Semanttinen muisti ja tehokas viesti

Kirjoitukseni esittelee lyhyesti muistiin tallentamista ja tunnereaktioita osana sitä. Miten lähestyä kysymystä tehokkaasta viestin välityksestä? Artikkelini on psykologinen, yksinkertaistus siitä mitä mielen toiminnasta on havaittu nykyisin. Keskitän huomioni semanttisen muistin, minän ja emotion yhteisvaikutuksiin.

Peruskäsitteitä

Muisti on kognition osa, joka tallentaa tietoa lyhytkestoisesti tai pitkäkestoisesti. Kognitiolla tarkoitetaan mielen informaatiota prosessoivaa näkemystä. Siihen kuuluvat tietotekniikasta tutut prosessikaaviot, joilla esitetään aivojen funktionaalisia toimintoja. Sellaisen kaavion esitän myöhemmin muistin toiminnasta. Käsitteitä, joita en voi ohittaa, ovat myös emotiot, jotka ovat lyhytaikaisia reaktiota tunne-elämyksillä. Ne ovat keskeinen ilmiö muistamisen rinnalla.

Keskeistä on myös ymmärtää ‘minän' merkitys oikein. Minä (Self) määrittellään ajattelevaksi konstruktioksi mielessä, joka muodostaa arvioivan kantansa yksilön asemaa ja suhteita sekä selviämistä liittyviin puoliin. Viestit kohtaavat minän asettamia rajoja, ennen kuin ne emotioiden kanssa tallentuu semanttiseen muistiin rakenteina. Tätä käsittelen myöhemmin.

Aloitetaan keskeisestä tiedosta: Ihmisen muistaminen on persoonallinen ominaisuus. Jokaisen muistikuvat ovat uniikkeja, johtuen siitä miten ihminen koodaa asioita pitkäkestoiseen muistiin ja toisaalta millaisissa osissa hän niitä tietoisesti lyhytkestoisessa muistissa käsittelee. Kun terapiassa autetaan ihmistä, prosessoi hän itse esimerkiksi NLP (Neuro-linguistic programming) terapiassa omia muistojaan. Muistin uudelleen kirjoittaminen tasapainoisemmalla sisällöllä auttaa elämässä.

Ihmisen muisti on jakaantunut lyhytaikaiseen ja pitkäaikaiseen osaan. Lyhytkestoinen on se, joka ottaa vastaan aisti-informaatiosta tarkkaavaisuuden kohteita, joita voi olla normaalisti 9-5. Prosessoinnissa kohteet säilyvät muistissa noin 20 sekuntia, jonka jälkeen ne pitää kerrata uudestaan tai tallentaa pitkäaikaiseen muistiin.

Jos muistijäljet tallennetaan muistiin, käsitellään ne nimenomaisesti niin, että tietoinen mieli yhdessä lyhyen emotion tai pidemmän tunteen välityksellä tallentaa lyhytkestoisen muistin kontekstuaaliset osaset semanttisen muistin jäseniksi. Semanttiseen muistiin voi auttaa tallentamaan, jos kyseessä on arvoitus, jossa semanttisesta muistista pitää palauttaa sisältöä ja tallentaa sitten kokemus tilanteesta työmuistista. 

Semanttinen muisti on verkosto uskomuksia, jotka liittyvät toisiinsa kontekstin omaisin sitein. Se on pitkäaikainen muisti, jonka struktuuriin liittämällä asiat pysyvät pitkän aikaa mielessä. Sen varaan rakentuvat numerot, kielioppi, aakkkoset, sanat, paikat, käsitteet jne.

Muistamme semanttisen muistin avulla erityisesti kielelliseen avaruuteen sidottuja ja viittaavia käsitteitä konteksteissa. Ja jos muistimme on päässyt jostain asiasta heikentymään, voimme palauttaa asian mieleemme kontekstuaaliseen, assosiatiivisen muistiin liittyvän päättelyn avulla. Semanttinen muisti on tavallaan estetiikkaa. Ympäristöä, jossa asioilla on suhteita. Estetiikkaa, jossa sijaitsevat kaikki maailmasta hankitut uskomukset, skeemat, skriptit ja mentaaliset mallit.

Onkin mielenkiintoista tutkia tietoista elämystä, joka syntyy aisti-informaation ja pitkäkestoisen muistin sekä minään vertautuvasta vuorovaikutuksesta. Asia on psykologisteoreettinen, eikä sitä pidä ottaa empiirisenä tosiasiana. Mitä neuraalisella tasolla tapahtuu, on paljon monimutkaisempaa, ja siitä kertoo esimerkiksi engrammi-teoria (katso: lisälukemista), jossa muistin neuroneita on kuvattu yksilöllisesti. Tällöin on saatu selville, että eri aivoalueet muodostavat yhteyksiä keskenään ja aktivoivat harvoja neuroneja aivan tietynlaiseen muistikuvaan. Siten kaavio kognitiivisesta prosessista aivoissa, ei vastaa täysin todellisuutta, vaan löytyy syvempi tutkimuksellinen taso, kuinka neuraalisella tasolla aivot toimivat. 

Muistin kognitiivinen kaavio

Nyt tulee asian pähkinä, joka on esitetty selkeämmin kaaviokuvassa. Ensinnäkin se miten asioita tietoisuudessa käsitellään on, että aisti informaation seurauksena tieto menee ensin tarkkaavuuden seurauksena sensorisesta muistista lyhytkestoiseen muistiin, jossa samalla erityisen semanttisen muistin seurauksena syntyy vuorovaikutus. Tämä vuorovaikutus on emotionaalinen ja aiheuttaa tarkkaavaisuutta, joka karsii aisti-informaation sisältöjä lyhytkestoiseen muistiin. Aisti-informaatio ja semanttinen muisti keskustelevat työmuistin ja keskusyksikön, minän kautta, emotionaalisilla, tarkkaavuuteen liittyvillä reaktioilla. Tämä on erityisen huomionarvoista, kun ajatellaan viestintää, joka saavuttaa ihmisen toimijuuden kontekstissa, joka koodautuu emotion seurauksena semanttiseen muistiin.

 

Mikä tekee tilanteesta erityisen huomionarvoista, on muistin suhde tietoiseen elämykseen. Se syntyy sensorisen informaation sekä semanttisen jäsennyksen seurauksena. Lisäksi elämys liittyy minään, siihen koetaanko sensorinen informaatio sen toimijuutta tukevana vai sitä rajoittavana – huomioiden myös kaikki muut sosiopsyykkiset tarpeet, jotka saattavat yksilölle olla yhtä merkitseviä, esim. autonomisuus, yhteys, dominanssi, kehittyminen ja järjestys. Nämä minän tarpeet ohjaavat huomiota ja kiinnittävät motivaation sensorisen tiedon tallentamiseen pitkäkestoiseen semanttiseen muistiin.

Tehokas viestintä

Kun yksilön sosiopsyykkisiä tarpeita saadaan selvitettyä, voidaankin kommunikoida jo vaikuttavammin yksilön kanssa, jolloin tiedetään tunnereaktio ja tarkkaavaisuus mielenkiinnon kohteista. Sen lisäksi täytyy huomioida pitkäaikaisen muistin semanttinen sisältö, joka ratkaisee myös tunnereaktiosta miten yllättävää informaatio on tai miten se vastaa ennakko-odotuksia.

