Kirjoitukseni esittelee lyhyesti muistiin tallentamista ja tunnereaktioita osana sitä. Miten lähestyä kysymystä tehokkaasta viestin välityksestä? Artikkelini on psykologinen, yksinkertaistus siitä mitä mielen toiminnasta on havaittu nykyisin. Keskitän huomioni semanttisen muistin, minän ja emotion yhteisvaikutuksiin.
Peruskäsitteitä
Muisti on kognition osa, joka tallentaa tietoa lyhytkestoisesti tai pitkäkestoisesti. Kognitiolla tarkoitetaan mielen informaatiota prosessoivaa näkemystä. Siihen kuuluvat tietotekniikasta tutut prosessikaaviot, joilla esitetään aivojen funktionaalisia toimintoja. Sellaisen kaavion esitän myöhemmin muistin toiminnasta. Käsitteitä, joita en voi ohittaa, ovat myös emotiot, jotka ovat lyhytaikaisia reaktiota tunne-elämyksillä. Ne ovat keskeinen ilmiö muistamisen rinnalla.
Keskeistä on myös ymmärtää ‘minän' merkitys oikein. Minä (Self) määrittellään ajattelevaksi konstruktioksi mielessä, joka muodostaa arvioivan kantansa yksilön asemaa ja suhteita sekä selviämistä liittyviin puoliin. Viestit kohtaavat minän asettamia rajoja, ennen kuin ne emotioiden kanssa tallentuu semanttiseen muistiin rakenteina. Tätä käsittelen myöhemmin.
Aloitetaan keskeisestä tiedosta: Ihmisen muistaminen on persoonallinen ominaisuus. Jokaisen muistikuvat ovat uniikkeja, johtuen siitä miten ihminen koodaa asioita pitkäkestoiseen muistiin ja toisaalta millaisissa osissa hän niitä tietoisesti lyhytkestoisessa muistissa käsittelee. Kun terapiassa autetaan ihmistä, prosessoi hän itse esimerkiksi NLP (Neuro-linguistic programming) terapiassa omia muistojaan. Muistin uudelleen kirjoittaminen tasapainoisemmalla sisällöllä auttaa elämässä.
Ihmisen muisti on jakaantunut lyhytaikaiseen ja pitkäaikaiseen osaan. Lyhytkestoinen on se, joka ottaa vastaan aisti-informaatiosta tarkkaavaisuuden kohteita, joita voi olla normaalisti 9-5. Prosessoinnissa kohteet säilyvät muistissa noin 20 sekuntia, jonka jälkeen ne pitää kerrata uudestaan tai tallentaa pitkäaikaiseen muistiin.
Jos muistijäljet tallennetaan muistiin, käsitellään ne nimenomaisesti niin, että tietoinen mieli yhdessä lyhyen emotion tai pidemmän tunteen välityksellä tallentaa lyhytkestoisen muistin kontekstuaaliset osaset semanttisen muistin jäseniksi. Semanttiseen muistiin voi auttaa tallentamaan, jos kyseessä on arvoitus, jossa semanttisesta muistista pitää palauttaa sisältöä ja tallentaa sitten kokemus tilanteesta työmuistista.
Semanttinen muisti on verkosto uskomuksia, jotka liittyvät toisiinsa kontekstin omaisin sitein. Se on pitkäaikainen muisti, jonka struktuuriin liittämällä asiat pysyvät pitkän aikaa mielessä. Sen varaan rakentuvat numerot, kielioppi, aakkkoset, sanat, paikat, käsitteet jne.
Muistamme semanttisen muistin avulla erityisesti kielelliseen avaruuteen sidottuja ja viittaavia käsitteitä konteksteissa. Ja jos muistimme on päässyt jostain asiasta heikentymään, voimme palauttaa asian mieleemme kontekstuaaliseen, assosiatiivisen muistiin liittyvän päättelyn avulla. Semanttinen muisti on tavallaan estetiikkaa. Ympäristöä, jossa asioilla on suhteita. Estetiikkaa, jossa sijaitsevat kaikki maailmasta hankitut uskomukset, skeemat, skriptit ja mentaaliset mallit.
Onkin mielenkiintoista tutkia tietoista elämystä, joka syntyy aisti-informaation ja pitkäkestoisen muistin sekä minään vertautuvasta vuorovaikutuksesta. Asia on psykologisteoreettinen, eikä sitä pidä ottaa empiirisenä tosiasiana. Mitä neuraalisella tasolla tapahtuu, on paljon monimutkaisempaa, ja siitä kertoo esimerkiksi engrammi-teoria (katso: lisälukemista), jossa muistin neuroneita on kuvattu yksilöllisesti. Tällöin on saatu selville, että eri aivoalueet muodostavat yhteyksiä keskenään ja aktivoivat harvoja neuroneja aivan tietynlaiseen muistikuvaan. Siten kaavio kognitiivisesta prosessista aivoissa, ei vastaa täysin todellisuutta, vaan löytyy syvempi tutkimuksellinen taso, kuinka neuraalisella tasolla aivot toimivat.
