Hyvä ja paha syvävalaisussa. Kulteista yhteiskunnan jäseneksi

Perjantain woo lähtee liikkelle kultista ja päätyy vähän vakavampaan tieteeseen ja yritykseen filosofoida moraalista. Itse kuulun niihin, jotka ovat eronneet uskonnollisista vähemmistöryhmästä. Voisi sanoa, että kyseessä oli kultti. Hyvän ja pahan dualismi on aikoinaan piirtänyt selkeät rajat. Äärimmäinen erottelu asioista rankaistavina tai hyväksyttävinä tekoina on ollut absoluuttista. Kertomus vie meidät syvävalaisuun uskonnollisen ja sekulaarin moraalin eroavaisuuksiin sekä hyvän ja pahan uudelleen määrittelyyn, jossa käskymoraalin sijaan tulee ajatella itse ja muodostaa yhteiskunnallisesti toimiva malli toimia vastuullisena yksilönä nykymaailmassa. Minkälaisia hahmotuksia tämä vaatii? Syvävalaisu alkaa aikamatkalla kultista vapautumisella.

Irtaantuminen kulttisesta pahasta

Kulttinen matka alkaa jo kotoa, äidin ja isän lukiessa Ikuisia kertomuksia kirjasarjaa Raamatun myyteistä ennen nukkumaan menoa kaksivuotiaalle lapselle. Tästä matka jatkui 30-vuotiaaksi tiiviisti uskonnollisten yhteisöjen parissa. Keskeistä hyvässä ja pahassa oli se, että opetettiin kaikkivoivasta jumalasta, jolle voi jutella ja vastapuolena hiljaisuudessa ja pelossa oli aina saatana. Lyhyen tarinani jälkeen siirrytään itse asiaan. Hyvän ja pahan uudelleen määrittelyyn.

Nykyisin sekoittuvat vanhat käsitykset uuteen, niin että kun usko sellaisiin vaikuttaviin tekijöihin kuin jumala tai saatana ovat hävinneet kokonaan, on tilalle tullut enemmänkin leikittelyä koko käsitteillä. Minulle on nykyisin sallittua ajatella mitä tahansa, mutta pitää kaikki teot kurissa. Niin pimeä puoli ja ajatukset eivät jää kiertämään päässä. Pimeimmätkin puolet ovat nykyisin julkisia minulle itselleni. Tämä helpottaa hyvän ja pahan ultimaattista jakoa, jota sain kokea kulteissa. 

Minulla siis ei ole pienintäkään uskoa jumalaan tai uskontojen ilmoituksiin maapallolla. Samalla asian kääntöpuoli saatana on pelkkä varjo, jolla kuvataan olematonta, ihmisen oman ajatuksen pahasta ulkoistusta johonkin tahtoon. 

Sanojeni käyttö saattoi edellisessä loukata jotakuta. Olen pahoillani sanavalinnoistani. On kuitenkin syytä puhua asioista niiden oikeilla nimillä kun puhutaan uskonnonkin vanhasta kielestä, vaikka näillä sanoilla on painolastinsa kulttuurissa. Olen huomannut, että työkulttuureissa tai uskonnossakaan harvoin kuulee enää sanoja käytettävän nimittelemällä pahasta, vaan hiljaisuudella ja vihjauksilla viitataan pahaan ja voimaan tai jopa jonkinlaiseen väärään dominanssiin. 

Uskonnon merkeille voi olla kulttuurisesti avoimena vaikka ei uskoisi niiden sanomaan. Niistä voi edelleen oppia toisten yhteisöjen tavoitteista. Juuri näillä tekijöillä onkin moraalissa suuria ohjaavia vaikutuksia. Todelliset moraalin puolet halutaan piilottaa. Hyvä on yhteyttä, välittömyyttä, avoimuutta ja luottavaa, ehkä naiviakin uskoa sekä vapautta. Paha on hiljaisuus tai merkki, jolla ohjataan toimimaan jonkun tavoitteiden mukaan – alistumaan tahtoon.

