Viestintämme pelkistyy yksinkertaisiin tekijöihin. Korkeista ajatuksista huolimatta kaikki se, millä vaikutamme toisiimme, on liikettä (movement).
Kaikki puhe, kirjoitus, toiminta on liikettä. Miten korkealla kulttuurisessa tiedostamisessa oletkaan tieteessä, filosofioissa, uskonnoissa, taiteessa tai kulttuurissa, lopulta vaikutat muihin liikeellä (esim. puheena, äänihuultesi värähtelynä kommunikoimalla muiden kanssa).
Puhe on äänihuulten liikettä, kirjoitus on sormien liikettä. Lause, jonka olet tuottanut ruudulla, on jotain korkeampaa, taas ohjatakseen toisten toimijoiden liikettä jossain kauempana. On helppo ajatella, että kulttuurimme olisi jotain perustavaa. Kuitenkin se on vain sitä varten että ohjaisimme liikettämme yhteisönä paremmin. Vaikka on korkeita filosofioita ja tiedettä, kuinka toimintaamme tulisi ohjata, lopulta vuorovaikutuksemme ja se kuinka ympäristöämme manipuloimme redusoituu liikkeeseen, fysikaaliseen maailmaan.
Liikkeellä on meissä synnyttäjänsä. Luonnon liike on saanut alkunsa alkuräjähdyksestä. Elollinen luonto on saanut liikkeitä koordinoivan hermoverkoston. Ihmisillä kyse on tajunnasta. Tajunta liittyy siihen mitä käsitetään ja hahmotetaan maailmasta, tietoisuus on laajempi käsite. Tajunnan maailmat ovat korkeita ajatuksia, kulttuureja, filosofioita, metafysiikkaa, jonka varassa jäsennämme ja merkityksellistämme toimintaamme.
Jokin teko liikkeenä voi saada rakkauden tai rationaalisuuden merkityksen mielessämme. Kuitenkin nämäkin ovat tunteita, ajatuksia, joiden tarkoituksena on vain jäsentää liikettämme, suhteessa toisiin tai manipuloidaksemme ympäristöämme. Emme voi ohittaa materiaa vaikuttavana tasona maailmassa. Vaikka mielemme saattaa vaikuttaa myös ympäristöön, vaikutuskeinomme pelkistyvät läheiseen fyysiseen maailmaan.
Sivuhuomatus tietoisuuden vaikutuksesta materiaan
Tietoisuuden on todistetusti vaikuttavan fotonien liikkeeseen kaksoisrakokokeessa, joka on katseen ulkopuolella (katso lähteet tekstin lopusta). Tämä todistaisi sen, että keskittymällä meditoimalla johonkin materiaan, voit tietoisuudellasi tarkkailla sitä etäältä. Meditoivat henkilöt ovat pystyneet romahduttamaan valohiukkasten superpositioita. Lisäksi harvinaisissa kuolemanrajakokemuksissa henkilö on pystynyt kuvailemaan esim. leikkauksen työvälineitä ollessaan silmät suljettuina leikkauspöydällä nukutettuna.
Jonkinlainen tarkkailu tuntuisi siis olevan non-lokaalisti mahdollista, avaruudesta, muttei ajasta riippumattomasti. Siksi, en lopulta täysin väitä, etteikö tietoisuudella olisi vaikutusta materiaan, ainakin tarkkailemalla sitä, ja romahduttamalla kvanttitiloja ja tarkkailemalla etäältä, joissain aivojen tiloissa. Mutta perustaltaan, jos olemuksemme on perustaltaan hyvin paikallista ja manipuloidaksemme objekteja ympärillämme, ajatuksilla on hyvin vähäistä osuutta siihen, miten voimakkaasti vaikutamme ympäristöömme fyysisen liikkeen voimalla.
Tekoäly
Myös tekoälyn kasvattama älykkyys näkyy lopulta liikkeenä. Se voi esimerkiksi analysoida ja tulkita kuvia ja esittää niitä, mutta lopulta, joko sen kanssa vuorovaikuttavan ihmisen tai tekoälyrobotin kautta, sen toiminta pelkistyy sen tuottaman tiedon aiheuttamaan liikkeeseen. Yleisälyn, laajan tekoälyn eli AGI:n (artificial genenral inteligence) on kuitenkin oltava kulttuurinen toimija, jossa liike on vasta ketjun viimeinen lenkki, jossa kaikki sen tietämys aktualisoituu. Liike ja kulttuuri kietoutuvat toisiinsa hyvin monisäikeisesti, mutta lopulta kaikki kulttuurin vaikutus voidaan nähdä liikkeenä, samoin kuin hahmotamme maailman perustan atomeina ja niiden vuorovaikutuksina.