Täysin vieras ja kaukana yksilön merkitys-semantiikasta oleva informaatio ei jätä jälkeä (muuta kuin mahdollisesti muihin muisteihin koodattuna kuvina, kosketuksena tai ääninä). Tietämättömyydestä syntyy usein emotionaalinen puolustuksellinen defenssi reaktio tai hämmennys, kiinnittäen huomion kontekstin sijasta epäolennaisuuksiin, puolustaen omaa kulttuurinsa sosiaalisesti jaettua tai minän semanttista pääomaa. Tällaista torjuvaa tunnetta pitäisi viestinnässä välttää.

Viesti koodautuu pitkäaikaiseen muistiin tehokkaimmin yhteistyössä myönteisten tai kielteisten emotioiden vaikutuksesta. Minän kuva itsestään on oletusarvoisesti positiivinen, jo evoluutivisesta selviytymisestä lähtien, eikä tätä saa latistaa viestillä, jos haluaa vaikuttaa. Usein kielteiset ovat vahvempia muistikuvia, mutta tullakseen osaksi toimtaa jatkossa, on minän koettava sen vastaanottamisesta positiivista tunnetta, vaikka itse viestin semanttinen sisältö olisi negatiivinen. Tämä selittyy sosiopsyykkisillä kuvilla, ihminen saattaa ajatella voimakkaasti omaa toimijuutta positiivisesti samalla, kun kielteinen viesti koodautuu hänen muistiinsa. Brändäyksen tulee kuitenkin olla positiivinen kuluttajan minälle, vaikkakin viesti itsessään olisi negatiivinen. Tämä näkyy voimakkaasti iltapäivälehtien uutisoinnissa, ne ovat negatiivisia, ja lukijan minä ajattelee niissä kuitenkin sosiopsyykkisten tekijöiden kautta positiivisesti. Esimerkiksi, että uutinen antaa ymmärtää negatiivisen asian mutta lukijan minä kokee dominanssia, hänen olevan tilanteiden yläpuolella tai hän itse tietää paremmin tai hänellä on valta. 

Kun minään liittyvät defenssit ohitetaan ja minä kuvittelee viestinsä sosiopsyykkisten kohteiden olevan positiivisia ja lisäksi saavutetaan sen tarkkaavaisuus mielenkiinnon kohteissa, silloin informaation kompressio viestiä tietoisuuteeen muodostuu tarkkaavaisuudeksi. Koodaukseen (encoding) pitkäkestoiseen muistiin voidaan vaikuttaa, sillä että viesti on vain vähän sen ennakkoasetelmia muuttava. Jos viesti on vahva, täytyy se toistaa useaan kertaan miedompana versiona ja opettaa sopivissa hyväksyttävissä paloissa yksilölle. Muistiin koodautuu viestejä ennenkaikkea, jotka hyväksytään osaksi muistin olemassaolevaa ja konstruktiivista struktuuria. Yksilön muistiavaruutta voidaan muokata ja luoda uusia muistoja, jotka vertautuvat ja ottavat jonkin roolin muistin semanttisessa sisällössä.

Tietoisuuden sisältöjä on mahdollista rikastuttaa, niin että yksilön toimijuus ja vapaa tahto laajenevat semantiikan lisääntyessä asian ympärillä. Yksilöllinen persoonallinen ja yhteinen kulttuurinen historia huomioiden siihen sopivilla viesteillä voidaan tarjota uskomuksia maailmasta. Uskomusten on oltava linjassa todellisuuden kanssa jonkin verran tai ne voivat olla konstruktiivisia fiktioita. Mutta ensin on huolehdittava siitä, että ihmisen minän defenssit ja toisaalta semantiikka, ei laita vastaan uudelle sisällölle. Siksi monet viestit ovat miedosti hyväksyttäviä, aiempaa tietämystä lisääviä tai niitä vain jollain pienellä tavalla horjuttavia. Useista pienesti semanttista muistiavaruutta muuttavista viesteistä muodostuu asenteita ja yhä voimakkaammissa uskomuksissa toimimista. 

Asian core

Tiivistettynä: Ensin on saatava suotuisa minän tulkinta viestin oikeellisuudesta. Sen jälkeen on puhuteltava muistin semantiikkaa ja kyettävä tallentamaan viesti otollisen tunnereaktion kanssa pitkäkestoiseen muistiin. Kun nämä vaiheet on suoritettu, viesti on tallentunut osaksi yksilön toiminta resursseja mieleen ja saanut kontekstin, josta mieli pystyy palauttamaan (memory retrieval) viestin muistisisällön tietoiseen työmuistiin arvioitavaksi sopivan tilanteen koittaessa. Tästä ehkä käynnistyy sarja toimintoja toteuttaa viestin sisältöä.

Lopun loppu

Muistaminen on hyvin persoonallinen ominaisuus, mutta on myös kulttuurista muistia ohjelmoivia poliittisia viestintästrategioita ja jalkauttamisia. Viesti on tullut parhaimmillaan osaksi kulttuurista toimintaympäristöä, kun ihmiset kertovat siitä ja vuorovaikuttavat sekä toimivat sen kautta. Tällöin ajatus on juurtunut ja vaikuttaa osana ihmisyhteisöä.

Kulttuuriseen muistiin en sen enempää asiassa paneudu, koska se vaatisi vielä puolen artikkelia lisää. Muistin ja toiminnan suhde jäi tässä kirjoituksessa ylimalkaiseksi, mutta jos siihen halutaan vastata tarkemmin, on tarkasteltava muistin palauttamisen, työmuistin, emotioiden ja toiminnan suhteita. Siihenkään en pysty nyt vastaamaan tarkemmin, mutta toivon kuitenkin, että tällä käsityksellä on mahdollista muodostaa viestejä ja ymmärtää vastaanottajan luonnetta paremmin. 

Muistaminen on ihmisen luonnetta ja persoonaalisuutta totaalisesti määrittävä piirre ja se on kaiken ytimessä kun ajattelemme ihmisyyttä. Muisti heikkenee ajan mittaan ja ihmisen olemus rapistuu. Sitä kohden minäkin olen menossa, muiden ikäisteni mukana. Mutta saadessani näillä resursseilla kirjoitettua teille, olen iloinen.

Lisää luettavaa aiheesta Aikamatkaajassa:

Motivaatioden tunnistaminen tekstissä, uskonnossa ja mediasisällössä
https://aikamatkaaja.blogspot.com/2023/05/motivaatioden-tunnistaminen-tekstissa.html

Lisätietoja ja lähteitä:

What is the Multi-Store Atkinson and Shiffrin Memory Storage Model (1968)?https://www.youtube.com/watch?v=syxlcU8HQGU

Building Blocks of Memory in the Brain (engram)
https://www.youtube.com/watch?v=X5trRLX7PQY

Alexei Kramm, Engrammit muistojen yksikköinä
https://blogs.helsinki.fi/aivotutkimus/2022/11/15/engrammit-muistojen-yksikkoina/

Memory and Emotion, Elizabeth A. Kensinger and Daniel L. Schacter. 2008
https://d1wqtxts1xzle7.cloudfront.net/30741880/Handbook-of-Emotions-libre.pdf..

