Feminismi vallankumousten vastakohtana

Yhteiskunnat ovat rakentuneet ja sortuneet aika-ajoin. Rooman valtakunta, Mayojen korkeakulttuuri ja antiikin Kreikka olivat menneisyyden loistokkaita yhteiskuntia, jotka kuitenkin romahtivat ja hävisivät olemasta. Romahdukseen on ollut syynsä. Eri kulttuurit romahtavat eri syistä. Osalle kulttuureista käy niin, etteivät ne pysy kilpailussa mukana muiden kulttuurien tahdissa ja tehokkaammat kulttuurit syövät tehottomat. Osassa osa syynsä romahduksen alkuunpaniana on muuttuneet ympäristön olosuhteet: resurssien puute, ilmastonmuutos. Kuitenkin keskeinen tekijä muutoksessa on kulttuuri. Kulttuuri kannattelee järjestelmää ja luo mielekkyyttä kilpailla muita kulttuureja vastaan. Kaikilla kansoilla on oma kulttuuri, jolla ne taistelevat merkityksillään ja oikeuttavat toimintaansa moraalisesti maailmassa. Nykyisessä informaatiokilpailun ajassa ovat kulttuurien luonteet korostuneet. Yhä useammin huomaamme, että kulttuurit informaation kilpailussa ovat alkaneet eristäytyä. Ettei kansa olisi alistettu muiden kansojen vakoilukoneistoilla, synnytetään ja lietsotaan vihaa muukalaisuutta ja ulkovaltoja kohtaan. Tämä asettaa tasa-arvoisen kulttuurin erityiseen haasteeseen. Miten vastata niille evoluutiopsykologista kantaa kannattaville voimille, jotka haluavat suosia lähipiiriä ulkopiirin nojalla, eivätkä avata ovia erilaisuudelle, osaltaan oikeutetusta informaation järjestymistä tukevasta syystä?

Yhteiskunnan kantava perusta on länsimaissa liittynyt tasa-arvoon ja nyt sitä haastetaan monin informaatioon liittyvin asetelmin. Harvoin kuitenkin tulee ajateltua, kuinka tärkeässä asemassa tämä arvo on silloin, kun puhutaan yhteiskuntien jatkuvuudesta ja selviytymisestä. Länsimaiseen strategiaan kuuluu maailmassa se, että se oikeuttaa olemassaolon kansansa ja yksilönsä oikeuksilla. Yhteiskunta ei pysty taistelemaan ympäristön köyhtymistä vastaan, mutta jos sen kulttuuri on elinvoimainen, se jatkaa vahvaa kilpailuaan uusiutuen niukassakin maailmassa. Se että resursit olivat niukat yhteisössä, asettaa haasteen kulttuurille pärjätä uudessa tilanteessa, mutta viimekädessä kulttuurin vahvuus ratkaisee sen selviämisen ilman romahdusta. Tässä kotiinpäin vetäminen ja erityisten kilpailullisten sääntöjen rikkominen omaksi eduksi johtaa kulttuurin ennenaikaiseen romahtamiseen. Feminismi taistelee tätä vastaan. Se säilyttää säännöt jotka tukevat yksilön oikeuksia, silloinkin kun sääntöjen rikkominen omaksi eduksi on houkuttelevaa.

Feminismi on tunnettu naisten oikeuksien puolesta puhujana, mutta intersektionaalinen feminismi pyrkii myös muutokseen kautta yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamiseen oikeudenmukaisemmiksi ja tasa-arvoisemmiksi. Juuri kulttuurin oikeudenmukaisuuden moraalisessa johtajuudessa on avain kilpailuun muiden kulttuurien keskellä. Feminismin tehtävänä on muuttaa yhteiskuntamme kulttuurin ohjaavaksi voimaksi, jossa ei ole eriarvoisuuden rakenteita, jotka alistaisivat tai satuttaisivat epäoikeudenmukaisuudelllaan yksilöitä. Tämä on sellaista kulttuurista johtajuutta, jonka perustelu ja oikeutus maailmassa on perustavaa ja objektiivista. Tällä objektiivisella ihmiselämän kunnioituksella länsimaat ovat perustelleet olemassaoloaan. Miksi sitten informaatioteknologian kotiin päin vetäminen on niin suuri riski juuri feministiselle kulttuurille?

