Maailma tuntuu turhalta. Ihmisten keskustelut ja toimet täällä tuntuvat esittävän pelkän paikallisen vallan asetelmia. Ei mitään mikä olisi tietoisuuden kautta kytköksissä kuolemanjälkeiseen, ikuiseen tai trancendenttiseen.
Kaikki palautuu ihmisten liikkeeseen maapallolla, jossa ylempi tiedostaminen on vain liikettä organisoivaa kulttuuria ja semantiikkaa. Lopulta kulttuuri ei halua myöntää sen simppeliä tarkoitusta, että se perustuu liikkeen organisointiin, vaan näkee itsensä itseisarvoisena ja tavoittelemisen arvoisena. Nihilisti ymmärtää kulttuurisen toiminnan tyhjyyden.
Nihilismi tarkoittaa, ‘ei mitään’. Se on rakenteen hylkäämistä, mutta lopulta haaveilua ja uuden rakentamista. Nihilismi ensin purkaa ympäriltään kaikki rakenteet ja sen jälkeen merkitykset palautetaan uuteen parempaan unelmien rakenteeseen. Lopputuloksena on yli-ihminen, joka on vapaa suunnittelemaan tulevaisuutensa. Tämän ajattelun varsinainen isä oli Friendrich Nietzsche, jonka kirjoitti “Jumala oli kuollut” ja on rakennettava uusi merkitys ja motivaatio kristinuskon metafyysisten tekijöiden romahdettua.
Kyseiset Nietzschen kirjoitukset on syytä ottaa varovaisuudella. Niitä on käytetty natsisaksan edistämiseen vääristellen myöhemmin. Voisimmeko löytää Nietzschen nihilismistä positiivisen sanoman ilmaston muutoksen torjunnassa nykyaikana?
Nihilismi on vallassa olevan rakenteen hylkäämistä ja korvaamista uudella, osallistumatta vallitsevan rakenteen merkityksiin. Kulttuurisena nihilisminä tämä on esimerkikisi sitä kun televisiossa kerrotaan urheilijoiden huipputuloksista ja suorituksista, nämä eivät herätä mitään ylemmyyden tunnetta tai hyvää oloa kansallisesta menestyksestä. Moraalinen nihilisti ei näe vallitsevaa sosiaalis-eettistä rakennetta sen arvoisena että sitä pitäisi totella. Hän pyrkii osoittamaan sen turhaksi ja haaveilemaan paremmasta.
Ajatus universumin mielestä, joka antaisi ihmisen toimille tarkoituksen tuntuu kaukaiselta. Monet asiat ovat deterministisiä tai satunnaisia. Vapaan tahdonkin kanssa on vähän niin ja näin. Siihen on vaikea uskoa, kun ensin edes määritelmällisesti tiedettäisiin mistä itseasiassa puhutaan. Saattaa olla että olomme täällä on vain hyvin monimutkaista reaktiota ympäristöön ja siten toimintamme ja tiedostamisemme redusoituu liikkeeseen. Niin merkitysten nihilisti saattaa perustella itselleen sen, ettei vallitseva rakenne, kulttuuri, moraali, sosiaalinen verkosto aiheuta hänessä suuria intohimoja.
Mitä sitten jos kokee merkityksettömyyttä kun on hylännyt suuret visiot, eikä enää usko suuriin tarkoituksiin? Paikallinen valta kuvaa hyvin keskustelua, se on ainoastaan sen tuotosta miten ihminen haluaa järjestää asioita hetkessä ja sillä näkymällä, lyhytjänteisesti.
Nihilismin sysäämästä uudelleen määrittelystä nousevat kestävät arvot
Nihilismistä on hyötyä tarkkaillessa maailman järjettömiltä tuntuvia funktioita. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei millään ole mitään välilä. Nihilisti huomaa järjettömyyden, ja puuttuu asioihin rakentamalla parempaa todellisuutta, omasta tyhjyyden tuntemuksesta ja käsityksestään käsin.
On helpompaa ehdottaa muuttavia rakenteita, jos ei ole tiiviisti pelaamassa sellaisilla rakenteilla, kun maailmassa on, vaan ikään kuin tarkastelee niitä ulkopuolelta. Toisaalta juuri rakenteissa tehdään valtaa. Foulcaultin mukaan valta tapahtuu keskellä toimintaa, (sosiaalisissa) rakenteissa, joissa ihmiset vaikuttavat.