Hyvä ja paha syvävalaisussa. Kulteista yhteiskunnan jäseneksi

Perjantain woo lähtee liikkelle kultista ja päätyy vähän vakavampaan tieteeseen ja yritykseen filosofoida moraalista. Itse kuulun niihin, jotka ovat eronneet uskonnollisista vähemmistöryhmästä. Voisi sanoa, että kyseessä oli kultti. Hyvän ja pahan dualismi on aikoinaan piirtänyt selkeät rajat. Äärimmäinen erottelu asioista rankaistavina tai hyväksyttävinä tekoina on ollut absoluuttista. Kertomus vie meidät syvävalaisuun uskonnollisen ja sekulaarin moraalin eroavaisuuksiin sekä hyvän ja pahan uudelleen määrittelyyn, jossa käskymoraalin sijaan tulee ajatella itse ja muodostaa yhteiskunnallisesti toimiva malli toimia vastuullisena yksilönä nykymaailmassa. Minkälaisia hahmotuksia tämä vaatii? Syvävalaisu alkaa aikamatkalla kultista vapautumisella.

Irtaantuminen kulttisesta pahasta

Kulttinen matka alkaa jo kotoa, äidin ja isän lukiessa Ikuisia kertomuksia kirjasarjaa Raamatun myyteistä ennen nukkumaan menoa kaksivuotiaalle lapselle. Tästä matka jatkui 30-vuotiaaksi tiiviisti uskonnollisten yhteisöjen parissa. Keskeistä hyvässä ja pahassa oli se, että opetettiin kaikkivoivasta jumalasta, jolle voi jutella ja vastapuolena hiljaisuudessa ja pelossa oli aina saatana. Lyhyen tarinani jälkeen siirrytään itse asiaan. Hyvän ja pahan uudelleen määrittelyyn.

Nykyisin sekoittuvat vanhat käsitykset uuteen, niin että kun usko sellaisiin vaikuttaviin tekijöihin kuin jumala tai saatana ovat hävinneet kokonaan, on tilalle tullut enemmänkin leikittelyä koko käsitteillä. Minulle on nykyisin sallittua ajatella mitä tahansa, mutta pitää kaikki teot kurissa. Niin pimeä puoli ja ajatukset eivät jää kiertämään päässä. Pimeimmätkin puolet ovat nykyisin julkisia minulle itselleni. Tämä helpottaa hyvän ja pahan ultimaattista jakoa, jota sain kokea kulteissa. 

Minulla siis ei ole pienintäkään uskoa jumalaan tai uskontojen ilmoituksiin maapallolla. Samalla asian kääntöpuoli saatana on pelkkä varjo, jolla kuvataan olematonta, ihmisen oman ajatuksen pahasta ulkoistusta johonkin tahtoon. 

Sanojeni käyttö saattoi edellisessä loukata jotakuta. Olen pahoillani sanavalinnoistani. On kuitenkin syytä puhua asioista niiden oikeilla nimillä kun puhutaan uskonnonkin vanhasta kielestä, vaikka näillä sanoilla on painolastinsa kulttuurissa. Olen huomannut, että työkulttuureissa tai uskonnossakaan harvoin kuulee enää sanoja käytettävän nimittelemällä pahasta, vaan hiljaisuudella ja vihjauksilla viitataan pahaan ja voimaan tai jopa jonkinlaiseen väärään dominanssiin. 

Uskonnon merkeille voi olla kulttuurisesti avoimena vaikka ei uskoisi niiden sanomaan. Niistä voi edelleen oppia toisten yhteisöjen tavoitteista. Juuri näillä tekijöillä onkin moraalissa suuria ohjaavia vaikutuksia. Todelliset moraalin puolet halutaan piilottaa. Hyvä on yhteyttä, välittömyyttä, avoimuutta ja luottavaa, ehkä naiviakin uskoa sekä vapautta. Paha on hiljaisuus tai merkki, jolla ohjataan toimimaan jonkun tavoitteiden mukaan – alistumaan tahtoon.

Osa asioista, jotka uskisaikoina koki pahoina, ovat nyt neutraaleja. Erityiset uskonnolliset säännöt, joilla pidettiin yhteisöä kasassa ja asetettiin yhteisöllisyyden rajat, ovat karsiutuneet. Nykyiset vihjeet pahasta tai hyvästä eivät saa minua muuta kuin noteeraamaan jonkun tavoitteen, motiivin tai päämäärän. Jaottelu ei automaattisesti tarkoita kiellettyä tai sallitua, vaan kertoo ennemminkin jonkun henkilön henkilökohtaisesta vallasta määritellä toisten elämää, jonkun lausumattoman tavoitteen suhteen, ja jonkun toiminnan ilmentymänä tai kieltona. Nämä tavoitteet jotka ovat siis kieltoja tai kehoituksia ovat uskonnossakin mahdollista piirtää yhteisöllisiin toimiin, yhteisön mekaniikkaan, niiden yliluonnolliseen merkityn kielellisen viittauksen luonteesta huolimatta.

Itseasiassa sosiaalisten hyvä-paha normien mukaisesti eläminen on sosiaalisissa tikapuissa kilpailua, ja valitettavan yleistä kaikissa yhteisöissä, niin uskonnollisissa kuin muissakin. Jos tämän pahan määrittelee jokin muu kuin itse, omien ydinminän vastaisesti, ollaan stressaavassa ympäristössä. 

Stressi onnistumisesta vähenee, kun nämä normit poistuvat, olivatpa ne tiukan sosiaalisia tai oman mielen ehdottomia sääntöjä. Yleensäkin tajunta, ettei todennäköisesti absoluuttista ihmisestä riippumatonta hyvää ja pahaa ole edes olemassa, vapauttaa ajattelemaan moraalistaan laajemmin ja aidommin.

Kultin jälkeinen elämä, hyvän ja pahan absolutismia pakoon

Kun katsoo universumia ja sen tähtiä, niin täällä on kyse jostain ihan muusta kuin hyvästä ja pahasta, ultimaattisesti. Silti universaalilla, kaikkia, myös sosiaalisia suhteita, koskevalla moraalilla on tässä ohitse kiitävässä ajassa käyttöä ja hyötyä, sosiaalisesti, yhteiskunnallisesti, poliittisesti – hetken – sen hetken kun yhteiskuntamme vuorovaikutuksineen pysyy elossa. Moraali on suhteita ja näistä suhteista kasvaa periaatteita, jolla hallitaan omaa positiota relaatiossa toisiin. Moraali ja etenkin sen objektiivinen muoto säästää ajattelemasta tilanteiden laatua liikaa, ja soveltamaan opittua mallia, jolla kaikki ymmärtävät mitä tarkoitat ja teet yhteiskunnassa, vaikka se ei vastaisi totuutta joka maailmassa on. Moraali on relatiivista.

