksellisuus on todellista.
Kun valitsemme kahdesta satunnaisesti tietokoneen meille valtsemista kuvista, todennäköisyys on yli 50% sille kuvalle minkä tietokone on valinnut. Kertooko tämä että johdatus on ennustettavuutta maailman tilasta, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen langattomasti, vai onko sillä suurempi merkitys, miten elämämme, on osa universaalia konstruktionismia – rakentumista yhä uusille maailmoille ajassa, satunnaisuuden ylittävällä tavalla. Mitä herkempi, sitä voimakkaammin tuntee tämän todellisuuden. Mutta onko epäherkkä todellisesti tästä johdatuksesta erillään? Epäilen.
Meitä kaikkia johdetaan ja ohjataan. Onko se meidän oma tietoisuus, tai tietoisuus yhdessä, universumin ajatukset vai jopa jonkinlainen jumaluus. En tiedä. Mutta on myös ihmisten tekemää johdatuksellisuutta, jossa ollaan tiukkojen olosuhteiden rajoituksissa, oikeutetaan pahaa, vallan ja tuhon narratiivia. Tällainen johdatuksellisuus jostain syystä sallitaan, ikään kuin symbolien virtana, jonka me ihmiset valitsemme todellisuudessa. Johdatuksellisuus on tässä hierarkkisesti valtaapitävien ohjausta. Ja täyttä kusetusta ihmisten vapauden valinnan suhteen. Antaisimme tilaa tehdä vastuullisia toimijoiden valintoja kuin tieten tahtoen rajoittaisimme niitä suhteettomasti. Lapset tarvitsevat ohjausta, eivät useinkaan aikuiset hakeutuessaan oikeisiin asioihin.
Tässä on hyvä kysymys, miten esimerkiksi ilmastopolitiikkaa tuotteiden haittojen hintoina tulisi ohjata parempiin valintoihin, ja mikä on jätettävä oman toimijuuden ja johdatuksen varaan? Onko massoja itseasiassa mahdollista ohjata muulla kun ylhäältä alaspäin voimalla, vai voiko johdatus näytellä siinäkin keskeistä vapaan maailman toivetta? Nyt teknologiassa ollaan havahduttu murrokseen. Jotkut populistit ovat koittaneet tehdä lyhytkatseisuudesta johdatusta, epäonnistuen todellisen ja tehokkaan kulttuurin saavuttamisessa. Todellisuus pistää populistin vallan haaveita vastaaan.
Stokastiikka osoittaa, että satunnaisuus minkä koemme, johtuu ehkä siitä, että emme tiedä tarpeeksi vaikuttavista voimista asioiden kehittyessä. Tähän todellisuuteen tartutaan voimakkaasti valtaapitävien taholta. On erilaisia kulttuurisia virtoja ja näitä ohjataan, mielipiteinä ja informaatiovaikuttamisena. Ohjataan todellista, ehkä sellaiseen suuntaan joka ei olekaan kovin kestävää vaan lyhytnäköistä riistoa. Pakenemme kestävyyden ongelmia valtiona ja kohta ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Jotenkin tämä johdatuksellisuus sallitaan, joka itse asiassa kaventaa ihmisen 'vapaata tahtoa'. Silti nämä ihmiset vapaan tahdon kaventuessa, ovat edelleen vielä suuremmassa johdatuksessa ja taistelevat elämästään, ihmisten asettaessa niille rajoja. Todellinen johdatuksellisuus, ei kapene ihmisten asettamiin rajoihin. Se löytää tiensä ihmeessä, jossa tieto selviytymisestä ylittää materialismin rajat. Tällaista aavistamista on todettu myös eläimillä. Toimija tietää enemmän kuin normaali fyysisyys, materia antaisi ymmärtää.
On pyrittävä siihen, että tällaista johdatuksellisuutta, jossa ihmisten elämää on kavennettu ylhäältä alas johtamiskulttuurilla, kavennetaan mahdollisimman vähän, ja alhaalta ylös, ja omien suurempien tavoitteiden mukaan toimiminen on mahdollista edelleen. On väärin kaventaa valintoja suhteettomasti, ja suunnata sillä ihmisiä valitsemaan ‘oikein’, ollakseen johdatuksellisuudessa. Tästä valtaapitävät kantavat vastuun. Israel on nimennyt sotilasoperaationsa vanhan testamentin jakeiden kuvauksilla ja termeillä. Tässä pyritään oikeuttamaan sota-narratiivi jumalallisella merkityksellä, omimaan jotain jumalasta, jotta voidaan oikeuttaa sota. Juuri tällaista johdatuksellisuutta pitää maailmassa varoa. Varoa sitä miten arvostelmiamme sodasta pyritään muokkaamaan valtioiden haluamaksi todellisuudeksi, jossa emme erota oikeaa väärästä. Näiden narratiivien johdatukselliset kulttuurit tarjoavat sisäänpäin kääntyneitä avustamisen ja rakkaudenkin kulttureita, jota voi ympäröidä johdatuksellisuus, mutta ovat samalla äärimmäisen kovia muille.