Nihilisti siis kieltämällä rakenteet, kieltää (itseltään) myös vallan käyttämisen. Nihilisti onkin yleensä vain puhuja, joka koittaa perustella muille valtarakenteissa oleville, "nähkää todellisuus, ja vaikuttakaa rakenteissa, toimikaa toisin". Nihilisti purkaessaan rakenteet ja haaveillessaan on määritellyt itsensä (sosiaalisten ja toiminnallisten) pelien ulkopuolelle. Näin on osaltaan käynyt myös mieltä osoittavalle, radikaalille porukalle, kuten Elokapinalle.
Moni asia näyttää nihilististä järjettömältä. Lopulta elämän motivaatiot löytyvät jokaisen henkilökohtaisesta kokemuksesta. Nihilistikin voi kokea maailmanparantamisen merkityksellisenä, vaikkei itse uskoisi korkeisiin järjestelmien perustavuuteen. Elämän näkeminen mielettömyytenä voi olla avaus kestävämpään.
Nihilismi elämäntavan muutoksena
Monenlaista elämäntapaa markkinoidaan mediassa kestämättömillä arvoilla. Ilmastonmuutos antaisi signaaleja rajoittaa monia elämäntapoja, ja näitä markkinoidaan televisiossa edelleen ihanteelisina. On ruokaohjelmia: burgerimiestä ja rekkakuskeja, joissa syödään kahden kilon pihvejä. Mässytetään, joka ei enää ole kestävää.
Niitä katsellessa tulee nihilistinen olo, ikään kuin rakenteella ei taaskaan olisi merkitystä. Onko meillä enää toivoa sopeutua ilmastonmuutoksen haasteisiin, jos meillä ei ole kulttuurista intoa tehdä muutosta elämäntapaamme. Olemme kulkemassa kohti romahdusta, emmekä voi vaikuttaa tulevaisuuteen jos jokin ei korjaa ajatteluamme globaalimoraaliseksi.
Ongelma on siinä, että ihminen on tietoisuuksineen aina koskemattomia polkuja kulkeva ja valloittaja. Kun tietty valta-asetelma on saavutettu, sitä puolustetaan kulttuurisella oikeutuksella. Muutokset ovat länsimaissa kivuliaita, kun kaiken tukemisen kohteeksi on otettu ihmisten luovuus ja vapaus.
Juuri tähän kulttuuriseen oikeutukseen pitäisi reagoida ja haastaa ihmisiä ajattelemaan elämäntapaansa. Mutta valta-asemien purkaminen on vaikeaa. On haastavaa sanoa, että elämäntapasi on kestämätön, kun siihen kytkeytyy niin paljon omaksi järjestykseksi koettua valtaa.
Mutta nihilismistä käsin, moni ihmisten toiminta vaikuttaa todella turhalta kulttuurin tuottamattomalta funktiolta jossa vain kilpaillaan muiden ihmisten ja kulttuureiden kanssa. Nihilistin on helppo nähdä turhuus joka sisältyy moneen kestämättömään elämäntapaan. Vaikkapa mediasta suolettava kilpaurheilun määrä, mikä on täysin järjetöntä.
Mutta en kai mitenkään voi puhua ammattiurheilua vastaan? Onhan urheilussa toki pointtinsakin kuten terveys ja pitkä elämä, mutta nämäkin liittyvät enemmän itseen kuin yhteisön hyvinvointiin. Urheilun funktio on tuottaa vahvaa eskapismia, ihminen joka on unohtanut kuolevaisuutensa ei tunnista rajojaan.
Nihilistin on helppo purkaa rakenteet, jotka sisältyvät ihmisten väliseen kilpailuun, ja jotka estävät toisia kehittymästä. Nihilisti rakentaa omaa todellisuutta ja kilpailee vailla yleisön odotuksia. Hänen on helppo rakentaa aivan uudenlaisilla arvostuksilla olevaa globaalimoraalista järjestelmää.
Hän hylkää kotiinpäin vetävät kilpailut toisten kanssa, luopuu valllasta ja arvostuksesta toisten suhteen ja rakentaa aivan uutta globaalimoraalista käyttäytymistä ja sisältöä omien käyttäytymissääntöjen pohjalta.