Kulteissa yhteisö ajattelee puolestasi ja määrää tekemisiäsi. Sosiaalista aspekstia moraalin suhteen ei voi täysin unohtaa, mutta sosiaalisuus ei yksin saa määritellä sitä, mitä itse moraalista ajattelen. Se ei voi toimia minussa ajattelevana osana, vaan vertautuvana elementtinä suhteessa minään. Kyse on siitä onko se ohjaava taso, vai taso johon vertaudun. Todellinen moraali on irti yhteisön ajatuksista ja tiedostaa oman toimijuutensa.

Tiiviiden yhteisöjen hyvän ja pahan äärimmäisestä dualismista luopuessa olen omaksunut uusia toimintamalleja, jotka määrittyvät harmaasävyistä ja monipuolisemmasta aseman määrittelystä osana yhteisöä. Joskus se on töksähtävää sosiaalisesti, mutta rehellisempää suhteessa itseen, minuuteen, ydinminään, joka pyrkii pois pimeistä puolista itsessään. On oltava sinut itsensä kanssa ydinminän tunteiden suhteen ja kuunneltava tarpeitaan ja suunnattava ne kantaviin ja kestäviin asioihin.

Tässä on auttanut filosofiset moraaliteoriat ja eettinen pohdiskelu. Friedrich Nietzsche on antanut uudenlaisen suhtautumistavan post moraaliseen, nihilistiseen maailmaan. Merkitys ja tarkoitus Nietzschen mukaan on luotava itse, sen moraalisen (kristinuskon) murtumisen pohjalle, ja Albert Camus täydentää ajatusta, maksimaalisen vapauden hyödyntämisenä tässä merkitystä vailla olevassa maailmassa. Käsityksiäni voi lukea vanhasta kirjoituksestani.

Moraalinen oppiminen, stressi ja tasapaino

Menemme tässä syvemmälle siihen tulevissa kappaleissa, kuinka kultista irtautuminen on mahdollista stressin helpottamisen ja uuden oppimisen kautta.

Hyvän ja pahan kytkeytymisen takia historiassa syviin asenteisiin suhteessa itseen, on haastavaa päästä pois. Ydinminä tunteineen on joutunut lapsuudesssa ahdistavan uskonnon puristuksiin. Ei ole saanut tuntea ja kokea aidosti niitä tunteita jotka ovat olleet läsnä lapsuudessa. Nykyisin mieli sisimmissä kerroksissa ajattelee tällä yksinkertaistavalla kulttisella tavalla hyvästä ja pahasta, esimerkiksi unissa.

Stressissä ihminen enemänkin reagoi ja toimii pelkkien ärsykkeiden ja niiden vasteiden perusteella. Silloin nousee keskeiseksi selviäminen. Vaaralliseksi tilanteen tekee myös se, että universaalit, mielen syvimmät periaatteet toimia nousevat mielessä esiin, jotka ohjaavat ajattelua harhaisemmaksi detailimpien moraalin määritysten sijaan. Tämä ajaa moraaliseen vääristymään universaaleihin harhoihin, käyttäytymään sisäisimpien alkeellisimpien mallien mukaan, se on vaarassa johtaa myös sosiaaliseen eristäytymiseen ja hyljeksintään. Jotkut elävät tällaista stressaavaa universaalia uskomusta moraalista ja elämästä jatkuvasti, ja he ovat kietoutuneet moraalin harhaiseen puoleen sosiaalisen hierarkisen järjestelmän ollessa stressaavaa. Uskonnollisten yhteisöjen jäsenillä saattaa olla paljon tällaista ajattelua.

Tähän voi vieläpä löytää aasinsillan politiikkaan. Onkin siis syytä miettiä kannattaako köyhälle tarjota keppiä, kuten nykyinen hallitus kaavailee, vai onko vasemmiston talousohjelma kestävämpi, jotta yksilö pystyisi parempaan. Tulokset ovat hallituksen kaavailemaa vastaisia. Tarvitsemme rauhan suorituksillemme, emme stressaavaa ympäristöä ponnistaaksemme parempaan. Pieni perustarpeet kattava avustus voi olla työelämässä hyödyllinen suuntaus parempaan tuottavuuteenkin. Tekoälyn myötä luovuus ja rentous sekä stressittömyys työelämässä on noussut erittäin tärkeään asemaan.

Hyvän ja pahan tasapaino mielessä mahdollistaa onnellisen elämän

Hyvä ja paha on parhaimmillaan rakenne ihmisen käsityksissä, jota elämässä haastetaan, mutta jonka olemusta itsessä ei saa rasittaa tai vaatia liikaa. Hyvä ja paha toimii silloin, kun siihen kerrostuu uusia negaatioita positiivisista asioista ja uusia negaatiota negaatioista. Jälkimmäinen summaa positiiviseen. 

Vain boostaamalla positiivisuutta päätyy maniaan, moraalin negatiivisia asioita analysoimalla ajaa itsensä ahdistukseen ja sitä myötä masennukseen. Kun ajattelemme aivojemme neuroneita, niin ne sykkimällä kahden tilan välillä ovat erikoistuneet tekemään valintoja. Aivoissamme hyvä ja paha on läsnä jokaisessa valinnassa, kyse on vain siitä minkä asian tai arvon suhteen hyvän ja pahan arvotamme.

Tasapainoisista tekijöistä hyvässä ja pahassa mielessämme muodostuu verkosto neuraalisia kytkentöjä ja alusta ajatuksille moraalista – erityinen moraalisemantiikka. Se saattaa vääristyä ainoastaan, jos negaatiot ovat liian universaaleja, kaikenkattavia tyrmäyksiä aikaisemmin opitulle käyttäytymiselle ja moraalille. Näin voi käydä realiteettien pettäessä psykoosissa, jossa esim. koko sisäinen uskonnollinen hyvän maailma voi kääntyä negaatioksi.

Yleensä moraalin tasot tarkentavat positiivisen negaatioilla tai negatiivisen negaatioilla. Vain vanhaa kerrostumaa osaksi sijoittuva uuden moraalin etiikalla on tasapainottava merkitys. Tasapaino syntyy rauhallisuudesta ja kyvystä reagoida tilanteissa tilanne-eettisesti mahdollisimman laajasti ja vapaasti. Dualistinen hyvä ja paha rakentuu vastakkaisuuksille, muttei äärimäisyyksille, jotka jyräävät yli kokonaan aikaisemmin opitun.

Moraalisemantiikka auttaa jäsentämään tilanne-etiikkaa

Moraalisemantiikka onkin mielenkiintoinen asia, koska sen olemus on muodostaa sosiaalisiin tilanteisiin sopivaa tilanne-etiikkaa tai -semantiikkaa. Moraalisemantiikka voi olla hyvin tiedostavaa toiminnan ohjausta, jolla yksilö pystyy hahmottamaan reaalisesti toimintansa suhdetta maailman malliinsa. Kun yksilö joutuu vuorovaikutus tilanteeseen, moraalisemantiikka auttaa tilanne-etiikkaa, joka vastaa kunkin hetken tapahtumaan, jotta esimerkiksi sosiaalinen vuorovaikutus olisi mahdollisimman joustavaa ja tavoitteitaan saavuttavaa lyhyellä aikavälillä.