Tasa-arvolla luonnollisen kehityksen lakeja vastaan

Feminismi on kulttuurievolutiivinen ja sosiaalinen voima, joka on vastavoima evolutiiviselle kehitykselle, jossa universumin lainalaisuudet asettavat yhteisössä toimijat eriarvoiseen asemaan. Tästä esimerkkinä Zipfin-laki, joka näyttävät sen, että feminismissä taistellaan universumin lainalaisuuksia vastaan sosiaalisen järjestyksen voimalla. Zipfin-lakien mukaan universumissa vallitsee voima, joka järjestää logaritmisesti yhteiskuntaa, niin kaupunkien koon kohdalla, rahan kasaantumisen kohdalla yksilöille, ehkä vallankin suhteen. Tässä kaavassa ensimmäiselle kertyy suurin valta, ja toiselle puolet siitä ja kolmannelle kolmasosa, ja niin edelleen. Lopulta vallan keskittyminen kaavalla ennustaa kulttuurin kerrostumista, tehottomuutta, kilpailun kovenemista ja romahtamista. Feminismi taistelee tasa-arvon agendalla näitä luonnonlakeja vastaan, joka eriarvoistavat yhteiskuntaa, ja jotka lopulta johtavat yhteiskunnat turmioon.

Universumin lainalaisuudet evolutiivisesti vievät meidät lopulta plutokratiaan, rahan ja vallan keskittymiseen, jonka seurauksena yhteiskunnat aika-ajoin romahtavat ja valta uusjaetaan. Vallankumouksissa ei ole varmuutta, että uusi yhteiskunta on parempi kuin edellinen. Monesti valta jaetaan uudestaan, mutta rakenteet, jotka kannattelivat epäonnistunutta valtaa pysyvät samoina. Siksi kehitys johtaa jatkossakin huonoihin tuloksiin ja yhteiskunnan eriarvoistuminen jatkuu. Yhteiskunnan kompleksisuuden romahtaminen kulttuurisista syistä on vaarasssa eriarvoistumisen seurauksena. Kulttuuri menettää motivaationsa taistella hyvien tekojen eteen, kun eriarvoistuminen on vienyt yrittelijäisyyden. Kapitalismia pidetään kuitenkin tehokkuudeltaan parempana kuin sosialismia, mutta kapitalistinen pääomien kasaantuminen harvojen käsiin syö lopulta tehokkuutta ja eriarvoistuminen vie tehon kilpailultakin. Feminismi on vastustava, kulttuurinen voima luonnolliselle kehitykselle, toimia kulttuurilla sitä kehitystä vastaan, mikä yhteiskunnassa luonnollisesti luonnonlakien mukaan on. Pala palalta rakennettu kompleksi yhteiskunta on parempi kuin vallan uusjaot ja romahtamiset yksinkertaisuuksiin.

Vierauden sijaan kuuluvuutta ryhmään

Feminismin tehtävä on särkeä evoluutiopsykologinen vieraus, ja siten poistaa populismi kotiin päin vetämisenä ja muuttaa yhteiskunnat inklusiivisiksi. Tämä ei ole luonnollista usealle ihmistyypille, ja haasteena on että joidenkin tunteet eivät vaan riitä tällaiseen tasa-arvoisuuden ymmärtämiseen, globalismiin. Se on myös kyseenalaista nykyisen informaatioajan kilpailulle, joka haluaa katkaista yhteistyötä muiden kilpailevien kulttuurien kanssa. Feministisen kulttuurin normittamisen niihin, jotka vierastavat muita, suhteessa niihin, jotka kykenevät inklusiivisuuteen ympäristössä tulisi olla ymmärtävää, ei häpeällistä, joka saattaisi johtaa kapinaan ja romahdukseen. Miten taistella tasa-arvolla hierarkioita vastaan, jos samalla mitä muodostetaan on yhteiskunnallinen taso siitä kuka on inklusiivinen käytöksessään ja oikeanlainen? Tämä kun on evolutiivista perustuntoa.

