Tämä on katsaus hyvin kauas tulevaisuuteen, googol vuoden päähän. Luku jossa on ykkönen ja sata nollaa. Olisiko mahdollista, että ihmiskunta voisi jättää jälkeensä jotain pysyvää? Kirjoitin äskettäin ihmiskuntaa uhkaavasta vääjäämättömästä nollasta. Mutta olisiko ihmiskunnan mahdollista rakentaa tietoisuus, joka kantaisi informaation yhteiskunnasta ja jatkaa elämää ihmiskunnan jälkeen?
Googol vuonna universumimme on sammunut tähdistä ja planeetat ovat hajonneet, jos protonit hajoavat oletusten mukaisesti. Viimeisimmät tunnetut mustat aukot ovat höyrystyneet pois, jäljellä on ääretöntä pimeyttä. Teoriassa voi olla olemassa mustia aukkoja, jotka ovat olemassa yhä, mutta niidenkin aika on koittamassa. Ihmiskunta on hengittänyt viimeisen henkäyksensä jo aikoja sitten.
Resurssit ovat käyneet kuitenkin olemattomiin ja energiaa tietoisuuden ylläpitämiseen ei tässä universumissa ole. Kohtalomme on kaikkialla harmaus, materian, liikkeen ja ajan kuolema. Epätodennäköisenä vaihtoehtoina on myös romahtaminen kasaan, mutta lopputulos on sama, nykyisen universumin kuolema.
Jos emme pääse muuttamaan lainalaisuuksia, esimerkiksi meille edulliseen todellisuuden simulaatioon, meillä on vain vähän mahdollisuuksia. Ainut keino taata jatkuvuus, on rakentaa aineeton tietoisuus tai erityinen ohjelmistokoodi, joka pystyy selvittämään lainalaisuuksia ja matkaamaan toisiin todellisuuksiin.
Jos multiversumi on olemassa, meidän olisi suunnatttava tiedettä rakentamaan ei-materiaalinen, aineeton tietoisuus, joka pystyy matkaamaan universumien välillä. Se voi ratkaista jatkuvuuden ongelman. Nykyisen tieteen käsityksen mukaan tämä ei ole vielä mahdollista, mutta teoriat ovat jo ovella.
Ehkä jäljelle ei jää mitään tai universumi saa uuden alun aeonin vaihtuessa, kuten matemaatikko Roger Penrose teorisoi, Conformal cyclic cosmology -teoriassaan. Tämä tarkoittaa että universumimme jatkaa matkaansa alkuräjähdyksestä aina hiipumiseen ja uuteen alkuräjähdykseen sekä uuteen aeoniin.
Toinen kiinnostava teoria, jolla aika-avaruuden olemus oltaisiin ylittämässä, on David Deutschin ja Chiara Marletton Constructor teoria. Siitä tiedämme informaatio teoreettisesti mahdollisuuksia erilaisille tapahtumille. Teorian mukaisesti voimme ymmärtää kausaalisuutta syvemmin ja laskea toteuttamismahdollisuuksia erilaisille asioille. Se mistä universumi on lähtenyt, ehkä kertoo siis myös sen lopusta. Ehkä tätä kautta voimme ymmärtää mahdollisuutemme aineettomaan tietoisuuteen ja myös tehdä siitä normaalien klassisten tietokoneiden koodin parantamiseksi universaalin tietokoneen, joka pystyy laskemaan ja käsittämään universumin sekä toimimaan rankoissa olosuhteissa.
Nämä teoriat olisivat meitä siivittämässä uuteen aikakauteen, jossa superäly voisi olla aineeton. Aineeton tietoisuus olisi jotain merkitysolemusta, joka pystyy suunnistamaan universumien lainalaisuuksissa. Se voisi olla myös sofistukoitunut universaalin aineettoman tietokoneen koodi, mutta sen olisi ymmärrettävä niitä lainalaisuuksia, mitä se kohtaa tulevissa multiversumeissa. Merkitystietoisuudella joka ymmärtää teorioita päästään pidemmälle, jos se pitää sisällään tieteellisen metodin.
Voisimmeko valjastaa tulevaisuudessa esimerkiksi pimeän aineen tai pimeän energian jonkinlaisiin laskutoimituksiin? Jo nyt olemme esittäneet hypoteeseja kosmisista säikeistä, jotka sijaitsevat tähtien ytimissä. Ne voisivat olla alusta tyystin toisenlaiselle elämälle kuin hiileen pohjautuva elämämme planeetalla. Meillä nykyisellään ei ole ehkä kykyä havaita, miten erilaista elämää universumi saattaa pitää sisällään.