Tämä ei ole helppoa, koska kilpailu ja valta järjestelmissämme joissa sosiaalisesti vaikutamme on sisään rakennettua. Ei ole helppoa sanoa valtajärjestelmille ei, vaikka usein nämä ovat vinoutuneita ja ahdistavia.
Nihilisti joutuukin kamppailemaan sen suhteen miten suurelta osin hän lähtee haastamaan järjestelmiä. Miten hänen ulkopuolisuutensa haavoitaa ja loukkaa toisia ja miten hän selviää ilman valtaa vaikuttaa.
Miten puuttua kestämättömään elämäntapaan nihilistisestä perspektiivistä?
Oikeuksien kaventaminen ei tule kyseeseen. Tarvitsisimme tietoisuuteen käyviä liikkeitä, kuten #meetoo, joka purki sukupuolittunutta valtaa. Samoin kestävyydestä on taisteltava aina uusin liikkein ihmisten tietoisuudessa, ja siitä miten yksilöt voivat kasvaa vastuullisuuteen. Tämä vaatii jatkuvaa uutta mielenkiintoista tarinaa, johon oman elämän voi sovittaa.
Toinen keino nuorten kulutustietoisen kulttuurin nostaminen keskiöön. Mediassa voidaan kertoa kulttuureista jotka ovat ottaneet haasteen vastaan muuttaakseen elämää.
Muista keinoista voimme puhua, esimerkiksi oikeudenmukaista verotuksesta. Se on kuitekin parempien asioiden saavuttamiseksi on hankalaa monin paikoin toteuttaa. Verotus on kaikkein hellävaraisin ote, jolla kestämättömät elämäntavat tehtäisiin kalliiksi toteuttaa. Tämän tulisikin olla mahdollisuuksien rajoissa ensimmäinen keino.
Neljäs keino, joka on yhteiskunnallinen teknologinen murros. Navigoinnin yhteiskunnassa eettiseksi muuttaminen. Kalliit ja resursseja vievät asiat tulee olla myös hankalia toteuttaa. Yksinkertainen tulee olla eettisintä ja ne jotka haluavat kuluttaa tulee maksaa siitä monimutkaisen navigaation hintaa. Näin varmistetaan että korkeasti kuluttavat ovat myös vastuullisia.
Olemme tottuneet ajattelemaan että kaikkein edistyksellisimmät ihmiset muokkaavat erikoisimmila tavoillaan yhteiskuntaa. Mutta mitä jos korkea kuluttaminen olisi kaikkein vaikeinta yhteiskunnassa?
Tämä saattaa yllyttää kilpailemaan edelleen korkeammisssa monimutkaisissa kulttuureissa, mutta silloin kun sen saavuttaminen vaatii erityistä taitoa. Mutta on myös todellista se, että kilpailulliset henkilöt saattavat olla eettisesti harjaantuneita ja jättää kuluttamisen pienemmäksi.
Korkean kuluttamisen hankala navigoitavuus varmistaa eettisyyden. Jos rakenteet syrjäyttävät ihmiset kuluttamaan oikein, he näkevät valtarakenteiden taakse ja ehkä lakkaavat kuluttamasta. Siten myös vaikean navigaation takaa saavutettava kerskakuluttaminen kokisi inflaation. Se synnyttäisi eettisyyttä, jossa turha kuluttamis kilpailu karsiutuisi pois.
Nihilismi voi olla mahdollisuus uudelleen määritellä ne pelisäännöt, joilla yhteiskunnassa toimitaan. Jos emme jää nihilismin tarkoituksettomuuteen siinä että motivaatiomme sammuisi, vaan tähtäämme korkeammalle kestäviin rakenteisiin uudelleen märittelyllä, voimme pelastaa maapallomme.
Tarvitsemme jatkuvasti uusia tarinoita jotka motivoivat meitä jatkamaan rakennustyötä. Kun hylkäämme epäoleellisen kilpailun muiden kanssa ja rakennamme todellisuutta tarinoiden siivittämällä haaveilulla, saavutamme jatkuvaa parannusta yhteiskunnassa.
Pelimme, joita sosiaalisesti pelaamme vaan saavuttaaksemme paikallista valtaa ovat hyvin turhia siihen verrattuna että voimme haaveilla ja toteuttaa parempia ratkaisuja globaalilla tasolla.