Kyse feminismissä on vähemmistöjen hyväksymisestä, jossa yhteisöllä on kuitenkin rajat. Feminismillä on käsitys hyvyydestä ja pahuudesta ja siten seurauksena on jonkinlainen erottelu ihmisten välillä. Inklusiivisuus tarkoittaa vähemistöryhmien puolesta toimimista, ja että toimitaan vain niitä vastaan, jotka eivät hyväksy vähemmistöjä, eivätkä toimi tasa-arvoa edistävästi. Erottelulla on evoluutiopsykologiseen käyttäytymiseen nähden erilaiset juuret, siinä ei suosita erityisesti lähipiiriä. Feminismissä puoletaan yksilön kunnioitusta yksilönä ja yritetään parantaa heikko-osaisten asemaa. Nämä ovat eksistentiaalisia ominaisuuksia, jotka eivät häviä myöskään sen myötä miten korkealla tai matalalla olet sosiaalisissa peleissä. Feminismissä erottelu on väline sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle, sen ei tule olla eksistentiaalinen, kyvykkyyteen, suoritukseen perustuva. Yhteisö saa erotella käytöstä, muttei ihmisyyden piirteitä.

Erottelua tasa-arvon kunnioituksesta

Erottelu on ongelma, koska siinä tulee vastaan vallan ohjaus ihmiseen. Kristinuskolla jakolinja menee Jeesuksen vastaanottamisessa, ja millaisia kulttuurisia erottelevia asioita tällä tarkoitetaankaan. Feminismillä erotteluun ei niinkään ole aihetta johonkin uskomisessa, vaan kaikenlaisten ihmisten huomioimisessa. Se luo vähäosaisille paikkoja vallassa, avaa ovia erilaisuudelle ja ulkomaailmalle sekä tarjoaa parempiosaisille pelastusta juuri vähemmistöihin liittyvistä vääristä asenteista. Erottelu kotiinpäin vetävien, evoluutiopsykologisten, populististen asenteiden ja tasa-arvoisten kulttuurievolutiivisten asenteiden välillä on ilmeistä. Feminismi taistelee tasa-arvolla hierarkioita vastaan, mutta muodostaa itsekin erotteluja, joille emme mahda mitään. Joku saattaa kokea sen takia ulkopuolisuutta. Miten kuitenkin olla inklusiivinen ja jatkuvasti tarjota mahdollisuuksia hierarkioiden alimmaisillle ja ulkopuolisille osallistua, vuorovaikuttaa ja olla osa feminististä yhteisöä?

Onkin jännittävää, että feminismi on pitkälle sosiaalista, ja sen juuret ovat vuorovaikutuksessa, eivät maailman ontologiassa, luonnonlaeissa. Se taistelee yhteiskunnassa moraalisella oikeutuksellaan niitä eristäytyviä kulttuureja vastaan, jotka ovat ottaneet aseekseen informaation. Informaation tarkkailulla ei kuitenkaan ymmärretä miten täkeässä asemassa, ja millainen ajatuksten kokonaisuus tasa-arvo on ihmisten kulttuurissa. Tässä feminismi käy taistoa sosiaalisuudella vallitsevaa informaation ja vallan järjestäytymistä Zipfin-lakia vastaan. Taistelemme universumin lainalaisuuksia vastaan, samalla kun rakennamme uutta sosiaalista ontologiaa, jotta kaikkien olisi helpompaa elää, ja säästyisimme plutokratioilta, jotka eivät johda parempiin yhteiskuntiin, kuten hallittu tietoinen muutos pala palalta. Lopulta näemme pystyykö informaation säätely vastaamaan niihin haasteisiin, joilla nykyinen länsimainen yhteiskunta ja sen moraalinen johtajuus ihmisoikeuksien puolustajana voidaan säilyttää, vai onko edessä romahdus kontrolliyhteiskuntaan, jossa olemme informaation etupiirien ohjauksessa. Niin kauan kun feministisen sosiaalisen kanssakäymisen puhe saavuttaa myös teknologian suunnittelijat, ymmärrämme suunnata tulevaisuuden oikeaan suuntaan - yksilölön vapauksiin.

Feministisen ilmaisun vaikeudesta

Mainittakoon vielä, että minun ei ole tarkoitus asettaa feminismiä johonkin tiettyyn olomuotoon. Haluan tuoda esille ne rakenteet, jotka ovat ilmeisiä yhteiskunnassamme, joita emme feminismissä ehkä ajattele. Käsitteeni ja käsitykseni ovat poikkeuksellisia valtavirrasta, ja toivon että annat anteeksi käsitteelliset hankaluudet. Valitettavasti en myöskään osaa kirjoittaa niin, että kaikki pystyisivät ymmärtämään tekstiäni, vaan sen sisältö saattaa olla osin elitististä. Toivottavasti kuitenkin jokainen pystyisi lukemaan avainkohdat ja sitä helpottamiseksi olen otsikoinut kappaleita.