Kaikki jumalaankaaan liittyvä ei välttämätttä tarkoita johdatusta ja etenkin oikeellisuutta, vaan on myös ohjaavia sosiaalisia narratiiveja. Jumala usein asettuu näihin ykseytenä, jota kohti jotkut kulkee, mutta ehkä turhaan, koska poikkeuksetta tunnutaan osoittuvan, että kyse on uskonnollisen yhteisön ohjauksesta. Usein johdatuksellisuus näissä piireissä koetaan oman uskonnon levittämisenä ja laajentumisena. Jumalaa todellisena johdatuksellisuutena, voi olla mahdotonta löytää. Se ei ole sisäinen kehottava ääni, joka käskee tehdä jotain, kuten uskovat monesti ajattelevat, vaan sellaista, jossa maailma ulkopuolella, ilman omaa vaikutusta, järjestyy odottamattomalla tavalla. Tässä on suuri ero uskonnolliseen johdatukseen. Todellinen johdatuksellisuus on pieni 'ihme', jota ei voi tehdä, eikä ennustaa. Ei pumpata herätyskokouksissa tai julistaa tapahtuvaksi tai vain kuunnella sisäistä ääntä. Johdatuksellisuus on aina lähellä oikeaa, se on herkkyyttä maailmassa edistyvälle tilalle havaintoina poikkeuksellisesta järjestäytyneisyydestä. Fyysistä totuutta tai pragmaattista toimivuutta ei voi huijata tietoisuudessaan, samoin johdatuksellisuus on linjassa materiaalisen sekä fenomenaalisen kokemuksen kanssa.
Se ei aiheuta harmia muille olemalla kerroksellinen toteutuvissa päämäärissään. Se ei edes pelaa merkityksillä tai salaisuuksilla – henkisillä tai hengellisillä. Johdatuksen ihmeet vaikuttavat ihmisestä ylös vallan rakenteisiin tervehdyttävästi. Se vie askeleen lähemmäksi maailman tosiasioita, se rakastaa yhdessä oikeuden ja totuuden toteutumista. Myös terroristi kokee kaikkia näitä tunteita ajaessaan omaa valtakulttuurista poikkeavaa agendaansa, omassa johdatuksessaan ja hävyttömillä keinoilla, mutta voimakkaasti tuntien, että hänen totuutensa tulee tulla kuulluksi maailmassa. Emme tiedä kaikkea, mutta aavistamme, jos jokin on pielessä, myös johdatuksellisuuden suhteen tiedämme milloin olemme oikeassa tilassa suhteessa maailmaan. Joillekin tämä on tarkoittanut valitettavasti johdatuksellista terrorismia. Johdatus ei absoluuttisesti ole hyvää eikä pahaa. Se on lähinnä ehkä yksilön tietoisuuden toimijuuden kenttää, jossa asiat vuorovaikuttavat, niin että navigointi maailmassa synkronisoituu. Olemme ehkä lopulta ajattomuuden ilmauksia heitettyinä ajalliseen ruumiiseen. Näin olen asiaa spekuloinut.
Suomen työhön ohjauksen järjestelmä totalitaristinen johdatuksen järjestelmä, jossa ihmisistä on vähitellen tehty karjaa, joka saa taistella tulevaisuuden suunnitelmistaan. Tämä nähdään tehokkaana ja oikeutettuna politiikkana. Se ei ole sitä. Vaan tieten tahtoen johdatuksellisuuden valjastamista totalitarisiin ja autoritarisiin tarkoituksiin. Kun ihmisten vapautta rajoitetaan, tehokkuus ja luovuus laskee. Myös se mitä he voivat työlleen antaa laskee. Talous sakkaa, niin kuin on nähty Suomessa. Vapaus jolla ihmiset ovat määrittäneet työtään on viety. On saatu totalitaristinen systeemi, joka yskii pahasti, ja tuottaa tuskaa jäsenilleen. Johdatuksellisuus ja vapaan tahdon idea liittyy kaikkeen, eikä sitä saa tieten tahtoen kaventaa.
Kun nyt suuntaat elämään, muista että olet tässä mystisessä satunnaisuuden ylittävässä todellisuudessa, jossa asiat järjestyvät vähän kummallisilla tavoilla. Se antaa ateistille kuin uskovallekin toivoa, että hän on yhtä arvokas lopulta kuin sen meidän nimeämämme pommitusten alle jääneen terroristiksi kutsuttava, omassa johdatuksensa kaaressa, ja muussakin kuin elämän mitättömäksi määrätyvässä trajektiossa. Heitäkään ei pitäisi toiseuttaa, vaan ymmärtää maailman kokonaisuuksia. Mitkä ovat vaihtoehdot tällaisella ihmisellä, ja siitä huolimatta hän omassa agendassaan kokee johdatusta. Johdatuksellisuus ylittää materiaalisen determismin ja kielen rajat. Olet osa johdatuksellista aika ja avaruus matkausta, oletko millainen tahansa. Uskon että tähän todellisuuteen luokeutuvat myös eläimet ja kasvit. Olemme osa satunnaisuuden ylittävää todellisuutta.
Lopulta jokaisen saavuttaa epäonni, kun ei enää aivojen, kehon sekä ulkoisen todellisuuden haastavuuden takia ole mahdollista selviytyä. Johdatus ei tarkoita epäonnen mahdottomuutta, se on vain propabilistinen, useimmiten asiat menevät hyvin tietoisuuden toimijuuden voimasta, jos muut tekijät ne sallivat. Onnettomuudet saattavat myös kertoa jostain sisäisen ja ulkoisen todellisuuden välisestä ristiriidasta. Jos onnettomuuksissa ei vakavasti vaurioidu, se tarjoaa uusia mahdollisuuksia kokea johdatusta onnettomuuksienkin jälkeen, ihan arkipäivässä, inhimillisyyden ylittävänä tietona ja toimintana. Tarkoitus voi olla olemassa tai ei olla, mutta johdatus kertoo, että meillä kaikilla on kykyjä perus materiaalisen funktion ylittävästi.
(Editoitu julkaisun jälkeen, 21.6.2025, lisätty esimerkkejä, 22pv johdatuksen luonteesta)