Osa asioista, jotka uskisaikoina koki pahoina, ovat nyt neutraaleja. Erityiset uskonnolliset säännöt, joilla pidettiin yhteisöä kasassa ja asetettiin yhteisöllisyyden rajat, ovat karsiutuneet. Nykyiset vihjeet pahasta tai hyvästä eivät saa minua muuta kuin noteeraamaan jonkun tavoitteen, motiivin tai päämäärän. Jaottelu ei automaattisesti tarkoita kiellettyä tai sallitua, vaan kertoo ennemminkin jonkun henkilön henkilökohtaisesta vallasta määritellä toisten elämää, jonkun lausumattoman tavoitteen suhteen, ja jonkun toiminnan ilmentymänä tai kieltona. Nämä tavoitteet jotka ovat siis kieltoja tai kehoituksia ovat uskonnossakin mahdollista piirtää yhteisöllisiin toimiin, yhteisön mekaniikkaan, niiden yliluonnolliseen merkityn kielellisen viittauksen luonteesta huolimatta.

Itseasiassa sosiaalisten hyvä-paha normien mukaisesti eläminen on sosiaalisissa tikapuissa kilpailua, ja valitettavan yleistä kaikissa yhteisöissä, niin uskonnollisissa kuin muissakin. Jos tämän pahan määrittelee jokin muu kuin itse, omien ydinminän vastaisesti, ollaan stressaavassa ympäristössä. 

Stressi onnistumisesta vähenee, kun nämä normit poistuvat, olivatpa ne tiukan sosiaalisia tai oman mielen ehdottomia sääntöjä. Yleensäkin tajunta, ettei todennäköisesti absoluuttista ihmisestä riippumatonta hyvää ja pahaa ole edes olemassa, vapauttaa ajattelemaan moraalistaan laajemmin ja aidommin.

Kultin jälkeinen elämä, hyvän ja pahan absolutismia pakoon

Kun katsoo universumia ja sen tähtiä, niin täällä on kyse jostain ihan muusta kuin hyvästä ja pahasta, ultimaattisesti. Silti universaalilla, kaikkia, myös sosiaalisia suhteita, koskevalla moraalilla on tässä ohitse kiitävässä ajassa käyttöä ja hyötyä, sosiaalisesti, yhteiskunnallisesti, poliittisesti – hetken – sen hetken kun yhteiskuntamme vuorovaikutuksineen pysyy elossa. Moraali on suhteita ja näistä suhteista kasvaa periaatteita, jolla hallitaan omaa positiota relaatiossa toisiin. Moraali ja etenkin sen objektiivinen muoto säästää ajattelemasta tilanteiden laatua liikaa, ja soveltamaan opittua mallia, jolla kaikki ymmärtävät mitä tarkoitat ja teet yhteiskunnassa, vaikka se ei vastaisi totuutta joka maailmassa on. Moraali on relatiivista.

Kulteissa yhteisö ajattelee puolestasi ja määrää tekemisiäsi. Sosiaalista aspekstia moraalin suhteen ei voi täysin unohtaa, mutta sosiaalisuus ei yksin saa määritellä sitä, mitä itse moraalista ajattelen. Se ei voi toimia minussa ajattelevana osana, vaan vertautuvana elementtinä suhteessa minään. Kyse on siitä onko se ohjaava taso, vai taso johon vertaudun. Todellinen moraali on irti yhteisön ajatuksista ja tiedostaa oman toimijuutensa.

Tiiviiden yhteisöjen hyvän ja pahan äärimmäisestä dualismista luopuessa olen omaksunut uusia toimintamalleja, jotka määrittyvät harmaasävyistä ja monipuolisemmasta aseman määrittelystä osana yhteisöä. Joskus se on töksähtävää sosiaalisesti, mutta rehellisempää suhteessa itseen, minuuteen, ydinminään, joka pyrkii pois pimeistä puolista itsessään. On oltava sinut itsensä kanssa ydinminän tunteiden suhteen ja kuunneltava tarpeitaan ja suunnattava ne kantaviin ja kestäviin asioihin.

