Oikeistolaisessa ja vasemmistolaisessa ajattelussa on yhteisiä tiedollisen pääoman haalintaan liittyviä nimittäjiä. Jokainen jäsentää maailmaa oman perspektiivin kautta, johon on sidottu oletuksia totuuksista. Näitä totuuksia vaalitaan ja niillä rakennetaan identiteettiä.
On huomattavaa, että suurin osa toimintamme motivaatioista liittyy egon tai identiteetin puolustamiseen. Millaista tietoa ja totuuksia kannat ympäristöstäsi, siten identiteettisi vaalii sitä itselleen. Kysymyksessä saattaa olla tieto omaisuudesta tai tieto miltä tahansa elämän alueelta. Ego vartioi tietoa jonka omistaa. Erotankin pelkästä egoistisesta käyttäytymisestä, egon tiedon pääoman.
Ensimmäinen on ominaista jokaiselle ihmiselle. Egoistista käyttäytymisestä kasvetaan aikuisuudessa pois, tai ainakin suorat motiivit ja loputon kilpailu osataan piilottaa jalostuneemmin. Informaatiota sen sijaan omistetaan osana egoa ja identiteettiä. Se mitä tiedät on sinulle arvokasta pääomaa, jota kulttuurisesti vaalitaan.
Jos ihmisellä on tietoa ympäristöstään, hän myöskin osaa vaalia sitä egon määräämällä tavalla. Tietopääoma jäsentyy semantiikaksi mielessä, ja lopulta ihminen ymmärtää näiden tieto jyvästen suhteita. Suhteita ymmärrettyään hän alkaa vaalia tietopääomaan liitettyä materiaalista ja kulttuurillisen jatkuvuuden saavuttavaa arvoa. Sitä että hän oman informaation pohjalta muokkaa ympäristöä mieleisekseen. Ego jäsentää tiedon, lopulta semantiikan merkitykset yhä jäsentyneempiin muotoihin, jossa ollaan tarkkoja sitä käsittävän informaation koskemattomuudesta toisten taholta.
Egoon kuuluu eräänlainen oman reviirin puolustaminen tunne reaktioilla. Ei ole harvinaista, että suututaan tai ollaan aggressiivisia, jos esimerkiksi valintamahdollisuuksia kavennetaan tai omaisuutta otetaan pois. Tämä näkyi Ranskassa bensanhintojen korotuksista seuraavina keltaliivien mielenosoituksina.
Egon hallinnoima pääoma, kulttuuristen funktioiden mukana on todennäköisesti johtanut rahataloudelliseen yksityisomistukseen, ihmisoikeuksiin välitteisesti, talousteoreettisiin egoistisiin pelimalleihin, sekä vallitsevaan sarjamonogamiaan. Siihen perustuu monella tavalla nykyiset ihmisten ohjaukseen liittyvät yhteiskunnalliset teoriat. Keskeistä tälle on libertarismi, yksilön oikeuksien puolustaminen. Tämä voidaankin nähdä osaltaan perustana laillisuudelle.
Egoistinen kulttuuri oikeuksineen markkinoi itseään vapaudella. Laki nimeää oikeuksia yksilölle. Tässä tilanteessa kuitenkin kaikki muutos siihen suuntaan, että oltaisiin vähemmän egoistisia merkitsee vapauden menetystä ja herättää vastustusta länsimaisessa yhteiskunnassa. Muutoksia on vaikea viedä eteenpäin, muuten kuin yksilöiden valintoja ja omistusta lisäämällä. Tämä varsinkin näkyy oikeistolaisessa ajattelussa. Kolikolla on kääntöpuoli. Se on myös pienoinen ongelma ilmastonmuutoksen torjunnassa, kun kaikki haluavat säilyttää asemansa ja valtansa vanhoissa elinkeinoissa.
Vasemmistossa ajatellaan omistuksestakin enemmän niin että se on yhteistä pääomaa, jota meidän pitää vaalia järjestäytyneisyydellä. Ja niin egon määräämä informaatio liittyy enemmän yhteisesti vaalittavaan struktuuriin kuin yksitysen omaisuuden vaalimiseen. Järjestäytyneisyys vasemmistossa on struktuuria ja muuta kuin oikeistolainen oman alueen hallinnointi. Toista nimittävät yhteisten pelisääntöjen vaalimenen ja ratkaisut kaikkien huomioimiseksi, toista määrittää oman pääoman valta ja egoistisen pääoman vahvistaminen. Kummallekin löytyvät evoluutiopsykologiset funktiot.
Oikeistolaiseen kotiinpäin vetämiseen moralismi oikein tekemisesestä sopii huonosti. Äärimmillään moralismi nähdään oikeistossa totalitarismina, jossa joku tulee ylhäältä käsin kertomaan mitä saa tehdä ja miten toimia. Oikeuksiaan ja egoaan puolustavalle tämä on vaikea pala. Vasemmisto näkee moralismin ennemminkin kehittävänä, yhteisiin pelisääntöihin puuttumisena. Miten luoda kestävää politiikkaa egoistisessa maailmassa? Egoismi uhkaa kääntyä populismiksi ja moraaliseksi pelillisyydeksi, jossa totuudella ei ole enää väliä?
Egoistista maailmaa on ymmärrettäväkin pelillisenä, mutta samalla pyrittävä luomaan yhteisiä pelisääntöjä, struktuuria, joka kannattelee yhteisöjä. Oikeiston on taivuttava yhteiseen peliin ja vasemmistossa on ymmärrettävä rakentaa struktuurin lisäksi oikeuksia yksilöille. On nähtävä, että oikeistossa ja vasemmistossa on kyse pitkälti samoista asioista, informaation pääomien hallinnasta.
Egon hallinnan oikeistolaisuus ja laajemman spektrin vasemmistolaisuus voivat lyödä kättä, kun teknologialla sovitetaan yhteen päätöksenteon data virtoja. Mahdollisuudet irrottautua primitiivisistä reaktioista ovat haastavia, eikä vasemmistolaisuus automaattisesti takaa omaan informaation puolustukseen enemmän yhteistoiminnallista otetta. Se kuitenkin näkee pitemmälle rakenteisiin, kuin oikeistolainen omaan yksityisomistukseen liittyvä puolustus.
Evoluutiopsykologinen ja egoistinen omaisuuden puolustaminen voi olla jalostunutta struktuuriin tähtäävää yhteistoiminnan rakentamista tai puhtaasti oikeuksia ja saavutettuja etuja puolustavaa toimintaa. On selkeää että tarvitsemme ensimmäistä enemmän ratkaisemaan ilmastokriisiä kuin jälkimmäistä.
Kun ymmärrämme ajattelu- ja valtamekanismeja, pystymme navigoimaan yhä paremmin erilaisten aatteiden ilmastoissa ja tekemään omat ratkaisumme planeetan pelastamiseksi.