Ekovaluutta

Tulevaisuudessa maailman talous tulee osalliseksi planeettamme kestävyyden rajoituksista yhä vahvemmin. Nyt tuotantokustannusten hinnan on määrännyt kysyntä ja raaka-aineen hankinta kustannukset, jotka ovat säädelleet markkinoita. Vähäisten tuotteiden hinta on ollut korkea, huolimatta niiden ekologisista vaikutuksista. Tämä funktio ei kuitenkaan täytä sitä, miten maapallon tulevaisuutta pitäisi ajatella. Meillä on rajatut resurssit kaikessa, ja näiden rajoitusten puitteissa meidän pitäisi järjestää ihmisten elämä maapallolla kestävästi.

Tulevaisuudessa joudumme toteamaan, että maailman luonnonvarat ovat rajalliset, ja pelkkä hinnoittelu sen perusteella, miten vaikeaa tuotetta on hankkia ei riitä ohjaamaan taloutta tasapainoisesti. Yhä voimakkaamman funktion maapallon tuottavuuteen ja ihmisten hyvinvointiin omalla seudullaan tulee määräämään ilmasto. Ilmastoa ei voi olla laskematta talouden arvoksi tai funktioksi, jolla taloutta tulisi suunnata. Ilmasto on rajallinen resurssi, joka pitää ottaa huomioon kaikessa taloudessa.

Tällöin kaikkien tuotteiden, jotka muokkaavat ilmastoa, pitäisi olla sen mukaisesti hinnoiteltuja. Pitäisi luoda limitti sille, miten ilmasto kestää taloutta ja sopeuttaa talous tämän limitin rajoihin. Ilmastoa on kohdeltu pitkään muuttujana, jonka muuttumisen yllätyksiin sopeudutaan, ei varauduta. Ilmasto on tällä populaatiolla olevalla maapallolla yhä selkeämpi kriisien aiheuttaja, muuttoliikkeiden ja maatalouden ongelmien tuottaja. Se että suunnitelmat on tehtävä niin pitkällä aikatähtäyksellä, ei poista vastuuta pienissä lyhyen tähtäimen valinnoissa.

Vastuullisemmassa kuluttamisessa pitäisi avata ja kuluttajille kertoa tuoteprosessien ekologisuus, niin että se olisi läpinäkyvää. Se että kuluttajalle tulisi oikea kuva jokaisen tuotteen kohdalla sen ekologisesta arvosta. Tämä olisi ensimmäinen vaihe, johon järjestelmää ilmaston rajoituksista hyödynnettäisiin.

Toiseksi voitaisiin siirtyä kokonaan ekologiseen valuuttaan. Se ei enää perustuisi hyödyn maksimointiin, vaan olosuhteiden ja onnellisuuden ja tulevaisuuden mahdollisuuksien maksimointiin maapallolla. Olosuhteita valuutalla voitaisiin maksimoida sen mukaan, miten paljon yksilö voisi työllään hankkia valuuttaa ja toisaalta myös, miten tuotteet ekologisten läpinäkyvien prosessien mukaisesti olisivat hinnoiteltuja. Ekologinen valuutta ei esimerkiksi antaisi johtajalle tuloja yli 300 kertaisesti, jotta hän voisi kuluttaa enemmän kuin työläinen tällä summalla, vaan summat, mitä yksilölle kulutettavaksi annettaisiin riippuisi enemmän ympäröstöllisestä vastuusta. Ekologinen valuutta olisi ihmiskohtainen. Tuotteiden hinta riippuisi prosesseista, joilla menettäisimme pitkän ajan tulevaisuudeltamme, jotta olisimme elossa. Kilpailisimme tulevaisuuden skenaarioilla ja ajalla, jonka voimme viettää maapallolla.

Kaikki ostot olisivat ekologisella rahalla yksilöiden ohjaamaa valintaa, joissa kuluttaja valinnoillaan painottaisi nimeomaan ekologisuutta markkinoilla ja samalla maksimoisi hyötyä suhteessa tuotannon ekologisuuteen. Ekologinen valuutta olisi ratkaisu helppoon ja ilman keppiä toteutettettavaan talouteen, joka ottaisi huomioon maapallomme resurssit ja asettaisi ihmiset kilpailemaan ihmiskunnan pysyvyyden ja onnellisuuden ekonomisesta tulevaisuudesta. Se voisi olla järjestelmä, jossa pitkälle tähtäävät globaaleihin rajoituksiin asetettu eettisyys antaisi hyvän voittaa kilpailullisella tavalla.