Tässä on auttanut filosofiset moraaliteoriat ja eettinen pohdiskelu. Friedrich Nietzsche on antanut uudenlaisen suhtautumistavan post moraaliseen, nihilistiseen maailmaan. Merkitys ja tarkoitus Nietzschen mukaan on luotava itse, sen moraalisen (kristinuskon) murtumisen pohjalle, ja Albert Camus täydentää ajatusta, maksimaalisen vapauden hyödyntämisenä tässä merkitystä vailla olevassa maailmassa. Käsityksiäni voi lukea vanhasta kirjoituksestani.

Moraalinen oppiminen, stressi ja tasapaino

Menemme tässä syvemmälle siihen tulevissa kappaleissa, kuinka kultista irtautuminen on mahdollista stressin helpottamisen ja uuden oppimisen kautta.

Hyvän ja pahan kytkeytymisen takia historiassa syviin asenteisiin suhteessa itseen, on haastavaa päästä pois. Ydinminä tunteineen on joutunut lapsuudesssa ahdistavan uskonnon puristuksiin. Ei ole saanut tuntea ja kokea aidosti niitä tunteita jotka ovat olleet läsnä lapsuudessa. Nykyisin mieli sisimmissä kerroksissa ajattelee tällä yksinkertaistavalla kulttisella tavalla hyvästä ja pahasta, esimerkiksi unissa.

Stressissä ihminen enemänkin reagoi ja toimii pelkkien ärsykkeiden ja niiden vasteiden perusteella. Silloin nousee keskeiseksi selviäminen. Vaaralliseksi tilanteen tekee myös se, että universaalit, mielen syvimmät periaatteet toimia nousevat mielessä esiin, jotka ohjaavat ajattelua harhaisemmaksi detailimpien moraalin määritysten sijaan. Tämä ajaa moraaliseen vääristymään universaaleihin harhoihin, käyttäytymään sisäisimpien alkeellisimpien mallien mukaan, se on vaarassa johtaa myös sosiaaliseen eristäytymiseen ja hyljeksintään. Jotkut elävät tällaista stressaavaa universaalia uskomusta moraalista ja elämästä jatkuvasti, ja he ovat kietoutuneet moraalin harhaiseen puoleen sosiaalisen hierarkisen järjestelmän ollessa stressaavaa. Uskonnollisten yhteisöjen jäsenillä saattaa olla paljon tällaista ajattelua.

Tähän voi vieläpä löytää aasinsillan politiikkaan. Onkin siis syytä miettiä kannattaako köyhälle tarjota keppiä, kuten nykyinen hallitus kaavailee, vai onko vasemmiston talousohjelma kestävämpi, jotta yksilö pystyisi parempaan. Tulokset ovat hallituksen kaavailemaa vastaisia. Tarvitsemme rauhan suorituksillemme, emme stressaavaa ympäristöä ponnistaaksemme parempaan. Pieni perustarpeet kattava avustus voi olla työelämässä hyödyllinen suuntaus parempaan tuottavuuteenkin. Tekoälyn myötä luovuus ja rentous sekä stressittömyys työelämässä on noussut erittäin tärkeään asemaan.

Hyvän ja pahan tasapaino mielessä mahdollistaa onnellisen elämän

Hyvä ja paha on parhaimmillaan rakenne ihmisen käsityksissä, jota elämässä haastetaan, mutta jonka olemusta itsessä ei saa rasittaa tai vaatia liikaa. Hyvä ja paha toimii silloin, kun siihen kerrostuu uusia negaatioita positiivisista asioista ja uusia negaatiota negaatioista. Jälkimmäinen summaa positiiviseen. 

Vain boostaamalla positiivisuutta päätyy maniaan, moraalin negatiivisia asioita analysoimalla ajaa itsensä ahdistukseen ja sitä myötä masennukseen. Kun ajattelemme aivojemme neuroneita, niin ne sykkimällä kahden tilan välillä ovat erikoistuneet tekemään valintoja. Aivoissamme hyvä ja paha on läsnä jokaisessa valinnassa, kyse on vain siitä minkä asian tai arvon suhteen hyvän ja pahan arvotamme.