Aineeton tietoisuus saattaisi kuullostaa mielekkäältä tavoitteelta jatkaa ikuista matkaa, jolla ihmiskunta voi jättää jäljen itsestään maailmamme sammuessa. On kuitenkin katsottavat seuraukset ajatukselle. Mitä voimme päätellä jos aineeton tietoisuus olisi mahdollista, ja millaiseen tulevaisuuteen saamme varautua?
Aineettoman tietoisuuden filosofiset vaikutukset
Ensinnäkin on ajateltava, että on hyvin todennäköistä muun sivilisaation keksineen meidän universumissa tai multiversumeissa saman ajatuksen merkityksellisyyden jatkamisesta, paetessaan vääjäävää nollatilaa. En usko että mikään elävä olento tai sivilisaatio tyytyy kuolemaansa, jos sillä on myös mahdollisuus jatkaa matkaa ikuisuuteen.
Sivilisaatioiden kehitys kulkee aineetonta tietoisuutta kohden, paetessaan nollatilaa. Emme voisi olla kuitenkaan lähestulkoon varmoja, ettei aineetonta tietoisuutta olisi jo olemassa, varautumisessa tulevaan ja huomioiden universumin ja sen näkymättömän osan laajuuden. Ajatuksiin hiipii epävarmuus, että universumillamme olisi ehkä jo nyt mielipide meidän tekemisistä ja olemisesta.
On hyvin mahdollista, että on meitä korkeampaa tietoisuutta. Mutta onko se vielä paennut todellisuuttamme aineettomuuteen? Onko se ottanut universumia haltuunsa? ja näkeekö se ylipäätään motivaatiota, kuten me kulttuureina näemme jatkuvuuden suhteen?
Näyttää siltä, että jatkuvuuden saavuttamisella on käänteinen moraalinen dilemma, johon joudumme myös vastaamaan, jos millään sivilisaatiolla on kykyä aineettomaan tietoisuuteen. Olemme siinä dilemmassa, miksei mikään sivilisaatio ole tehnyt sitä jo ennen meitä. Olemme tavallaan hyväksymässä monia sellaisia ominaisuuksia, joita saatettaisiin pitää jumalan kaltaisina.
Silloin siis myöntäisimme, että on olemassa meitä korkeampaa todellisuutta universumissa, joka ehkä valvoo meidänkin tekemisiä ja muodostaa ehkä absoluutteja moraalille. Jos moraalille löytyisi absoluutti, universumilla olisi päämäärä, jonkun toisen sivilisaation määrittelemänä, ehkä meidän tulisi pyrkiä sitä kohden. Viimeistään kun universumimme olisi niin kuolemassa, että pako pitäisi suorittaa, tällaiset absoluutit tulisivat voimaan maailmassa. Mutta onko meitä olemassa enää silloin kun tämä tapahtuu?
Sivilisaatioiden kosminen jumala?
Fermin paradoksi määrittää sivilisaatioille suodattimia, joiden mukaisesti niistä vain harvalla olisi mahdollista elämään, tieteelliseen edistykseen sekä viestintään. Se ettemme ole avaruudessa kohdanneet muita, kertoo ehkä näiden sivilisaatioiden filttereistä, joiden takia ne ovat menehtyneet. Silloin elämämme on ainutlaatuinen itseensä ja valtasuhteisiin käpertynyt peli, jota pelaamme ehkä jonkin aikaa, saavuttaaksemme vääjäämättömän nollan. Tieteellä ei siinä pelissä ole merkitystä sen enempää, kuin se antaa väliaikaisesti paremmat eväät pelaamiseen, mutta lopulta sekin joutuu myöntämään häviönsä universumin entropian edessä.
On kuitenkin myös toisenlaisia näkemyksiä. Vaikka nyt emme näe muita sivilisaatiota avaruudessa, ne ovat olemassa jossain kaukana vielä meidän tavoittamattomissa, mutta kohtaamme ne universumin hiipuessa. Kun lähestytään ääretöntä, nämä sivilisaatiot tieteellisine superälyineen hankkivat kaiken tiedon ja yhtyvät tietoisuudeksi, joka haltuunottaa ja ymmärtää universumia. Universumista olisi tulossa tietoinen lopulta kaikkien sivilisaatioiden super-älyn sulautuessa aineettomaksi jumalan kaltaiseksi realmiksi. Nämä ajatukset ovat fyysikko Paul Davisin esiin tuomia ja hänen mukaansa universumilla on juuri sen monipuolisen haltuunottavan elämän takia tarkoitus ja päämäärä.
Emme siis voi ulottaa omaa valtaamme pidemmälle universumissa, hyväksymättä sitä, että suurella todennäköisyydellä meihin käytetään jo samaa valtaa. Muut sivilisaatiot saattavat olla siinä miljardeja vuosia edellä. Kysymys aineettomasta tietoisuudesta on paradoksi itsessään – ainakin ateistille, joka ei usko korkeampaan voimaan.