Muistin kognitiivinen kaavio
Nyt tulee asian pähkinä, joka on esitetty selkeämmin kaaviokuvassa. Ensinnäkin se miten asioita tietoisuudessa käsitellään on, että aisti informaation seurauksena tieto menee ensin tarkkaavuuden seurauksena sensorisesta muistista lyhytkestoiseen muistiin, jossa samalla erityisen semanttisen muistin seurauksena syntyy vuorovaikutus. Tämä vuorovaikutus on emotionaalinen ja aiheuttaa tarkkaavaisuutta, joka karsii aisti-informaation sisältöjä lyhytkestoiseen muistiin. Aisti-informaatio ja semanttinen muisti keskustelevat työmuistin ja keskusyksikön, minän kautta, emotionaalisilla, tarkkaavuuteen liittyvillä reaktioilla. Tämä on erityisen huomionarvoista, kun ajatellaan viestintää, joka saavuttaa ihmisen toimijuuden kontekstissa, joka koodautuu emotion seurauksena semanttiseen muistiin.
Mikä tekee tilanteesta erityisen huomionarvoista, on muistin suhde tietoiseen elämykseen. Se syntyy sensorisen informaation sekä semanttisen jäsennyksen seurauksena. Lisäksi elämys liittyy minään, siihen koetaanko sensorinen informaatio sen toimijuutta tukevana vai sitä rajoittavana – huomioiden myös kaikki muut sosiopsyykkiset tarpeet, jotka saattavat yksilölle olla yhtä merkitseviä, esim. autonomisuus, yhteys, dominanssi, kehittyminen ja järjestys. Nämä minän tarpeet ohjaavat huomiota ja kiinnittävät motivaation sensorisen tiedon tallentamiseen pitkäkestoiseen semanttiseen muistiin.
Tehokas viestintä
Kun yksilön sosiopsyykkisiä tarpeita saadaan selvitettyä, voidaankin kommunikoida jo vaikuttavammin yksilön kanssa, jolloin tiedetään tunnereaktio ja tarkkaavaisuus mielenkiinnon kohteista. Sen lisäksi täytyy huomioida pitkäaikaisen muistin semanttinen sisältö, joka ratkaisee myös tunnereaktiosta miten yllättävää informaatio on tai miten se vastaa ennakko-odotuksia.
Täysin vieras ja kaukana yksilön merkitys-semantiikasta oleva informaatio ei jätä jälkeä (muuta kuin mahdollisesti muihin muisteihin koodattuna kuvina, kosketuksena tai ääninä). Tietämättömyydestä syntyy usein emotionaalinen puolustuksellinen defenssi reaktio tai hämmennys, kiinnittäen huomion kontekstin sijasta epäolennaisuuksiin, puolustaen omaa kulttuurinsa sosiaalisesti jaettua tai minän semanttista pääomaa. Tällaista torjuvaa tunnetta pitäisi viestinnässä välttää.
Viesti koodautuu pitkäaikaiseen muistiin tehokkaimmin yhteistyössä myönteisten tai kielteisten emotioiden vaikutuksesta. Minän kuva itsestään on oletusarvoisesti positiivinen, jo evoluutivisesta selviytymisestä lähtien, eikä tätä saa latistaa viestillä, jos haluaa vaikuttaa. Usein kielteiset ovat vahvempia muistikuvia, mutta tullakseen osaksi toimtaa jatkossa, on minän koettava sen vastaanottamisesta positiivista tunnetta, vaikka itse viestin semanttinen sisältö olisi negatiivinen. Tämä selittyy sosiopsyykkisillä kuvilla, ihminen saattaa ajatella voimakkaasti omaa toimijuutta positiivisesti samalla, kun kielteinen viesti koodautuu hänen muistiinsa. Brändäyksen tulee kuitenkin olla positiivinen kuluttajan minälle, vaikkakin viesti itsessään olisi negatiivinen. Tämä näkyy voimakkaasti iltapäivälehtien uutisoinnissa, ne ovat negatiivisia, ja lukijan minä ajattelee niissä kuitenkin sosiopsyykkisten tekijöiden kautta positiivisesti. Esimerkiksi, että uutinen antaa ymmärtää negatiivisen asian mutta lukijan minä kokee dominanssia, hänen olevan tilanteiden yläpuolella tai hän itse tietää paremmin tai hänellä on valta.