Tällainen tilanne-etiikka tai toimintasemantiikka käsittää mm. lyhyen ajan, paikan, tilan, henkilöiden, ohjeiden ja käyttäytymissääntöjen semantiikkaa, jolla henkilö pystyy ohjaamaan käytöstään hetkessä. Moraalisemantiikka taas on pitkän ajan, moraalisääntöjen, oikean tavan, sosiaalisten odotusten ja sääntöjen sekä politiikan semantiikkaa. Nämä ovat koodautuneet aivoihin, eri aluiden yhteistyönä toteuttaviin tietoiseen prosessiin merkityksiin joilla puhumme ja ajattelemme, eivätkä ole irrallaan yhdestäkään tiedosta mielessä. 

Teatterin näytös ei ole sama koskaan eri yleisöllä. Moraalisemantiikalla ja tilanne-etiikalla on väliä.

Hyvä! Paha! Yritykset ja yhteiskunta

Kulteista siirrytään yhteiskuntaan ja sen toimintaan, joka on sekulaarimoraalin omaavalle haastavaa ilman kotiyhteisöä.

Hyvän ja pahan harmaasävyillä ihmisen toimiminen maailmassa mahdollistuu parhailla tavoilla. Tässä auttavat tilanne-etiikka ja moraalisemantiikka. Asialla on myös varjopuolensa. Jotkut ovat tehneet moraalistaan kovan pelin ja käyttävät moraaliaan populistisessa mielessä. Tämä perustuu erityisille moraalimytologioille, jotka oikeuttavat pahan, yleensä omien etujen ajamisena ja viestivät ikään kuin kyse olisi täysjärkisestä toiminnasta.

Yleensä tätä ei kerrota organisaation aloittelijoille, vaan ne pitkäaikaiset päättäjät ohjaavat organisaatiotaan kaksoiskielin ja -merkityksin, erityisellä johtamissemantiikalla, joka on tavallaan moraalisemantiikkaa, mutta tehostettuna tuottavuudella. Tämä on yleistynyt sosiaalisen median informaationhallinnan, mutta oli jo nähtävissä monissa suuryritysten kulttuureissa jo paljon aiemmin.

Tässä moraalisemantiikka pitkäkestoisesti ja tilanne-etiikkaa tapahtumatajuisesti käytetään voimakkaan erittämisen tavalla omien itsekkäiden tavoitteiden saavuttamiseen. Käytöksellä ladataan kaksoismerkityksiä, niin tilanne-etiikka on helpompaa, ja pidetään pitkän ajan moraalisemanttiset tavoitteet piilossa. Sosiaalinen media on monessakin muodossa sumuttamisen areena, siellä keskustellaan tietyllä sosiaalisella roolilla ja niin tehdään myös voimakkaissa yrityskulttuureissa, joissa ei saa näyttää omia tunteitaan vaan alistua tehokkuudelle.

Esimerkiksi hallituksessa viestitään eri viestiä rikkaille ja köyhille, samalla puhutaan leikkauksen pakottavasta tarpeesta, mutta pitkän ajan tavoite on kuitenkin ajaa rikkaiden veroale köyhien kustannuksilla. Politiikka on muuttunut kaksoisviestinnäksi ja ympäripyöreiksi lausunnoiksi, jossa strategiat noudattelevat etujärjestöjen asiaa. Esimerkkejä on lukemattomia. Yhä useampi törmää alakulttuureihin tai myös työkulttuureihin, jossa on omat vähemmän hyväksyttävät moraaliset säännöt tai pikemminkin niiden puute ja korvautuminen vaikenemisella.

Miten toimia kovenevassa kilpailussa

Näitä hyvän ja pahan elementtejä joudumme ottamaan huomioon arkipäiväisessä toiminnassamme, kun rakennamme yhteistä yhteiskuntaa. Jokainen törmää kovaan julkiseen suhtautumiseen erilaisuutensa kanssa. On löydettävä samanlaisten piiri. Hyvän, aidon ja rehellisen todellisuuden sijaan on tullut pahaan toinen, kolmas ja neljäs varjo – esittäminen, vaikeneminen ja pimeä puoli. Näiden sisäisten tekijöiden kanssa on nykyisin mielen oltava tasapainossa kuin vuorovaikuttaa yhteiskunnallisen moraalin kanssa. Nämä puolet on hyvä ymmärtää esimerkiksi työhaastattelussa, kun uuden työntekijän mahdollisuuksia osana työyhteisöä arvioidaan.

Mutta ennenkaikkea tällaista moraalikulttuuria pahoine varjoineen pitää pystyä purkamaan. Kuitenkin mitä enemmän pyrimme tehokkuuteen sitä enemmän joudumme kieltämään ydinminän ohjauksen ja taipumaan lyhytkestoisille tilanne-eettisille vuorovaikutuksille pitkäaikaisen moraalisemantiikan sijaan. Tämä näkyy tulosten laskuna esimerkiksi Helsingin yliopistossa, jossa innovoinnin tulostavoitteilla pyritään ohjaamaan vapaata perustutkimusta. Ohjaus Suomen tieteen alalla erityisenä yliopisto lakina perustuu väärään ihmiskäsitykseen. 

Teknologinen puoli on tuonut uuden tason koko moraaliseen todellisuuteeen. Vain mitä annat ulos ja kirjoitat laitteeseen on merkitystä, mutta vain jo kymmenestä viestistä laite osaa päätellä sisäisiä ajatus prosessejasi, yhdistäessään ne tekoälyllä muiden vastaavien ihmisten toimintaan. Monet yrittävät huijata teknologiaa ja pimittävät läheisiltäänkin pimeän puolensa, usein mielensä ja moraalinsa vääristävin seurauksin. On löydettävä tasapaino, jossa hyväksytään teknologia ja sen ohjaus, mutta vaikutetaan sen tavoitteita parantavasti.

Erityiset teknologisen informaatiohallinnan kautta saavutettavat mytologiat määrittävät nykyisin moraalista toimintaa yhä runsaammin yritysten sisäisessä kulttuurissa kuin yhteiskunnassa toimimisessa. Riski voimakkaille, hallitsemattomille vääristymille on todellinen. Tiedämme mitä Nokian matkapuhelin kulttuurille kävi, pitkälle sen vahvan ja samalla ikävästi vääristyneen yrityskulttuurin takia. Joku ei pidä näitä vääristyminä vaan nykyisen yhteiskunnallisen toiminnan vääjäämättömänä seurauksena. Siinä on alistumisen systeemille harha, jota ei koskaan pidä hyväksyä.

Esimerkiksi deittailukulttuuri on muuttunut rajusti eikä läheskään vain hyvään suuntaan teknologisten algoritmien hallitessa sitä ketä tapaat. Rakkaudesta, joka on osan ihmisistä kaipaama päämäärä, onkin moraalisessa liiketaloudellisessa ohjauksessa. Yleisesti teknologinen informaationhallinta pitää meitä tehostetun moraalisen toiminnan otteessa, jonka tarkoitusperät ovat meille epäselviä. On opittava hallitsemaan tavoitteitaan, eikä ostettava teknologisten palveluiden liiketaloudellista hyötymistä ja ryöstämistä osaksi omaa elämää, vaan pelattava sen ohi, tavoitteistaan itse kiinni pitäen, ja ultimaatisesti kaikkia auttaen.

