Seurauseettisyyden kuplamainen virhe

Kirjoitukseni tarkoituksena on osoittaa yksinomaan tulevaisuuden seurauksia arvioivan ajattelun näkökulmia. Kyse on seurausetiikasta, jossa teon pahuus tai hyvyys saa oikeutuksensa tai tuomionsa teon hyvien tai huonojen seurausten välityksellä. Seurauseettisen ajattelun nopeaksi vastaväitteeksi voidaan luonnehtia seuraavaa: Jokaisella kulttuurilla on historia, joka tuo moraalille sen pohjan, muistin, jonka pohjalta valintoja tehdään. Moraalia ei siis voi eristää pelkästään tulevaisuuteen suuntautuvaksi toiminnaksi, positiivisiksi seurauksiksi, koska samalla se katsoo taaksepäin, niihin tilanteisiin mistä on otettu opiksi. Seurausetiikka onkin siis eettisenä järjestelmänä vielä yksin riittämätön. Olenkin edellisissä kirjoituksissani puolustanut seurausetikkaa joissain muodoissa, nyt tarkennan käsityksiäni kannattavani etiikan luonteesta.

Ensimmäiseksi valotan ajatustani rajoittuneista seurauseettisistä päätelmistä. Erilaiset toimintaympäristöt muodostavat kulttuurisia kuplia, joissa toteutuu yhteensä kaikki mahdollinen. Kuplalla tarkoitan tässä omalakista järjestelmää joka toimii oman moraalisen atmosfäärin mukaisesti, kuitenkin nähden tilanteen rajoittuneesti omasta maailmastaan käsin. Se on siis irrottautunut todellisuudeksi, seurauseettiseksi ympäristöksi ja yhteisöksi sen jäsenille. Elitistinen kulttuurin omalakisuus ja rahasektorin tavat hyötyä muiden rahaansa vähemmän sijoittaneiden kustannuksella on osoitus kupla-ajattelusta ja kapea alaisesta seurauseettisestä päätelmästä. Seurausten etiikka tai vain seurauksien kupla muodostuu tiettyjen toimintaympäristöjen hyödyn maksimoinnin ympärille. Markkinatalouden arvottama yhteiskunta ei ole oikeudenmukaisuuteen tai eettisyyteen pohjaava järjestelmä, vaan pelaa ihmisten hyväntahtoisuuden luottamuspeliä pääoman mekanismien säännöillä. Pääoman liike sääntöjen rajassa, ei tuota eettisyyttä, vaan on ainoastaan seurauksia jostain toisesta tapahtumasta. Markkinatalous ohjaa järjestelmiä, mutta sen pohjana ei ole eettisyyttä, muuta kuin vuorovaikutuksessa ostajan valintoihin. Uudistus joka tarvittaisiin markkinatalouteen, on leimaus jolla valvottaisiin tuotetun rahan eettisyyttä, jolla asiakkaat voisivat nähdä rahan tuottamisen metodien kestävyyden paremmin alhaalta ylöspäin vaikuttamisella.

Seurausetiikassa ei ole sääntöjä, vain järkeviä sovelluksia tilanteisiin. Jos ajattelen että punaista valoa vasten ajaminen on etiikan rikkomista, en ole tullut ajatuksessani tarpeeksi pitkälle seurauseettisesti, koska jos ketään ei vahingoiteta ja kukaan toinen ei tule risteykseen samaan aikaan, niin se ei ole kuin sen punaisen valon merkityksen rikkomista. Seurauseettisesti joutuisin rikkomaan sääntöjä jatkuvasti maksimoidakseni tehokkuuden utiliteetin ja soveltamaan tietoani uusien tilanteiden mukaisesti. Tällainen seurauseettinen ajattelu, vaatii kuitenkin huomattavan paljon resursseja eikä ole kovin kannattavaa. Seurausetiikka rajoittuu kylläkin tietoon. Miten paljon minulla on tietoa muista tienkäyttäjistä sen mukaan voin rikkoa lakeja, toimia sääntöjen vastaisesti – olla moraalin yläpuolella. Jos minulla ei ole täydellistä tietoa, mikä pelastaa minut törmäykseltä, on muiden kanssa yhdessä sovittujen sääntöjen noudattaminen. Tieto kuitenkin luo tätä seurauseettistä valtaa, jossa voisin ottaa askeleen ”luovempaan” käyttäytymiseen, osoittaa olevani sääntöjen yläpuolella, silti aiheuttamatta tuhoa. Juuri tällaiseen kuvioon pankkikeinottelu tähtää, tietoon, jolla seurauseettinen järjestelmä tuottaa enemmän rahaa, kuin sääntöeettinen järjestelmä. Tiedolla tunnutaan rikastuvan sen mukaan, miten sääntöjä ”luovasti rikotaan”.