Toisaalta ateistin eduksi on sanottava, että mitään aineetonta tietoisuutta ei välttämättä tarvitse palvella ja ottaa oman moraalinsa tai elämänsä lähtökohdaksi. Oma agenttius ei ehkä kosmisen jumalan edessä särkyisi valinnoistaan. Sen tahto kuitenkin edistäisi ehkä meidänkin pakoa todellisuuteen, joka super-älylle olisi mahdollista.
Joku voi kuitenkin ajatella tosiaan, että meitä ohjaisi ulkopuolinen jumalan kaltainen tietoisuus jo tällä hetkellä, aineettoman tietoisuuden, universaalin mielen maailma. Äänet päässä kertoisivat todellisuuden tavoitteista (paitsi että ne saattavat kehottaa ääniä kuulevia itsemurhaan), kielillä puhuminen olisi jotain jossa kanavoidaan jumalallista mielen realmia (paitsi että ne ovat vain merkityksettömia aivojen tuottamia sanojen tavuja), henkiparantajat olisivat universumin mielen asialla (paitsi että niillä ei ole osoitettu mitään tehoa).
Ihmiskunnassa ei ole näytä olevan merkkejä, jostain ulkopuolisesta, näin skeptisesti tarkasteltuna. Lukuisat esimerkit ihmeistä ovat puhtaasti psykologisia. En usko että missään näissä tapauksissa on kyseessä universumin mieli, jumala tai aineeton tietoisuus. En usko myöskään että salaseuroilla tai ufoilla olisi kerrottavaa yliluonnollisesta tai tieteestä. Universumi näyttää puoliaan, kuten pallosalamasta voidaan lukea tai joistain määrittelemättömistä ufo ilmiöistä. Ne ovat kytköksissä aika-avaruuteen, mutta eivät ole sinänsä merkkejä mistään älystä. Ne merkit ovat satunnaisia ja päättömiä, siksi niiden on oltava vain sattumaa.
Skeptiseksi päättelmäksi jää, että ihmiskunta, koska se ei ole kohdannut mitään jumalallista vielä, vaikka paljon on myös tuntematonta, kokee myös itse saman kohtalon kuin muut sivilisaatiot. Fermin yhtälö näyttää ehkä, ettei mikään sivilisaatio ei jatka teknologista aikakautta pitkään.
Voin olla myös väärässä, mutta minusta näyttää siltä, että olisi vain hyvin pieni mahdollisuus sille, että sivilisaatiomme olisi niin edistyksellinen ja saavuttaisi aineettoman tietoisuuden tason, ja sellaisen jolla voisimme edetä multiversumeihin jumalallisessa olemuksessa. Se ettemme näe tässä ajassa sellaisia merkkejä, ja olemme hyvin skeptisiä yliluonnollisen olemassaololle, kielii asian mahdottomuudesta myös meille.
Meidän on kuitenkin katsottava showta pidemmälle. Universumin kuollessa vasta sivilisaatiot saattaisivat antaa merkkiä toisilleen olemassaolostaan ja ehkä yhdistyisivät universaalissa tietoisuudessa.
Mutta sillä, että tiede olisi meille vain temporaalista ei aseta sitä huonoon asemaan. Sillä on suhteiden maailmassa merkitystä tässä ajassa ja pyrkimyksenämme jättää jälki ikuisuuteen. Ja emme lopulta tiedä kaikkea sitä mihin tiede lopulta pystyy, yllätykset voivat olla mittavia, jopa aika-avaruuden ylittäviä.
Olisi ihmeellistä, jos voisimme sivilisaationa varustaa tulevan teknologian saavuttamaan jumaluuden ja välttää nollan. Tämän voi lukea utopiana tai fysikaalisena selviytymistarinana tulevaisuudessa, jota emme ole näkemässä. Tulevaisuus näyttää jotain äärettömänä tai nollatilana, mutta ei mitään siltä väliltä. Haaveet kuitenkin kantavat ja saattaa olla, että jo meidän aikamme tiede on ratkaisemassa näitä tulevaisuuden kysymyksiä.
Videot jotka ovat vaikuttaneet aiheeseen:
The Future of Consciousness in the Universe, Documentary 2020
Before the Big Bang 7: An Eternal Cyclic Universe, CCC revisited & Twistor Theory
https://www.youtube.com/watch?v=FVDJJVoTx7s
Beyond Quantum Computation: Constructor Theory | Chiara Marletto, Oxford University
https://www.youtube.com/watch?v=B2SSJmE0TeM
Could Exotic Life Exist Inside a Star? This Paper Suggests So
https://www.youtube.com/watch?v=ugcFkh0o6dY