Rajoittamista ei voida täysin tehdä vain verottamalla tai säätelemällä kulutuksen arvoja. Kuluttaja ei osaa tehdä päätöksiä pelkän hinnan perusteella. Toisin on kuitenkin ekologisessa valuutassa, jossa voitaisiin antaa selkeämpi viesti käyttäjälle ja teollisuudelle valita ekologisemmin. Valinnan motiivi ei olisi niin hyöty painotteinen, vaan jatkuva vertailu hinnan suhteen luonnon kulutukseen, joka toisi aidon pitkän tähtäimen hyvyyden funktion osaksi mielen semantiikkaa. Onkin tärkeää että valinta perustuu rationaalisuudelle, mutta samalla rationaalisuutta tulee ohjata aidot tekijät, kuten tuotteesta saatava hyödyn ja hinnan suhde. Silloin kun rationaalisuus tuotteen valinnassa perustuu aidolle suhteelle  maapallomme resursseihin, tulemme kaikki tietoisiksi pienestä osastamme sen tulevaisuuden rakentamiseen.

Valintojen avaruuden on myös muututtava vastaamaan ekologisempaa todellisuutta, ja haitalliset tuotteet pitää voida kieltää. Siispä teknologisilla algoritmeilla voisimme säätää limittejä tuotteille ja prosesseille, jotka eivät täytä ekologista limittiä, kieltää tuotannon ja tuottaa parempia tuotteita, jotka olisivat hyödyllisempiä kuluttajille ja vastaisivat heidän tarpeitaan paremmin.

Ekologian miettiminen, maapallon resursit tunnustaen, on avaintekijä, miten ihmiskunta ja sen teknologia säilyy pitkälle tulevaisuuteen. Dystopia on että teknologian on helpompi selvitä ilmastohaasteista paremmin kuin ihmisen, ja samalla kun unohdamme ilmaston, itseasiassa petaamme tulevaisuutta pelkälle teknologialle selvitä entistä karummassa ympäristössä. On aika ottaa omiin käsiin tulevaisuus ja suunnata ilmaston ehdolla parempaan tulevaisuuteen.

Ekovaluutan toteutus osana yhteiskunnallisia rakenteita

Ihmiskunnan selviämisen kannalta olemme riippuvaisia luonnosta. Kun rajoitteet luonnon käytön suhteen ovat tulleet selkeämmiksi, tulevaisuutemme riippuu yhä runsaammin siitä, miten ekologisesti voimme tuottaa ravintoa ja ehkäistä ilmastonmuutosta. Tarvitsemme tämän toteuttamiseksi säädeltyä markkinataloutta. Markkinatalous on kilpailun elementtinä tärkeä, koska se tuo hyvät tuotteet saataville. Mutta yhä runsaammin joudumme ajattelemaan säädöksiä tämän toteuttamisessa. Säädökset ekologisesti olisi toteutettava kansainvälisellä tasolla, jossa jokainen kansakunta allekirjoittaisi sen taloutta säätelevät ehdot, ekologian parhaaksi. Menetyksiä talouteen tuotteiden valmistuksen ehtojen täyttämättömyydestä, voitaisiin kompensoida tulonsiirroilla. Luopumalla jostain haitallisesta teollisuudesta globaalisti saataisiin tuloja, joilla suunnata suunnittelua parempaan teollisuuteen, ja kompensaatiota ilmasto ja ympäristö teoille. Tämä kaikki voisi toteuttaa älykkäillä algoritmeilla, jotka tarkkailisivat luonnon käyttöä ja ekologisia seurauksia ja ihmisen kanssa yhdessä AI säätäisi nopeampaa globaaleja sääntöjä ja rajoitteita.