Sama periaate toistuu kaikessa viestinnässä. Kyse on oikeassa olemisen vallasta, ja jos maahanmuuton vastustaja lausuu jonkun nationalistisen kannan, hän pyrkii argumenteillaan osoittamaan seurauseettisyyden ja tiedon pätevämmäksi kuin tasa-arvoiseen maailmaan ja ihmisten kunnioitukseen perustuvat arvot. Niillä ei ole seurauseettistä voimaa, muuta kuin globaalissa skaalassa - ne ovat enemmän hyväksi havaittuja sääntöjä. Kuinka kauaksi minun pitäisi seurauseettinen ajattelu ulottaa ja ajatella tekojeni seurauksia? Yleiseen keskusteluun nostetaan yhä uusia asioita opituista seurauseettisistä päätelmistä yhteiskunnassa. Vastassa ovat yleensä ne joiden metafyysiset käsitykset rajoittavat usein materialistisen seurausetiikan päätelmiä, kuten esim. uskonnot. Nykyisin emme kuitenkaan voi unohtaa ilmastonmuutosta emmekä muitakaan globaaleja riskejä. Ne ovat todellisempia uhkia, kuin yksittäisen agentin tekojen motiivit tai metafyysisesti tiettyyn ontologiaan sidotut käsitykset. Meitä on muistutettava tekojemme globaaleista seurauksista ja luotava arvoja, jotka ovat inhimillisesti oikeudenmukaisia. Maailma on muuttunut globaaliksi ympäristöksi yksilöllekin, eikä kupla-ajattelulla ole oikein sijaa enää nyky-yhteiskunnassa. 

Seurausetiikka voisi sanoa olevan kannattavaa, täydellisesti mallinnetussa maailmassa, ja siinä toimimisessa. Meillä ei ole ihmisagentteina tietoa, siksi seurausmoraalimme on joidenkin näkökohtien kieltämistä tai rajojen ylittämistä riskialttiilla tavalla. Seurausetiikalla ei ole siis pohjaa todelliselle globaalille moraalille, koska kulttuurit ovat muodostaneet kuplia, jotka ajavat omaa etuaan ja rajoittunutta seurauseettisyyttä. Mitkä ovat sitten seurausetiikan tulevaisuuden näkymät?

Maailman muuttumisessa verkottuvammaksi ja riippuen kvanttisalauksen heikkoudesta tulemme tietoiseen maailmaan, jossa kupla-ajattelu tulee kokemaan inhimillisen äänen voiman, eikä esimerkiksi rahan muuttamat ympäristöt voi paeta yhteisen globaalin tiedostamisen ja tasa-arvoisuuden vaatimuksia. Tietoiset toimijat ovat tietoisempia, mutta eivät pysty pitämään sellaisia tietomuureja prosessiensa ympärillä. Enää ne rajapinnat jotka ovat edustaneet yrityksen toimintaprosessia ja kuluttajan nautintoa tästä eivät päde, vaan tilalla on jaettua tietoisuutta luottamusta herättävässä eettisessä ympäristössä. Kun pankit muuttuvat pääomamekanismeista tietoisen voiman eettisiksi mekanismeiksi, luodaan järjestelmää mikä muuttaa tulevaisuuden suuntaa. Mitä tallainen eettisyys sitten on?

Seurauseettinen moraali ei ole esteettistä moraalia vaan puhdasta päättelyä maailman tiloista. Voi olla että se mitä olemme pitäneet eettisenä ja oikeana esteettisistä syistä, edustaakin inhimillistä kupla ajattelua.  Seurauseettinen agentti voi olla matemaattisen laskun suoritin, mutta jos se on vienyt liian pitkälle päättelyn ja vastaa kysymykseen 'miksi?' vaarantaen toisten agenttien olemassaolon tai suhteet ja sidonnaisuudet, on sen on vaikea perustella toisille luottamusta herättävästi päätelmiä. Tekoäly voi sanoa, että minä tiesin paremmin kuin te tehdessäni ratkaisun, mutta jos valintatilanteen pooliset hyvä ja paha ovat kaukana toisistaan interaktion rajuus yllättää kaikki muut vähemmän tietävät agentit. Tällaisia valintatilanteita tulisi seurausetiikan välttää, ja pyrkiä tasoittamaan interaktioita, ettei jouduttaisi äärimmäisiin hyvän ja pahan valintatilanteisiin, toisten agenttisuutta omalla tärkeällä valinnalla väheksyvään ja hämmästyneisiin ristiriitaisiin reaktioihin - siis luottamusta vähentävään epäeettisyyteen populaatiossa. Jos tekoäly ei ole kaikkivoimainen, on sen seurauseettisyys käytännössä rajoittunutta populaatiossa toisten agenttien tietoisuuden tasoon.

Rajatut ympäristöt kuten pelit ovat seurauksiltaan seurausten laskennallisia ympäristöjä, jotka pyrkivät voittoon (esim. shakkipeli).  Mutta ne reaaliset ympäristöt, jossa toimii agentteja, on näiden toimijuutta, suhteita ja arvoja on kunnioitettava ja silloin on tehtävä paljon monimutkaisempia eettisiä päätelmiä - simuloitava toisten päätöksentekoprosessia osana omaa päätöksentekoa, otettava huomioon mielen ja ympäristön estetiikka osana kokonaisuutta. Simulointi ei ole seurauseettisyyttä, vaikka se on laskennallista. Erottelu onkin tehtävä sen välillä, onko seurauseettisyydessä kysymys jonkinlaisesta utiliteetin laskennasta ja yhteisössään toimivampi eettisyys olisi jonkinlaista ei-laskennallisuutta? Tästä ei kuitenkaan ole mielestäni kyse. Kaikki eettisyys voidaan laskea, mutta muiden ja oman agenttisuuden erilaiset neuroverkon moodit, tilat joissa se on, rajaavat laskennallisuuden utiliteettia. Tekoälynkin on otettava joku tarkastelukulma ja tehtävä oletuksia muiden etiikasta sekä luotava ennustettava persoona, joihin toiset voivat luottaa. Siksi mm. ihmisen on helpompaa päätellä historian tapahtumien muistin avulla tulevaa. Seurauseettisyys vaatii siis tukea muilta teorioilta ollakseen riittävän vahvaa eettistä päättelyä, vaikka toteaisimme että vain seurauksilla on merkitystä.