Tasapainoisista tekijöistä hyvässä ja pahassa mielessämme muodostuu verkosto neuraalisia kytkentöjä ja alusta ajatuksille moraalista – erityinen moraalisemantiikka. Se saattaa vääristyä ainoastaan, jos negaatiot ovat liian universaaleja, kaikenkattavia tyrmäyksiä aikaisemmin opitulle käyttäytymiselle ja moraalille. Näin voi käydä realiteettien pettäessä psykoosissa, jossa esim. koko sisäinen uskonnollinen hyvän maailma voi kääntyä negaatioksi.

Yleensä moraalin tasot tarkentavat positiivisen negaatioilla tai negatiivisen negaatioilla. Vain vanhaa kerrostumaa osaksi sijoittuva uuden moraalin etiikalla on tasapainottava merkitys. Tasapaino syntyy rauhallisuudesta ja kyvystä reagoida tilanteissa tilanne-eettisesti mahdollisimman laajasti ja vapaasti. Dualistinen hyvä ja paha rakentuu vastakkaisuuksille, muttei äärimäisyyksille, jotka jyräävät yli kokonaan aikaisemmin opitun.

Moraalisemantiikka auttaa jäsentämään tilanne-etiikkaa

Moraalisemantiikka onkin mielenkiintoinen asia, koska sen olemus on muodostaa sosiaalisiin tilanteisiin sopivaa tilanne-etiikkaa tai -semantiikkaa. Moraalisemantiikka voi olla hyvin tiedostavaa toiminnan ohjausta, jolla yksilö pystyy hahmottamaan reaalisesti toimintansa suhdetta maailman malliinsa. Kun yksilö joutuu vuorovaikutus tilanteeseen, moraalisemantiikka auttaa tilanne-etiikkaa, joka vastaa kunkin hetken tapahtumaan, jotta esimerkiksi sosiaalinen vuorovaikutus olisi mahdollisimman joustavaa ja tavoitteitaan saavuttavaa lyhyellä aikavälillä.

Tällainen tilanne-etiikka tai toimintasemantiikka käsittää mm. lyhyen ajan, paikan, tilan, henkilöiden, ohjeiden ja käyttäytymissääntöjen semantiikkaa, jolla henkilö pystyy ohjaamaan käytöstään hetkessä. Moraalisemantiikka taas on pitkän ajan, moraalisääntöjen, oikean tavan, sosiaalisten odotusten ja sääntöjen sekä politiikan semantiikkaa. Nämä ovat koodautuneet aivoihin, eri aluiden yhteistyönä toteuttaviin tietoiseen prosessiin merkityksiin joilla puhumme ja ajattelemme, eivätkä ole irrallaan yhdestäkään tiedosta mielessä. 

Teatterin näytös ei ole sama koskaan eri yleisöllä. Moraalisemantiikalla ja tilanne-etiikalla on väliä.

Hyvä! Paha! Yritykset ja yhteiskunta

Kulteista siirrytään yhteiskuntaan ja sen toimintaan, joka on sekulaarimoraalin omaavalle haastavaa ilman kotiyhteisöä.

Hyvän ja pahan harmaasävyillä ihmisen toimiminen maailmassa mahdollistuu parhailla tavoilla. Tässä auttavat tilanne-etiikka ja moraalisemantiikka. Asialla on myös varjopuolensa. Jotkut ovat tehneet moraalistaan kovan pelin ja käyttävät moraaliaan populistisessa mielessä. Tämä perustuu erityisille moraalimytologioille, jotka oikeuttavat pahan, yleensä omien etujen ajamisena ja viestivät ikään kuin kyse olisi täysjärkisestä toiminnasta.

Yleensä tätä ei kerrota organisaation aloittelijoille, vaan ne pitkäaikaiset päättäjät ohjaavat organisaatiotaan kaksoiskielin ja -merkityksin, erityisellä johtamissemantiikalla, joka on tavallaan moraalisemantiikkaa, mutta tehostettuna tuottavuudella. Tämä on yleistynyt sosiaalisen median informaationhallinnan, mutta oli jo nähtävissä monissa suuryritysten kulttuureissa jo paljon aiemmin.