Hyvän ja pahan henkilökohtainen hallinta

Hyvän ja pahan hallinta onkin nykyisin informaation hallintaa. Parhaimmillaan se on löytämistä ja liittymistä omanlaisten joukkoon. Se on haastavaa jokaiselle ihmiselle nykyisen yhteiskunnan kompleksisuudessa, jossa pelko paljastumisesta pimeän puolen, vaikenemisen tai esittämisen särkymisenä voi ajaa mielenterveysongelmiin ja terapiaan. Ydinminän tunteiden ääni voi olla yhteiskunnallisesti tai työkulttuurin suhteen häpeällistä, ja tämä ajaa loppuun, suorittamisena, liian torjuttuna pimeänä puolena.

Suunta löydettävä moraalisessa avaruudessa, jossa kaiken hyväntahtoisen maineen eteen saa tehdä töitä. Mutta ei suorittamalla vaan löytämällä sopivia vastuita kehittyä ihmisenä. Moraalinen oppiminen on ennenkaikkea tasapainoa, ei hätäilyä, stressiä, suorittamista, esittämistä niin kuten kirjoitin. Jotkut saavuttavat asioita ja hallitsevat todellisuuden, osa tippuu armottomaan kaninkoloon ja syrjäytyvät. Elämä on nykyisellään hurjaa kilpailupeliä, mutta se on kilpailua ennen kaikkea yhteistyöllä. On tärkeä löytää oman näköinen joukkue, jossa pystyy kilpailemaan yhteiskunnan, yritysmaailman ja valtioiden armotonta todellisuutta vastaan.

Haasteet hallita omaa hyvää ja pahaa kompleksisessa todellisuudessa ovat mittavia, joka vaatii yksilöltä taitoa. Taitoa olla oma itsensä. Taitoa suunnistaa sopivissa suhteissa ja relaatioissa, muodostamalla oikea objektiivinenkin moraali. Olemme vuorovaikutuksessa ja arvioinnin alla, jossa moraalilla on entistä suurempi vaikutus. Olemme siirtyneet merkitystalouteen jossa keskeistä on näkyvyys, jatkuvuus, kestävyys ja maine.

Kulttinen matka yhteiskunnan jäseneksi saa päätepisteen. Täytyy vain uskaltaa lähteä liikkeelle oman vastuullisuutensa kanssa ja vuorovaikuttaa sekä toivoa että siivet kantavat. Se on ollut hankalaa kun niin monessa ihmissuhteessa uskonto on tullut erottavaksi tekijäksi. Mutta yhteiskunnan jäsenenä voin paremmin ja tiedän että tämä on oikea suunta.

Motivaatioden tunnistaminen tekstissä, uskonnossa ja mediasisällössä

Psykologiassa, kielenteorioissa ja johtamisessa on usein pohdittu sisäisen motivaation syntymistä. Kirjoituksessani pohdin motivaation välittämistä kommunikaatiossa. Miten eri alustoilla kielen välityksellä voitaisiin suunnata uuden oppimista? Kutsun tekstien, elokuvien ja median sisältöjen kulminaatiopisteitä motivaatiopisteiksi.

 

Motivaatiopisteet ovat tunneita herättäviä kiteytymiä viestinnässä. Asian sisältö on näissä usein eriytynyt sen abstraktista käsitteestä. Esimerkiksi kun mainitsemme sanan ‘vasemmistolaisuus’ tai ‘oikeistolaisuus’, se herättää vastaanottajassa erinäisiä tunteita. Mutta mitä sillä oikeastaan merkityssisältönä tai järjestelmänä tarkoitetaan, on eriytynyt itse sanasta. Tunteita herättävästä merkistä ja asenteesta asiaan on tullut tärkempää kuin sen merkitys ja sisältö. Näitä kielellisiä asenteita kannattaakin ihmisviestinnässä tarkkailla. 

Motivaatio erillään asian ydinsisällöstä

Kun motivaatiopisteeseen viitataan tekstissä, äänessä, kuvassa, sisällössä, käynnistää se koko merkityksellisyyttä määrittelevän tunnetilan vastaanottajassa. Tunnetila ohjaa seuraavia merkityksiä ja prosesseja ihmisessä. Tunnetila kaappaa siis merkityksen syväsisällön ja sen prosessoinnin ja presentoi tietoisuudelle hyvän tai pahan tunteen. Tunteen seurauksena välittyy asenne, joka on usein seurausta motivaatiopisteen yksilössä sosiopsyykkisesti indikoimasta autonomisuudesta, yhteydestä, dominanssista, kehittymistä ja järjestyksestä tai näiden puuteesta. 

Sosiopsyykkiset motivaatiot ovat ihmisen sisäisiä motivaatioita, joilla hän säätelee agenttiutensa toimintaa ympäristössään. Näitä viittauksia sivuten sisällössä, kuvailemalla tai rakentamalla eri toivottavien ja epätoivottavien skenaarioiden suhteita, voimme helposti synnyttää tulkitsijassa tahtotiloja. Agettiutemme saa lisää toimintaedellytyksiä skenaarioita, joita avautuu motivaatioita ladattuun sanaan. Esimerkiksi ‘vasemmistolaisuus’ tai ‘oikeistolaisuus’ saattaa edustaa meille sanaa, joka kuvaa identiteettiämme tai on yhteydessä henkilökohtaiseen autonomisuuteen ja yhteyteen samanmielisten kanssa, sillä voi myös olla biologinen merkitys työpaikkana ja ruokana sekä tulevaisuuden kestävyytenä. Tälläiset motivaatiopisteet erottavat henkilökohtaiset motivaatiot itse sanan funktionaalisesta merkityksestä.

Jo Humen giljotiinissa filosofiassa olemme eriyttäneet, sen mikä pitäisi olla, siitä mitä on. Näin on myös mielen motivaatioden ja sisällön välinen yhteys erillään toisistaan. Esimerkiksi tekstin sisällössä on kaksi kerrosta. Asian kertominen ja erityinen motivaatioden luoma kerros. Asia ei sanele sitä motivaatiota mikä yksilöllä on, vaan tähän kehittyy aivan omanlainen kerros moraalisemantiikkaa. Näillä on kuitenkin yhteyksiä mielessä keskenään, ja ei voi olla puhumatta jostain arkisestakaan asiasta, ilman ettei siihen kuulijassa yhdistyisi sosiopsyykkistä-motivaatio-semantiikkaa. Niinpä sisällöllisistä tekijöistä tulee erityisiä motivaatiopisteitä, kun ne yhdistyvät osaksi laajempaa tarinankerrontaa. Kun ne mainitaan tietyssä kontekstissa ja kehystetään episodisella syy-seuraus tarinalla, alkaa kuulijassa oman autonomisten motivaatioiden prosessointi.

Keskeistä motivaatiopisteellä on, että se käynnistää tulkitsijassaan tämän abstaktin asian asenteellisuuden tai tavoitteellisuuden, sen sijaan, että se alkaisi erotella minkälaisesta funktiosta tai mekanismista kyseisessä ajatuksessa tai sanassa on kyse. Se on eräänlainen avain käynnistämään yksilössä motivaation tavoitteita tai olla samalla puolella puhujan kanssa. Tämä ohittaa osittain tulkinnallisen viestinnällisen kehyksen ja toimii kuulijassa erityisellä tunne merkityksillä. 