Toinen vaihtoehto on ajaa moraalinen lokaali ja globaali älykkyys sille tasolle, että jokainen ihminen tulee tietoiseksi kuormastaan maailmassa. Tämä pakoittaisi myös yritykset eettisyyteen, jossa ekologisesti ja tehokkaasti tuotetuista hyödykkeistä, jossa jokainen työntekijä yhdessä sen tekoälyn kanssa olisi vastuullinen yrityksen ekologiasta. Huonot rakenteet äänestettäisiin nurin, mutta ehkä tarvitsimme tukena rakenteiden muuttamiseen ensimmäisen kohdan demokraattista globaalia ekologisesti säädeltyä markkinataloutta. Prosessit olisivat alusta loppuun asti läpinäkyviä, ja tietäisimme miten joku tuote, joka meille markkinoidaan, olisi tuotettu. Hyödyke valuutasta siirryttäisiin ekovaluuttaan ja tietotekniset yritykset tuottaisivat meille yhä eettisempää mainontaa ja markkinointia ekovaluutan vaihdolla, joilla ihmisten kulutuskäyttäytymiseen vaikutetaisiin.

Näkisin itse mielelläni molempien näistä toteutuvan, vaikka vain yhdellä ratkaisulla voisimme toteuttaa radikaalia muutosta ekologisuuteen. Moraalinen ihminen, on enemmän tietotekninen ratkaisu, jossa tekoäly ottaa vastuun ja ekologinen kansainvälinen markkinatalous, on demokratinen ratkaisu, jossa ihminen on pääroolissa. Koska ihminen epäonnistuu kilpailussa yhteiskunnassa moraalisista tavoitteissaan ja ratkaisut eivät ole helppoja tarvitsemme voimakasta tekoälyn ohjaavuutta yhteiskuntaan, niin markkinatalouden ekologistamisessa kuin moraalisessa ihmisyydessä.

Kumpi olisi parempi ratkaisu? Epäilen että ihmiskunta olisi valmis luopumaan oikeuksistaan, joita se on rahallisesti saavuttanut ekologisesti kestämättömässä taloudessa. Evoluutiopsykologisesti pidämme kiinni lähisuhteistamme, eikä toimintamme ole välttämättä globaaleja prosesseja ymmärtävää. Olemme valloittajia, mutta emme ole ymmärtäneet rajoitteita, jotka hallitsevassa ekologisessa asemassa tulevat maapallomme osaksi. Siksi ehkä tarvitsemme strategiana molempia. Moraalinen ihminen on toinen tavoitteemme, mikä voi tarkoittaa uudenlaisten kulttuurien synnyttämistä kilpailulle ja uudenlaisten human-in-the-loop tai peräti transhumanistisen ihmisen synnyttämistä.

Kuitenkin meidän on ymmärrettävä ne päämäärät mitä tällaisen kilpailun synnyttäminen tarkoittaa. Päämäärät, jotka eivät ole lähisuhteissamme, vaan globaalisessa järjestyksessä, jossa kaikki olemme pelaajina luomassa tulevaisuuttamme maapallolla. Meidän on tunnettava kipua ekologisesta häviöstä ja tunnettava voiton tunnetta pienimmästäkin tulevaisuuden kuvasta, jolla selviämme.  Kilpailu ei ole enää lokaalien kulttuurien voittamista, vaan todellista globaalia älyä tulevaisuutestamme ja yhteiselosta luonnon kanssa. Tämä tavoite siirtyy molempiin kohtiin moraaliseen ihmiseen ja ekologiseen talouteen.

Ekologinen talous on päämäärä, jonka toteuttaminen vaatii muuta kilpailullisuutta kuin yksityisen rahan hankinta. Se että pystymme säätelemään tarkasti, sitä millaisia seurauksia rahan hankinnalla on, on oleellisempaa. Markkinatalouden kilpailullinen elementti, ei näe tulevaisuutta, se tehtävänä on hankkia voittoa riistolla. Kun viilaamme tekoälyn kanssa lokaalisesti asetettavat rajoitukset talouteen ja kompensoimme tulotasoa voitoilla köyhille, jotka eivät pääse rikastumaan epäeettisellä toiminnallaan, mutta hankkivat elannon, tulemme keskeisesti siihen, miten voimme ratkaista ekologista taloutta. Säätelemme sitä lokaalisti erittäinkin tarkasti ekologisesti ja moraalisesti, toteuttamaan kilpailua tulevaisuudesta, ei rahan hankinnasta. Jokainen tulevaisuutta hankkiva ja tuottava yritys palkitaan, ei järjestelmiä, jotka tuhoaisivat luontoa.

Tekoälyn parametrit voidaan säätää määrittämään tällaista tulevaisuuteen suuntautunutta kilpailua. Ekovaluutta on yhteneväisesti tulevaisuuden valuutta, jossa kilpaillaan ajalla, jolla olemme maanpäällä.