Liikettä kuin atomejakin määrittää emergentit tasot, jotka ovat esimerkiksi atomeista rakentuneita aivoja, jotka tuottavat tajunnallisia hahmoja. Maailmassa toimiminen vaatii tasoja, jotka ohjaavat liikettä. Tajunnalliset hahmot vaikuttavat liikkeeseen, jolla manipuloimme maailmaa mieleiseksemme. Liikkeenkin jäsentäminen niin, että voimme manipuloida todellisuuttamme ja vaikuttaa maailmassa, vaatii korkeampia emergenttejä tasoja, hahmoja. Mutta kun olemme vuorovaikutuksessa yhteydessä toisiin ihmisiin, on luonnollista puhua suoraan kulttuurista. Liike on tämän kulttuurin redusoitunut, pelkistetty olemus.
Positio ja negaatio
Kun katsomme elokuvia, ei näy mitään merkkejä siitä, että kopioisimme yksi yhteen sisältöä, jota meille näytetään, vaan sen tulkinta on osa moraalista prosessisia, jolla jäsennämme maailmaa. Elokuvissa on meille näyttäytyviä hyviä kokemuksia ja huonoja kokemuksia. Tarkastelemme sisältöjä poimimalla siitä liikkeeseemme elementtejä tai oppimalla välttämään tilanteita ja kasvattamaan kulttuurista pääomaamme sisällön negaatioilla. Asia ‘älä mene elokuviin?’ kysyy aina miksi? Kun taas ‘Mennään elokuviin.’ Ei kysy asian semantiikkaa, vaan viestii asiasta positiolla, jonka merkitys jää ohuemmaksi mutta yhteisöllisesti kannattavammaksi kuin negaation.
Kiinassa puolueen arvostelu ei ole sallittua, mutta AGI:n todellisuus nimenomaan ymmärtää negaation opettavan vaikutuksen liikkeeseen, ja tätä kautta reitin sananvapauteen, jossa tietoisuudet saavat muodostaa vapaasti hahmoja, jos ymmärtävät vastuunsa liikkeestä pidättäytymiseen. Position hahmot vahvistavat yhteenkuuluvaisuutta ja toimintaa tekojen puolesta, negaatiot luovat syvempää ymmärrystä position liikkeelle.
Kulttuuri elää älykkyyden tavoittelusta mm. yhtenä tavoitteenaan, ja tähän kuuluvat position ja negaation semantiikan dualismi. Yhteisöllisyys ei voi toteutua ilman positiivisuutta, mutta se ei voi menestyä kilpailussa ilman negaatiota. Oppiminen, taito ja menestys ilmenevät luonnollisesti hyvä-paha-asettelun kautta, mutta tärkeämpää olisi päästä pois dualismista syvempien rakenteiden ymmärtämiseen, jotka määrittävät kulttuuria.
Jokainen ihminen on kulttuurinen olento, jonka liike on itseilmaisua alitajuisesti tai harkintaa. Tähän kuuluvat kaikki ihmisten kulttuuriset vuorovaikutusten muodot. Negaatio ja aktualisoitunut liike näkyy erilaisina kulttuureina, joille yhteenkuuluvuus, älykkyys, kilpailu, valta ja yhteistoiminta ovat tärkeitä. Liike on perustava osa todellisuutta, mutta ei kerro ajatuksista sen takana paljoakaan.
Feminismi
Ihmisen olemus saattaa olla alistettu, vaikka sitä ohjaava liike ei ilmentäisi sitä. Paikallinen kulttuurinen tulkinta ymmärtää liikkeiden merkitykset, mitä ukoinen kulttuuri ei osaisi kertoa, esimerkiksi alistetusta asemasta. Kulttuurisella tasolla vallitsee struktuureita, jotka vaikuttavat sosiaalisen hierarkian tiedostamiseen yksilössä ja yhteisössä. Kyse on liikkeen jäsennyksestä yksilössä. Semantiikan toimintaan tulisikin olla mahdollisimman avara ja valintamahdollisuudet stressittömiä ja lukumäärältään moninaisia. Niin pitkään kuin kulttuurinen todellisuus on rajoittava, myös liike, mikä ilmenee, vaikkakin olisi jäsenneltyä, on merkityksiltään rajoittunutta ja alistunutta.