Mainonta on täynnä tällaisia käsitteitä, joilla yritetään suostutella kuulijaa tai katsojaa samalle puolelle estetiikan tai motivaatioiden keinoin. Mainonnan tarinoissa kohdistetaan pitkällisillä suhteiden määrittelyillä motivaatioata yli mekanistisen ja funktionaalisten merkitysten sisältöjen. Mainonnan kulminaatiot ovat usein irrallaan voimakkaasti syväsemantiikasta ja muodostavat nopean motivaatiopisteiden liikkeen toisiaan kohden.

Motivaation psykologinen perusta

Kun puhumme emotionaalisesta motivaatiosta, sen tunnetilat voivat olla positiivisia tai negatiivisia. Ne saavat ihmisessä aikaan alitajusia ja tietoisia ilmentymiä. Alitajuiset näistä ovat yksilössä helpommin manipuloitavissa motivaatiopisteiden avulla. Voimme kuitenkin keskustella ja oppia sisällöstä enemmän, jos tietoisesti tarkkailemme tekstin motivaatioita ohjaavia elementtejä. Olemme silloin myös kriittisempiä esimerkiksi autonomisuuden menettämiselle. 

Motivaatio on psykologiassa jaoteltu sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Ulkoiset ovat niitä, joilla meidän motivaatiota voidaan suunnata esimerkiksi palkinnoilla tai rangaistuksilla. Sisäiset niitä, jotka nousevat ensin tarpeista. Motivaatiopisteillä pyritään herättelemään sisäisiä tarpeita ja rakentamaan, joko välitöntä vaikutusta tai muodostamaan pitkäaikaisia moraali-, toiminta- ja asennesemantiikkaa. Jälkimmäinen on mielenkiintoisin. Jos saamme yksilön itse rakentamaan viisasta moraalisemantikkaa sisäisen motivaation kautta, pystymme tukemaan häntä elämässä.

Motivaatio ihmisessä koostuu niin biologisesta ja psykososiaalisesta motivaatiosta. Biologiseen motivaatioon kuuluu nukkuminen, syöminen, juominen, hengittäminen jne. Nämä ovat pitkälle tiedostamattomia tai automaattisia. Niiden motivoivan tarpeen ja brändien välille pyritään synnyttämään yhteyttä mainonnalla. Sen sijaan kun puhumme sosiaalipsyykkisestä motivaatioista, ovat nämä motivaatiopisteiden luomassa viestinnässä erityisen hyötypisteiden kaltaisia. Näitä ovat jo mainitsemani autonomisuus, yhteys, dominanssi, kehittyminen ja järjestys.

Motivaatiopiste tarvitsee usein parikseen toisen dynaamisen motivaatiopisteen ja laajemman tarinallisen kontekstin, jossa suhteet aktualisoituvat. Näiden suhteiden avulla rakennetaan tarinallista dynamiikkaa. Suostuttelua suuremman tavoitteen avulla ja motivaatioiden yhdistämistä. Tarinan kerrontaan istutetaan näitä huomaamattomia suhteita, joiden avulla tarinankerrontaa saadaan edistettyä kohti sen tarkoitusta ja päämäärää vaikuttaa kokonaisuudessaan tulkitsijan toiminnassa. Näitä pisteiden keskinäisiä yhdistämisiä, liikkeitä toisiaan kohti voidaan kutsua yksinkertaisimmillaan propositioiksi, jotka sitovat käsitteitä toisiinsa. Viestinnällä vaikuttaminen onkin erityisten motivaatioden yhdistämistä, asiat kertovat vain toissijaisia faktoja.

Propositiot motivoimassa uskonnollisuutta

Propositioilla tarkoitetaan väitelauseita. Ne saattavat olla tosia tai epätosia. Esimerkiksi uskonnollinen propositio “Jumala on rakkaus”. Tässä yhdistetään kaksi käsitettä ‘jumala’ ja ‘rakkaus’ merkitsemään yhtäläisyyttä, jollain tulkitsijan sille antamalla tasolla. Propositioiden avaruudet muodostavat  solmukohtia, jossa sidotaan käsitteitä toisiinsa verkostoksi. Rakkaus merkitsee paljon muutakin ihmiselle samoin jumala-käsite saattaa liittyä kaikkeen millä yksilö motivaatiotaan hallitsee. Jos tulkitsija hyväksyy tarinan käsite ja motivaatiopisteisiin liittyvän verkoston ajatukset ajatteluun, niistä tulee tarpeiden koordinaatteja havaitsemiseen ja toimintaan. Niistä muodostuu yksilön henkilökohtaista moraali- ja motivaatio semantiikkaa. 

Kun useat propositiot muodostavat verkoston käsitteitä, niistä muodostuu niistä lopulta koherentti ajatteleva mieli. Faktat ovat välineitä koherentin maailmankatsomuksen luomiseksi jossa ne uskotaan osaksi tulkitsijaa. Viestinnässä propositioiden pitää vastata kuuntelijassa totuutta arvoltaan, jotta ne voidaan hyväksyä ja omaksua osaksi omaa semantiikkaa. 

Uskonnossa on propositioita, jotka ovat kuin mantroja. Ne toistavat itseään ja puolustavat omistajansa tai kulttuurinsa identiteettiä. Näin motivaatiopisteistä syntyy uskonnollinen kokonainen yksilön toimintaa ohjaava motivaatio- ja moraalisemantiikka. Jumala-piste saadaan liikkumaan kohti rakkauden suuntaa. Nällä rakennetaan uskonnollista merkitystä, joka liittyy ihmiseen, hänen tunteisiinsa ja kehoonsa. 

Rakkaus on tunne, jolla on konkreettinen sisäinen olemus. Sillä on paikka kehon tiloissa. Kun tähän tunteeseen yhdistetään jumalan käsite, saadaan erityistä uskonnollista motivaatiopisteiden synnyttämää merkitystä, jossa jumala kulkee tarinana kohti rakkauden hyötypistettä. Nämä hyödyttävät molempia käsitteitä ja tekevät niistä voimakkaita. Tästä uskonnollisesta kielestä syntyy moniasteista toiminta semantiikkaa, kun abstrakteja merkityksiä ohjaavat propositiot asemoituvat tulkisijassa motivaatioiden tasoon. 

Kun motivaatiopisteillä on suunta kohti yksilön ja yhteisön kokemuksia, syntyy laajoja tarinoita, joilla rakennetaan kokonaisia uskontoja ja niiden merkitysjärjestelmiä ja lopulta kulttuureja sekä valtioita, joilla on oma puolustusjärjestelmä. Kyse on kulminaatioista mielessämme, jolla hallinnoimme koko kulttuurin kerrontaa. Pisteiden liike ilmaisee minne suuntaan ollaan haluamassa ihmisen toiminassa. Motivaatiopisteet liittyvät ruumillisuuden kulttuuriin, tunteisiin, käsityksiin, ja rakentavat lopulta monimutkaisen käsitteiden ja kulttuurien todellisuuden.

Miten tulevaisuudessa on toimittava?

