Maailma ei ole valmis, siksi tasa-arvon ja avoimen vallan suunta

Universumimme ei ole täydellinen. Sen toiminta on hieno, mutta se ei takaa ihmisten välisiä suhteita sellaisiksi, että ne olisivat emotionaalisesti tai tuloksellisesti hyödyllisiä ja tyydyttäviä. Meidän ihmisten itse on luotava oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja järjestystä. Maailma ei muuten kanna siitä vastuuta, pallo on meillä. Keskeistä ihmisten keskinäisessä yhteydessä on tasa-arvo. Konstruktiivisessa, syntymään, elämään ja kuolemaan virittäytyneessä maailmassa esiintyy arvojärjestyksiä ja valta-asemia, näin ei tarvitse kuitekaan olla.

Sosiaalisesta viitekehyksestä katsottuna tasa-arvo on tärkein arvo, jolla voimme taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Millä voimme muuttaa rakenteen, jossa konstruktiivinen tietämys, asioiden tai tehtävien eksperttisyys antaa valta-aseman sitä kantavalle luontokappaleelle? Koitan vastata kirjoituksessani siihen, miten valtaa saataisiin paremmin jaettua. Kysymys vallasta ja sen jakaantumisesta onkin ehkä ihmiskunnan ja tulevien robottijärjestelmien tärkeimpiä kysymyksiä, mikäli rakennamme kestävää tulevaisuutta.

Mutta tasa-arvolla, vaikka sillä on valoisa puoli nykymaailmassa, jotkut katsovat sen harhautukseksi, hyväuskoisuudessa ja yksilön omassa tunteessa maailmaa kohtaan. Ideologia tasa-arvosta saattaa särkyä ja uskallus vaikkapa politiikassa ei enää pidäkään yllä tasa-arvon ajatusta, koska monet tietävät kuinka sidonnaisuudet joka suuntaan, eri valtaa pitävien välillä toimivat tai haittaavat omaa toimijuutta toteuttamasta itseään. Tasa-arvoa saatetaan pitää hyväuskoisten illuusiona.

Niinpä, tasa-arvon tulisi olla jotain enenmmän kuin se nykyisin on. Sen tulisi olla ideoiden tasa-arvoa, jossa jokainen tasostaan riippumatta voi osallistua päätöksen tekoon. Perusteiltaan tämä on kuin kvanttimekaaniikan lomittuminen, jossa jokainen atomi on riippuvainen toistensa superpositioista. Valtaa voidaan jakaa myös klassisessa maailmassa, ja siksi näytän kaaviolla myöhemmin peruspiirteitä, joiden kautta tasa-arvoinen päätöksenteko voi toteutua.

Millainen on ideoiden tasa-arvon avoin valta?

Ideoiden tasa-arvossa on jokaisella päätäntävastuuta, ja valta on jakaantunut verkostoksi hierarkian sijaan. Nykyinen maailmamme pitää kuitenkin vallan salatun puolen. Valtaa on niin kauan kun yksilö ei tiedä kuinka häneen vaikutetaan. Vallan tulisikin olla avointa mahdollisuuksien alustaa, jolle yksilö voi omalla toimijuudellaan tai toimivana agenttina päästä itseilmaisun tasolle. Vallan tulisi olla kuin ”platform”, alusta, jolla jokainen saa vapaana vaikuttaa. Vallan arvona on siis jäädä kakkoseksi ja tarjota mahdolliset rakenteet suhteessa toimijaan ja silloin se voi olla avointa, peittelemätöntä, suoraa siis rehellisiä tosiasioita. Silloin jokainen, joka on toimija, voi olla osallinen vaikuttaja.

Jokainen agentti voi olla vapaa toimija, kun valta ainoastaan tarjoaa rakennetta, struktuuria, jonka mukaan toimija suunnistaa ja vapaasti ilmaisee itseään. Ideoiden tasa-arvoa ajaa vahva toimijuus, joka on moraalisesti kasvanut valitsemaan ja hallitsemaan rakennetta suurempaa tietoutta, itseilmaisun motivaation kautta. Silloin jokaisen agentin vapaa ilmaisu, myös kehittää ja luo uutta valtarakennetta. Jokaisen vapaa toimijuus ja tieto auttaa agentteja pääsemään vallan rakenteen suunnittelijoiksi. Siis luomaan alustaa, jolla valta toimii mahdollistajana toimijoiden moraalille. Vallan järjestelmä joka tukee tasa-arvoa on avoimesti muokattavissa, ja siihen osallistuvat kaikki, mutta samalla, jotta päästään alkuun on aloitettava perusperiaatteista, jotka tukevat avointa valtaa. 