Tässä moraalisemantiikka pitkäkestoisesti ja tilanne-etiikkaa tapahtumatajuisesti käytetään voimakkaan erittämisen tavalla omien itsekkäiden tavoitteiden saavuttamiseen. Käytöksellä ladataan kaksoismerkityksiä, niin tilanne-etiikka on helpompaa, ja pidetään pitkän ajan moraalisemanttiset tavoitteet piilossa. Sosiaalinen media on monessakin muodossa sumuttamisen areena, siellä keskustellaan tietyllä sosiaalisella roolilla ja niin tehdään myös voimakkaissa yrityskulttuureissa, joissa ei saa näyttää omia tunteitaan vaan alistua tehokkuudelle.

Esimerkiksi hallituksessa viestitään eri viestiä rikkaille ja köyhille, samalla puhutaan leikkauksen pakottavasta tarpeesta, mutta pitkän ajan tavoite on kuitenkin ajaa rikkaiden veroale köyhien kustannuksilla. Politiikka on muuttunut kaksoisviestinnäksi ja ympäripyöreiksi lausunnoiksi, jossa strategiat noudattelevat etujärjestöjen asiaa. Esimerkkejä on lukemattomia. Yhä useampi törmää alakulttuureihin tai myös työkulttuureihin, jossa on omat vähemmän hyväksyttävät moraaliset säännöt tai pikemminkin niiden puute ja korvautuminen vaikenemisella.

Miten toimia kovenevassa kilpailussa

Näitä hyvän ja pahan elementtejä joudumme ottamaan huomioon arkipäiväisessä toiminnassamme, kun rakennamme yhteistä yhteiskuntaa. Jokainen törmää kovaan julkiseen suhtautumiseen erilaisuutensa kanssa. On löydettävä samanlaisten piiri. Hyvän, aidon ja rehellisen todellisuuden sijaan on tullut pahaan toinen, kolmas ja neljäs varjo – esittäminen, vaikeneminen ja pimeä puoli. Näiden sisäisten tekijöiden kanssa on nykyisin mielen oltava tasapainossa kuin vuorovaikuttaa yhteiskunnallisen moraalin kanssa. Nämä puolet on hyvä ymmärtää esimerkiksi työhaastattelussa, kun uuden työntekijän mahdollisuuksia osana työyhteisöä arvioidaan.

Mutta ennenkaikkea tällaista moraalikulttuuria pahoine varjoineen pitää pystyä purkamaan. Kuitenkin mitä enemmän pyrimme tehokkuuteen sitä enemmän joudumme kieltämään ydinminän ohjauksen ja taipumaan lyhytkestoisille tilanne-eettisille vuorovaikutuksille pitkäaikaisen moraalisemantiikan sijaan. Tämä näkyy tulosten laskuna esimerkiksi Helsingin yliopistossa, jossa innovoinnin tulostavoitteilla pyritään ohjaamaan vapaata perustutkimusta. Ohjaus Suomen tieteen alalla erityisenä yliopisto lakina perustuu väärään ihmiskäsitykseen. 

Teknologinen puoli on tuonut uuden tason koko moraaliseen todellisuuteeen. Vain mitä annat ulos ja kirjoitat laitteeseen on merkitystä, mutta vain jo kymmenestä viestistä laite osaa päätellä sisäisiä ajatus prosessejasi, yhdistäessään ne tekoälyllä muiden vastaavien ihmisten toimintaan. Monet yrittävät huijata teknologiaa ja pimittävät läheisiltäänkin pimeän puolensa, usein mielensä ja moraalinsa vääristävin seurauksin. On löydettävä tasapaino, jossa hyväksytään teknologia ja sen ohjaus, mutta vaikutetaan sen tavoitteita parantavasti.