Jos sanoman vastaanottaja halutaan saada vakuuttuneeksi, motivaatiopisteiden pitää olla ensinnäkin hyväksyttyjä tai ei tietoisia, niillä tulee olla positiivinen suunta ja niiden tulee jatkaa kostruktiivista oppimista. Voimme mennä joihinkin valtioihin, jossa valtion propagandassa käytetään juuri tällaista kasautuvaa konstruktiivista mieliä kiinnostavaa feikki informaatiota, jossa isoilla motivaatioilla, kuten kansallisella identiteetillä, houkutellaan pienempiä, ei niin universaaleja, motivaatioita hyväksytyiksi. Tämä on propagandistista sisällön rakentamista, retoriikkaa väärillä vaikuttimilla.

Myös erityinen vaikuttaminen, jossa kuluttajan tunteita hämmennetään ja sekoitetaan salaliittoteorioilla tai demokratian vastaisilla sanomilla, on yleistynyt. Erityisen huonoa kohtelua ovat saaneet jotkut PSTD, traumaperäisen stressireaktion potilaat, joiden käyttäytymistä ja tunnetiloja on voitu triggeröidä tietyillä motivaatiopisteitä sisältävillä viesteillä. Lisäksi monet normaalitkin ihmiset ovat ehdollistuneet tietynlaiseen pakko-oireiseen käyttäytymiseen. Esimerkkejä on löytynyt mm. Tik tokin kaltaisista sosiaalisen median palveluista, jossa käyttäjän motivaatiot algoritmi tuntee tarkasti, jossa käyttäjän asenteita ja jopa fyysistä käyttäytymistä on mahdollista muuttaa hyvinkin radikaalisesti.

Sosiaalinen media on tarjoamassa juuri motivaatiopisteisiin liittyvää käyttäjää kiinnostavaa informaatiota. Se on erottanut ihmiset omiksi lahkoikseen ja ryhmiksi, joilla on oma kiinnostava sisältö. Tälläinen vaikuttaminen on lähtenyt niin voimakkaasti kierroksille, että joissain maissa on kielletty sanoja ja merkkejä pelkästään sen takia, että ne viestivät jotain negatiivista.

Tällaiseen ei saisi kielen käytössä mennä, vaan somealustojen ja viestinnän tavoitteena tulisi olla  monipuolisuus, ja plastisuus, ns. ‘vapaan tahdon’ merkitysavaruus. Jos sisältö on liian vastakkain asettelevaa, joudutaan ääriaineksia karsimaan. Jos tällaiselle vastakohtien viestinnälle ei koskaan anneta avaimia alkuunkaan, ei poissulkemista läheskään niin paljoa tarvita. Tarvitsemme laajempia käsitteitä somealustojen tekstien analysointiin, ja voisimme kieltää erityisiä motivaatio asetelmia sanojen sijasta.

On eri asia lukea motivaatioita sosiaalisessa mediassa kuin vuorovaikuttaa niillä ajantasaisessa ihmisten kohtaamisessa. Ihmisten kohtaaminen on kaikkein hienovaraisinta vaikuttamista yhteisten motivaatioiden ohjaamana. Sen sijaan tekstissä ihmisillä on kyky rakentaa on oman tekstin tarkoittamat motivaatiot, ja aavistaa miten teksti asettelee motivaatioita sen vastaanottajassa. Sosiaalisen median algoritmit ovat vasta aloittelemassa individuaalia tekstin sisällön tulkintaa ja vastaanottajan motivaatioden tunnistamista tekoälyllä, ja on oletettua että tulemme näkemään yhä jalostuneempaa vuorovaikuttamista.

Kunpa samalla ei menetettäisi ihmisten luovuutta ja halua kirjoittaa alustoille. Emme saa muuttaa kaikkea sterilliksi ja valta järjestelmän sisällön, mielipiteen ja näkyvyyden kontrolloimaksi todellisuudeksi. Tähän on jo menty kiinassa, ja rajoitettu yksilön oikeuksia. Länsimaiden on vastattava yksilön luovuuteen vahvistamalla sananvapautta, yksilön omaehtoisuuden parantamiseksi ja kilpailun vättämiseksi.

Kun rakennamme sosiaalisen median motivaatioiden varaaan, lisäämme päätöksenteon monipuolisuutta vaihtoehtojen suhteen. Ne ovat kuin kulttuuria, joka vahvistaa ja monipuolistaa “vapaata tahtoa”. Ihanteellista olisi myös säilyttää vahva yhteys semantiikkassa asioiden ja niitä markkaavien motivaatiopisteiden väillä, mutta varsinkin ideologisissa postauksissa, nämä eriytyvät ja muodostavat päällekkäisiä loogisesti ristiriitaisiakin ajatusketjuja. Tähän järjellisyyden säilyttämiseen tarvitsemme osaavia motivaatioita tunnistavia ihmisiä kuin järjestelmiäkin.

Lopuksi

Olen kirjoittanut tämän kirjoituksen pitkälle omista motivaatiosta oppia sosiaalisuutta enemmän. Olen luultavasti autismin kirjolainen, ja minun on pitänyt opetella sosiaalisia toimintoja pitkälle aikuisuuteeni saakka. Siksi myös sen ymmärtäminen miten minua manipuloidaan, ja kuinka voin olla sujuvampi vuorovaikutuksessa on minulle ehdottoman tärkeää. Toivottavasti itse saat samanlaisia eväitä kirjoituksestani, eikä se että motivaatiot otetaan tietoiseen keskusteluun, häiritse luonnollista vuorovaikutusta. Toivon hyvää tietoisten motivaatioden sävyttämää tulevaisuutta.

Esimerkki Sanna Ukkola

Tarvitsemme käsitteitä, joilla luomme parempaa mediaympäristöä ja pystymme myös itse tarkkailemaan, miten meihin vaikutetaan. Jos luemme Sanna Ukkolan artikkeleita, ymmärrämme millaisiin kudelmiin hän on viestinsä ja tavoitteensa kätkenyt. 

Hänen kirjoituksensa usein vetoavat tasapuolisuuden motivaatiopisteeseen, joka on lähellä liittymisen sosiopsyykkistä motivaatiota, ja on liikkeessä vasemmistolaisuuteen, joka ei kuitenkaan ymmärrä tasapuolisuutta oikein. Tämä asetelma ja motivaatioiden suhteet saadaan näyttämään siltä, ettei maassamme ole vääriä asenteita ollenkaan, muuta kun niissä tahoissa, jotka nostavat asiat esille ja aiheuttavat yleisössä epämukavuutta. Tasapuolisuuden motivaatiolla perustellaan vieraan, moralisoivan kannan pahuutta.

Esimerkki: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c13df0bf-4c00-44b7-bad2-d6971e0e8450

Kaikki lähtee sisältöön rakennettavista yhteyksistä, jossa motivaatiopisteet ovat keino vaikuttaa.

–––

Lähteet: 

Neill, James. "What is motivation?." (2002). https://upload.wikimedia.org/wikiversity/en/6/6f/Lecture_MotivationEmotion_6slidesperpage.pdf

Edit: 30.5.2023 Kappaleita poistettu ja yksittäisiä lauseita korjattu