Vallan keskiössä on yksittäinen teko ja sen merkitys

Ideoiden tasa-arvo voi totetutua, kun ymmärretään ihmisen ja agentin tiettyjä sidonnaisuuksia ympäristöönsä ja omiin motivaatiotekijöihin. Yksittäinen teko pitää sisällään merkitys- ja motivaatiokentän, johon se suhteutuu. Ensinnäkin teko on aina henkilökohtainen, persoonalinen. Sen kriittiset motivaatiot tulevat selviytymisestä, tiedon hankinnasta ja yksittäisestä valinnasta. Teko suhteutuu siis yksilöön itseensä, se on henkilökohtainen valinta.

Toiseksi teko on pelillinen. Sillä vuorovaikutetaan ryhmän kesken, niin että sillä saavutetaan jotain vuorovaikutuskentässä. Se on vahvasti kilpailuun ja jännitykseen suuntautunut. Sillä on myös yhteenkuuluvuuden leima samalla, kun se kilpailee muiden kanssa. Teko Pelillisessä ulottuvuudessa luo useiden valintakertojen kautta tuloksia. Se muuttaa teon merkitykstä jännityksessä suhteessa toisiin kilpailijoihin, joissa häviäminen tai voitto on osana yksilön suurempia sosiaalisia merkityksiä.

Kolmanneksi teko on sosiaalinen. Sillä on tietty arvostus, identiteetti ja se pyrkii itseilmaisuun. Tällä tasolla näkyy kulttuurin rakenteiden merkitys. Motivaatiot ohjaavat yksilöä toimimaan kentässä toisten toimijoiden kesken, rakentamaan yhteistä pysyvää tilaa. Kaikkein suurimpana tavoitteena on hallita sosiaalista vuorovaikutusta, ja pystyä rakentamaan jotain itseilmaisun kautta.

Vallan struktuuri ohjaa vuorovaikutuspelejä

Vallan struktuuri kuvaa sitä rakennetta, jolla yksilö saa päättää omasta olemisestaan, eräänlaisen alustan päällä. Se vaikuttaa vähiten yksilön valintaan suoraan persoonalisella tasolla. Mutta vahvimmillaan se on pelillisessä ulottuvuudessa, joka muodostaa kulttuurisien todellisuuksien ja sosiaalisen ulottuvuuden järjestelmiä. Sosiaalinen ulottuvuus ja sen motivaatio itseilmaisu on toimijoiden luovaa kenttää, jossa kehitetään uutta vallan struktuuria. Kuitenkin valta on järjestelmänä haluton puuttumaan sosiaalisen itseilmaisun ja identiteetin tasolle, kuten myös persoonalisen valinnan tasolle, sille riittää toinen sija, eli se että se on mahdollistamassa vuorovaikutuspelejä jäsenten kesken. Valta onkin siis pelillisyyttä, sitä että jäsenet voivat oppia suunnistamaan avoimen tiedon ja pelillisen kentän mukaan sekä toimimaan sen järjestelmässä, luoden itseilmaisun ja identiteetin kautta uutta struktuuria.

Lopuksi

Ideoiden tasa-arvo voi toteutua kun se vakiinnutetaan vuorovaikutukseen rakenteella, joka jättää tilaa toisaalta persoonalliselle valinnalle kuin itseilmaisulle, identiteetille ja arvostukselle. Avoin valta on mahdollinen ratkaisu samalla vallan ollessa struktuuria, joka koskettelee pelillistä ulottuvuutta. Voidaan argumentoida, miksi valta ei tavoittelisi kaikkia ulottuvuuksia. Eräänlaisessa dystopiassa valta onkin keskittynyt ja hallitsee myös valintoja, mutta koska ihmisen oikeudenmukaisuus on vahvistamassa vahvan agenttisuuden, silloin valinnat ja kulttuuri jäävät toimijoiden haltuun.

Oikeudenmukaisuuden ja vapauden käsitys varmistaa sen, ettei valta sanele kulttuurisia tai valintaan pohjautuvia tekoja. Tälle rakenteelle on siis olemassa hyvät perusteet ja se voi toimia ja antaa ihmisille vapauden suhteessa valtaan ja tehdä vaikuttamisesta avointa, jos valtaa osataan rajata ihmisten mahdollistajaksi, eikä käskijäksi. Vallan tulisi uuden suunnan mukaan olla kakkonen ja ihmisen valinnan ja toimijuuden ollessa ykkönen.

Vahvan toimijuuden tuoma vastuu teon merkityksestä saattaa olla seuraava pohdinnan paikka. Vallan ollessa mahdollistaja, on yksilövalinnan suhde aina vapaa, mutta sidottu rakenteeseen joka määrittelee sen merkitystä, hyvyyttä ja pahuutta. Moraalinen vastuu on kuitenkin selkeämpi ja myös jos teoilla on ennustettavampi kokonaisvaikutus, vallan ollessa avointa. Myös moraaliset päätökset ovat silloin linjassa yhteisen hyvän kanssa paremmin, kuin yksilön omavaltaisessa valinnassa. Toisin sanoen kun yksilölle jaetaan valtaa vaikuttaa, hän kouluttautuu paremmin myös yhteiskunnan rakentajaksi.