Erityiset teknologisen informaatiohallinnan kautta saavutettavat mytologiat määrittävät nykyisin moraalista toimintaa yhä runsaammin yritysten sisäisessä kulttuurissa kuin yhteiskunnassa toimimisessa. Riski voimakkaille, hallitsemattomille vääristymille on todellinen. Tiedämme mitä Nokian matkapuhelin kulttuurille kävi, pitkälle sen vahvan ja samalla ikävästi vääristyneen yrityskulttuurin takia. Joku ei pidä näitä vääristyminä vaan nykyisen yhteiskunnallisen toiminnan vääjäämättömänä seurauksena. Siinä on alistumisen systeemille harha, jota ei koskaan pidä hyväksyä.

Esimerkiksi deittailukulttuuri on muuttunut rajusti eikä läheskään vain hyvään suuntaan teknologisten algoritmien hallitessa sitä ketä tapaat. Rakkaudesta, joka on osan ihmisistä kaipaama päämäärä, onkin moraalisessa liiketaloudellisessa ohjauksessa. Yleisesti teknologinen informaationhallinta pitää meitä tehostetun moraalisen toiminnan otteessa, jonka tarkoitusperät ovat meille epäselviä. On opittava hallitsemaan tavoitteitaan, eikä ostettava teknologisten palveluiden liiketaloudellista hyötymistä ja ryöstämistä osaksi omaa elämää, vaan pelattava sen ohi, tavoitteistaan itse kiinni pitäen, ja ultimaatisesti kaikkia auttaen.

Hyvän ja pahan henkilökohtainen hallinta

Hyvän ja pahan hallinta onkin nykyisin informaation hallintaa. Parhaimmillaan se on löytämistä ja liittymistä omanlaisten joukkoon. Se on haastavaa jokaiselle ihmiselle nykyisen yhteiskunnan kompleksisuudessa, jossa pelko paljastumisesta pimeän puolen, vaikenemisen tai esittämisen särkymisenä voi ajaa mielenterveysongelmiin ja terapiaan. Ydinminän tunteiden ääni voi olla yhteiskunnallisesti tai työkulttuurin suhteen häpeällistä, ja tämä ajaa loppuun, suorittamisena, liian torjuttuna pimeänä puolena.

Suunta löydettävä moraalisessa avaruudessa, jossa kaiken hyväntahtoisen maineen eteen saa tehdä töitä. Mutta ei suorittamalla vaan löytämällä sopivia vastuita kehittyä ihmisenä. Moraalinen oppiminen on ennenkaikkea tasapainoa, ei hätäilyä, stressiä, suorittamista, esittämistä niin kuten kirjoitin. Jotkut saavuttavat asioita ja hallitsevat todellisuuden, osa tippuu armottomaan kaninkoloon ja syrjäytyvät. Elämä on nykyisellään hurjaa kilpailupeliä, mutta se on kilpailua ennen kaikkea yhteistyöllä. On tärkeä löytää oman näköinen joukkue, jossa pystyy kilpailemaan yhteiskunnan, yritysmaailman ja valtioiden armotonta todellisuutta vastaan.

Haasteet hallita omaa hyvää ja pahaa kompleksisessa todellisuudessa ovat mittavia, joka vaatii yksilöltä taitoa. Taitoa olla oma itsensä. Taitoa suunnistaa sopivissa suhteissa ja relaatioissa, muodostamalla oikea objektiivinenkin moraali. Olemme vuorovaikutuksessa ja arvioinnin alla, jossa moraalilla on entistä suurempi vaikutus. Olemme siirtyneet merkitystalouteen jossa keskeistä on näkyvyys, jatkuvuus, kestävyys ja maine.

Kulttinen matka yhteiskunnan jäseneksi saa päätepisteen. Täytyy vain uskaltaa lähteä liikkeelle oman vastuullisuutensa kanssa ja vuorovaikuttaa sekä toivoa että siivet kantavat. Se on ollut hankalaa kun niin monessa ihmissuhteessa uskonto on tullut erottavaksi tekijäksi. Mutta yhteiskunnan jäsenenä voin paremmin ja tiedän että tämä on oikea suunta.