Ajatellaan myös että, jos en ole rasisti, en liikkeelläni signaloi ja pidättäydyn (esimerkiksi en huutele kadulla toisille) rasistisesta viestinnästä, mutta silti tekoni ja liikkeeni saattavat olla rasistisesti motivoituneita. Liike voi olla feikkiä, vain perustellakseen suurempaa yhteisöllistä motiivia ja huijatakseen ulkopuolisia. Äärioikeistolainen tapa salonkikelpoisemmaksi kulttuuriksi on peittää signaloivat elementit, mutta jakaa vahva toimintakulttuuri. Se pidättyy liikkeestä, joka saatettaisiin tulkita yleisesti rasismina, mutta jakaa vahvaa toimintafilosofiaa, jossa kuitenkin jaettu kulttuuri pitää sisällään rasismia, hierarkioita ja fasismia.
Onkin vaikeaa erottaa pelkästä liikkeestä, mikä on teon motiivi, ellei sillä ole kulttuurisemanttista kontekstia. Tällainen on mm. omalle ryhmälleen puhuva koirapilli, jolla ryhmän sisäisesti jaetaan tietoa, mutta mitä ulkopuoliset ei ymmärrä. Kulttuurin merkitykset eivät jää piiloon isossa yhteisössä, runsaan yhteisen tiedon perusteella, mutta pienissä ryhmissä vallitsee tuntemattomia liikkeen jäsennyksiä, joiden tulkinta ulkopuolelta on vaikeaa. Toisissa yhteisöissä sama myös sama signaali, voi merkitä totaalisesti erilaista valtasuhdetta, kuin joissain suuremmissa kulttuurisissa yhteisöissä, joissa se ohitettaisiin merkityksettömänä.
Sivupolku Ihmisoikeuksiin
Vaikka puhe on liikkeen maailmasta ja materialistisesta todellisuudesta, emme voi unohtaa sitä, mitä kuitenkin ihminen tietoisuuksineen on, enemmän kuin liikkeeseen määrittyvää fysiikkaa. Emme voi koskaan hänen toiminnastaan, pelkästä ulkoisesta liikkeestä tunnistaa sitä tietoisuutta alussa esittämääni liikkeen ohjausta, sisäistä merkitysverkostoa ja semantiikkaa, jota hän lopulta kantaa sisällään. Siten usealla alalla on pyritty itsemääräämiseen, kuten suomalaisessa yhteiskunnassa on pyritty.
Lopulta eettinen päätelmäksi muodostuu: on vähintäänkin subjektiivisuuden ja solipsistististen tietoisuuden rajojen määrittämää, että jos emme aseta ihmisyyden tarkastelulle ennakkoehtoja, vaan tarkastelemme maailmaa subektista käsin, on ihmisellä arvoa yksilönä, tietoisuutenaan materialismin ja liikkeen maailmassa.
Tämä päätelmä on erikoinen, koska monet luottavat sääntöihin ja objektiivisiin arvoihin luodessa ihmisoikeuksia. Jos ihmisoikeudet nousevatkin subjektin kunnioituksesta, olemme maailmassa, jossa perusmateriaalisen ja fysikaalisen todellisuuden järjestyksen tunteminen voidaan sanoa synnyttävän ihmisissä kunnioituksen toista kohtaan.
Subjektiivisuudessa on se haaste, ettei kukaan ole objektioilla pakottamassa tai perustelemassa oman moraalinsa ylivoimaisuutta. Joku voisi tulla erilaiseen tulokseen, ja olla hyväksytysti sitä mieltä. Kuitenkin fysikaalinen todellisuuden ymmärtäminen, johtaa todennäköisesti myös elämän kunnioitukseen ja elämän puolesta toimimiseen. Tosiasiat eivät kuitenkaan kerro vielä paljoa tai mitään moraalisista päämääristä, niinpä jokaisen on selvitettävä itselleen millaisen maailman sisälleen moraalisesti ulkoisista faktoista, kuten liikkeen olemuksesta.
Lähteet
Kirja: Sami Pihlström, Elämän ongelma, filosofian eettinen ydin (2010)
AI ja liike, Carl Friston interview
Tietoisuuden vaikutuksesta materiaan, Dean Radin lecture