Kun minään liittyvät defenssit ohitetaan ja minä kuvittelee viestinsä sosiopsyykkisten kohteiden olevan positiivisia ja lisäksi saavutetaan sen tarkkaavaisuus mielenkiinnon kohteissa, silloin informaation kompressio viestiä tietoisuuteeen muodostuu tarkkaavaisuudeksi. Koodaukseen (encoding) pitkäkestoiseen muistiin voidaan vaikuttaa, sillä että viesti on vain vähän sen ennakkoasetelmia muuttava. Jos viesti on vahva, täytyy se toistaa useaan kertaan miedompana versiona ja opettaa sopivissa hyväksyttävissä paloissa yksilölle. Muistiin koodautuu viestejä ennenkaikkea, jotka hyväksytään osaksi muistin olemassaolevaa ja konstruktiivista struktuuria. Yksilön muistiavaruutta voidaan muokata ja luoda uusia muistoja, jotka vertautuvat ja ottavat jonkin roolin muistin semanttisessa sisällössä.
Tietoisuuden sisältöjä on mahdollista rikastuttaa, niin että yksilön toimijuus ja vapaa tahto laajenevat semantiikan lisääntyessä asian ympärillä. Yksilöllinen persoonallinen ja yhteinen kulttuurinen historia huomioiden siihen sopivilla viesteillä voidaan tarjota uskomuksia maailmasta. Uskomusten on oltava linjassa todellisuuden kanssa jonkin verran tai ne voivat olla konstruktiivisia fiktioita. Mutta ensin on huolehdittava siitä, että ihmisen minän defenssit ja toisaalta semantiikka, ei laita vastaan uudelle sisällölle. Siksi monet viestit ovat miedosti hyväksyttäviä, aiempaa tietämystä lisääviä tai niitä vain jollain pienellä tavalla horjuttavia. Useista pienesti semanttista muistiavaruutta muuttavista viesteistä muodostuu asenteita ja yhä voimakkaammissa uskomuksissa toimimista.
Asian core
Tiivistettynä: Ensin on saatava suotuisa minän tulkinta viestin oikeellisuudesta. Sen jälkeen on puhuteltava muistin semantiikkaa ja kyettävä tallentamaan viesti otollisen tunnereaktion kanssa pitkäkestoiseen muistiin. Kun nämä vaiheet on suoritettu, viesti on tallentunut osaksi yksilön toiminta resursseja mieleen ja saanut kontekstin, josta mieli pystyy palauttamaan (memory retrieval) viestin muistisisällön tietoiseen työmuistiin arvioitavaksi sopivan tilanteen koittaessa. Tästä ehkä käynnistyy sarja toimintoja toteuttaa viestin sisältöä.
Lopun loppu
Muistaminen on hyvin persoonallinen ominaisuus, mutta on myös kulttuurista muistia ohjelmoivia poliittisia viestintästrategioita ja jalkauttamisia. Viesti on tullut parhaimmillaan osaksi kulttuurista toimintaympäristöä, kun ihmiset kertovat siitä ja vuorovaikuttavat sekä toimivat sen kautta. Tällöin ajatus on juurtunut ja vaikuttaa osana ihmisyhteisöä.
Kulttuuriseen muistiin en sen enempää asiassa paneudu, koska se vaatisi vielä puolen artikkelia lisää. Muistin ja toiminnan suhde jäi tässä kirjoituksessa ylimalkaiseksi, mutta jos siihen halutaan vastata tarkemmin, on tarkasteltava muistin palauttamisen, työmuistin, emotioiden ja toiminnan suhteita. Siihenkään en pysty nyt vastaamaan tarkemmin, mutta toivon kuitenkin, että tällä käsityksellä on mahdollista muodostaa viestejä ja ymmärtää vastaanottajan luonnetta paremmin.
Muistaminen on ihmisen luonnetta ja persoonaalisuutta totaalisesti määrittävä piirre ja se on kaiken ytimessä kun ajattelemme ihmisyyttä. Muisti heikkenee ajan mittaan ja ihmisen olemus rapistuu. Sitä kohden minäkin olen menossa, muiden ikäisteni mukana. Mutta saadessani näillä resursseilla kirjoitettua teille, olen iloinen.
Lisää luettavaa aiheesta Aikamatkaajassa:
Motivaatioden tunnistaminen tekstissä, uskonnossa ja mediasisällössä
https://aikamatkaaja.blogspot.com/2023/05/motivaatioden-tunnistaminen-tekstissa.html
Lisätietoja ja lähteitä:
What is the Multi-Store Atkinson and Shiffrin Memory Storage Model (1968)?https://www.youtube.com/watch?v=syxlcU8HQGU
Building Blocks of Memory in the Brain (engram)
https://www.youtube.com/watch?v=X5trRLX7PQY
Alexei Kramm, Engrammit muistojen yksikköinä
https://blogs.helsinki.fi/aivotutkimus/2022/11/15/engrammit-muistojen-yksikkoina/
Memory and Emotion, Elizabeth A. Kensinger and Daniel L. Schacter. 2008
https://d1wqtxts1xzle7.cloudfront.net/30741880/Handbook-of-Emotions-libre.pdf..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti