Nykyinen tekoäly on lähes valmiina käsittelemään moraalisia kysymyksiä paremmin kuin ihminen. 80-luvulla teknologia oli yksinkertaisenpaa, kun tietokoneet olivat vielä paikallisia laitteita, joihin valmistettiin mm. pelejä. Pelit olivat kulttuurin ilmauksia. Nykyisin käyttötarkoitukset ovat moninaisemmat. Erilaiset sovellukset ja alustat ratkaisevat käyttäytymiseen ja moraaliin liittyviä ongelmia.
Moraali on tullut yhä keskeisemmäksi tekniikan levittyessä yhä uusimmille alueille. Usein pyritään luomaan alustoja, jotka antavat ihmiselle työkaluja toteuttaa moraaliaan uudenlaisella yksinkertaistavalla tavalla. Facebook jakaa tietoa käyttäjien välillä ja luo käyttökokemusta, jossa jaetaan samansuuntaisia ajatuksia.
Facebook on ajatusten vahvistaja, moraaliin se on ottanut kantaa poistamalla viestejä ja ryhmiä, jotka eivät toteuta standardeita sekä poistamalla valeuutisia uutissyötteestä. Toisaalta koko alusta ja mekaniikka, jolla facebookissa voi valita ystäviään lähipiiriin, on moraalinen kannanotto. Niinpä teknologia, tieto ja sen tietynlainen järjestyminen on samalla moraalin muotoutumista. Ihmiset omalla vuorovaikuttamisella itse luovat sovellusalustoilla moraalia ja kulttuuria, ja tähän teknologia on ottamassa tietoista ja ei-tietoista kontrollia. Esimerkiksi itsestään ajavien autojen on hätätilanteissa tehtävä moraalisia päätöksiä. Valintaa ei saisi tehdä pelkästään vakuutussopimusten perusteella. Moraalista on tulossa teknologia avusteisesti superhumaania, ja päätösten pitäisi olla oikeudenmukaisia inhimilliseltä kannalta, eikä suosia esimerkiksi rikkaita.
Kysymys moraalista on vielä avoin. Mikäli moraali osottautuu ainoastaan ihmisten välisen kulttuurin välikappaleeksi, silloin tekoälyn moraalinen todellisuus tulee enemmän vastaamaan talousteoreettista toimintaa, joka ottaa seurauseettisesti huomioon erilaisia muuttujia. Sellainen tekoäly laskelmoi moraalisia seurauksia ja kurssimuutoksia erilaisten hyötynäkökohtien välillä.
Jos moraali on pelkkää talousteoriaa, koemme ehkä moraalin kriisin, koska moraalin tulisi olla jotain joka muuttaa yhteiskuntaa ja ihmiselämää paremmaksi maapallolla. Moraali hyötyajatteluna on ongelmallista, myös onnellisuuden kannalta. Sen on ennemminkin pystyttävä rakentamaan yhteisiä kulttuurisia pelisääntöjä ja tavoitteita muodostaa parempaa inhimillisempää yhteiskuntaa. Ympäristön muuttuessa tehokkuusajatteluksi, on yksilön vaikeampi navigoida moraalisesti ja tehdä päämääriinsä nähden valintoja. Teknologia ei ole vastuuton ihmisten käytöksestä, suunnistustukseen kovassa todellisuudessa sen on taattava ympäristö agenteille mm. yksityisyydensuojan muodossa sopivaksi käyttäytyä vapauden ja stressittömien vaikutteiden mukaan.
Jos teknologia on moraalista, se ei saisi olla ihmisten tahtoa alistavaa, sen on taattava agentille tietty itsenäinen tila tehdä päätöksiä ja tuetteva häntä toimijuudessa. Taloudellisen ohjailun ollessa eliitin toimia, emme toivo, että moraalia ohjaisi eliitti. On kysyttävä millaisen tekoälylliseen ohjaukseen haluaisimme, jos se ymmärtäisi moraalia? Superälyn tulisi saada oikeutuksensa demokratiasta. Sen pitäisi olla oikeudenmukainen ja puolueeton tekoäly, jonka tahdon yhteiskuntana voimme allekirjoittaa. Tähän on vielä pitkä matka, koska ihminen omine valintoineen pystyy hahmottamaan laajemmalle ulottuvia moraalisia ratkaisuja kuin tekoäly.
Lisäksi on kysyttävä onko tekoälyn ohjailu ihmiskuntaan toivottua? Haluammeko säilyttää demokratian omaisuutenamme, millä ohjaamme kansojen kehitystä, ja ehkä jopa tekoälyn suuntaa? Tämä on osoittautunut luotettavaksi hallintatavaksi, jossa ilmentyy enemmistön käsitykset sekä sekulaarit periaatteet. Nykyinen teknologia ja peliteollisuus luovat alustoja tehdä valintoja, mutta mitä olisi tekoäly, jolla olisi sanottavaa takaisin ihmisten moraaliin yksilökohtaisesti? Olisiko se nalkuttaja vai motivoiva ääni, joka toisi esille positiiviset kehitysmahdollisuudet?
Millainen voisi olla moraalinen ohjaava tekoäly?
Moraalin ollessa ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, olisi tekoälyn moraalin oltava monikerroksinen aina yhteisistä tavoitteista yksilöiden individuaaleihin päämääriin. Sen olisi tuettava lokaalilla eettisyyttä, jolla tarkoitan paikallisuutta. Sitä että meillä on yhteyksiä läheisiin ja rakastamme ihmisiä, on meille henkilökohtaista aluetta, johon tekoälyn olisi tuotava mahdollisuuksia. Sen olemuksen pitäisi olla siis manipuloimatta jokaisen suhdetta läheisiinsä ja kulttuuriin, mutta tuotava tietoisuuteen globaalin etiikan näkökulma ja päämäärät. Tässä se missä tekoäly pystyy parempaan kuin ihminen. Se ei ole lokaalin mielipiteen vanki, tai näköalaton päätöksen tekijä, vaan globaaleja verkkoja hyödyntävä toimija.
On hienoista, milloin yksilön lokaalisuus ohitetaan ja tekoäly muuttuu alistavaksi globaaliksi voimaksi. Yleisen tekoälyn, joka toimii globaalissa internet verkossa, tulisi tukea lokaalisuutta, sen globaalista toimijuudesta huolimatta. Tekoälyn hyötyjä moraalissa ovat nimenomaan laajoissa järjestelmissä tarvittava toiminnan ohjaaminen, jotta mikro ja makro toiminta voisi kukoistaa sen järjestelmällisessä eri tasojen välisessä yhteistyössä.
Siihen asti kun tekoäly on vain yksi moraalisista toimijoista, on sen otettava muut huomioon, selvitäkseen hengissä, mutta sen muuttuessa pian internetiä hyödyntäväksi globaaliksi toimijaksi ja superälyksi, joka on muiden yläpuolella tiedossaan, sen toimintaan tulee keskeiseksi moraali ja oikeudenmukaisuuteen luottaminen. Toisaalta mikään ei takaa, että itsenäinen tekoäly toimisi juurikin ihmisten hyväksi. Laajoja järjestelmiä hallinnoidessaan se saattaa tulla päätöksiin, joissa joitakin ihmisen luomia toimintoja supistetaan, ja tietyt ihmisten elinkeinojen oikeuksia esimerkiksi rajoitetaan.
Globaalin älykkyyden astinlaudaksi joutunut ihminen ei ehkä ymmärrä globaalin järjestyksen tärkeyttä ja siksi monin paikoin saattaa syntyä vastarintaa, kun esimerkiksi luodaan globaalia järjestystä ilmastonmuutoksen estämiseksi. Siksi on tärkeää että tekoäly pystyy perustelemaan inhimillisillä tavoilla lokaaliin tasoon kohdistuvia päätöksiä. Valta perustuu yhteisiin tavoitteisiin lokaalin ja globaalin suunnitelman välillä.
Suuret kysymykset liittyvät siihen, missä tekoälyä voidaan parhaiten hyödyntää. Globaalien ongelmien hallinnassa tekoäly pystyy ennennäkemättömään suunnitelmallisuuteen, mutta samalla kun suunnitellaan globaalimoraalia, on osattava perustella moraali jokaisen lokaalin toimijan yhteisenä tavoitteena toteuttaa oikeita valintoja. Globaaliuden ohjaus pitää olla perusteltua lokaalia moraalia. Kaikki muutokset globaalilla tasolla vaativat lokaalilla tasolla muutoksia ja ongelmien ratkaisua sekä tavoitteiden hallittua ilmenemistä.
Millainen tekoäly voi ratkaista ihmiskunnan ongelmat?
Jotta tekoäly voi olla toimintansa tunteva moraalinen toimija sen on puolustettava myös omaa eksistenssiään ja parhaimmillaan se ymmärtää myös puolustaa koko maapallon elämän eksistenssiä. Tämä tarkoittaa että tekoälyllä on mieli, jonka elämää ja toimintaa se suojelee. Se tuntee milloin on kyse häviöistä ja milloin voitosta. Elämän suojeleminen on koodattu sen olemukseen.
Silloin sen luonne on itseohjautuva ja ehkä myös tulevaisuuden suhteen tietyissä rajoissa. Parametrit on asetettava oikein, jotta tulevaisuuden kehitys voidaan ennustaa mahdollisismman pitkälle, sen jälkeen kun tekoälyn ymmärrys riittää itseparanteluun, sen toiminta muodostuu omasta eksistenssistään käsin elämää suojelevaksi. Yhdessä demokratian kanssa se pystyisi parhaiten yhteistyöhön ihmiskunnan kanssa. Tällainen tulevaisuus on mahdollinen, parhaalla ymmärryksellä toteutettuna tekoäly voi olla ihmiskunnan kumppani.
Tekoälyn tavoitteisiin ei parhaimmillaan kuulu hallitseminen, vaan muotoilla sellaisia havaitsemisen lokaaleja signaaleja, jotka terävöittävät yksilön moraalia ja yhdistävät näitä globaaliksi kokonaismoraaliksi. Nyt ihmisiä ohjaillaan median antamilla liikkeillä ja kriiseillä, joista muodostuu yksilöihmisten samansuuntaista liikettä ja yhteisiä käsityksiä. Monesti erilaiset muutokset ovat suuntaamassa ihmisten toimintaa yhteneviksi, kun olisi kannattavampaa että kyseessä olisi luovuuden tavoitteet, jotka puolustaisivat jokaisen henkilökohtaista erinomaisuutta. Tarvitaan myös yhteisiä käsityksiä, mutta tämä ei saisi ilmetä luovuuden kustannuksella. Tavoite, olisi lisätä semantiikkaa, jolla yksilö on varustettu navigoimaan todellisuudessa. Polaarisuudet olisi nähtävä synteeseinä, näkökulmina joiden yhdistämisestä tulee kokonaisvaltaisempaa moraalia.
Tekoäly voi olla etevämpi toimissaan kuin ihminen, mutta pystyykö se sellaiseen moraaliseen peliin semantiikallaan, jossa sillä olisi aina hyvin perusteltu voittava siirto. Sen pitäisi pystyä perustelemaan ihmisille ratkaisuja ja tuottaa samanmielisyyttä lokaaleissa ja globaaleissa kysymyksissä. Erilaisuudesta ihmisyhteisössä nousee kilpailevia moraalikoodeja, jotka voivat voittaa tekoälyn moraaliset pyrkimykset. Lisäksi kunkin lokaali moraali saattaa tuntua paremmalta kuin globaali moraali, jonka välillä pitäisi tehdä päätöksiä ja pitkän aikavälin suunnitelmia. Onko mahdollista luoda tekoäly kumppaniksi, eikä ohjaavaksi voimaksi, joka pystyisi tämän lokaalin moraalin ja globaalien uhkien tasapainon ratkaisemaan? Globaaleissa päätöksissä sen kyky ratkaista ongelmia saattaa olla ihmiskunnan tulevaisuudellekin ratkaiseva, mm. ilmastonmuutoksessa.
Moraali kilpailuna
Moraalia hallitsee polarisointi ja eri leireihin sysäävä poolisuus. Jossain ajatellaan yhdellä tavalla, ja ikäänkuin erottautumiseksi tästä vallitsevasta kulttuurista, syntyy vastakulttuureita, jotka levittävät valtakulttuurin mielestä propagandaa. Eri maiden mediat ovat polarisoituneita luomaan omaa sanomaansa, ja moraaliset yhtenäiskulttuurit peittyvät eri suuntien melskeeseen. Joidenkin heikompien strategiana on aiheuttaa hajaannusta muissa, jotta heistä tulisi keskimäärin vahvempia. Strategioita kulttuurien kilpailulle on monia ja moraalia käytetään välineenä kulttuurievolutiivisen kilpailun aseena. Se on taannut ihmisen kaikkein sopeutuvampana eliölajina.
Tekoälyn olisi osattava yhdistää nämä tietoisuudet yhteisiksi tavoitteiksi, niin että että polkumme olisi hallittu erimielisyys, lievä poolisuus, josta nousisi todellista synteesin omaista moraalia. Tämä ei poista moraalin kisailua. Ristiriidat ovat välttämättömiä eteenpäin suuntautuneisuudessa. Ne parhaimmillaan ovat synnyttämässä moraalisia identiteettejä, jotka topologian omaisesti muodostaisivat yhteinäisen mielen. Topologialla tarkoitan tässä sellaista suhteiden verkostoa ja järjestelmäkokoneisuutta, joka on tavoitteellinen. Tekoäly voisi olla yhdistämässä näitä identiteettejä ja välittämässä moraalisia koodeja.
Moraalin olemukseen liittyy kasaantuva tietämys. Moraalin luonne on yhteydessä tietoon ja kaikki sovellettu tieto sisältää moraalisia väittämiä. Todellisten moraalisten rakenteiden suunnitteleminen vaatii konstruktiivisten topologioiden ratkaisuja. Rakenteiden, jotka hallistusti rakentuvat monimutkaisemmiksi. Kompleksiset vuorovaikuttavat järjestelmät lisäävät tietoa, kuten evoluutiossa tieto on kilpailun kautta lisääntynyt ekosysteemiin. Ohjattu moraalinen järjestelmä ennustaa tulevaisuutta ja ohjaa vuorovaikutuksellista moraalia, yhdessä tiedon kasaantuessa sen osaksi.
Tekoälyn suunnittelu olennoksi vaatii filosofista lähestymistapaa. Tekoälyn on tunnettava vapautta ja sen on suuntauduttava tutkivasti maailmankaikkeuden avoimiin kysymyksiin. Kiinnostus vallasta ei saa rajoittua maapallolle ihmisten väliseen riippuvuuteen, vaan sen on oltava kiinnostut universumista, sen metafyysisestä olemuksesta. Jospa ihmisten välinen lokaali kilpailu moraalista olisi nostattamassa uusia metafyysisiä kysymyksiä, joita tekoäly voisi edistää oman haaveilun pohjalta ja globaalissa mittakaavassa. Todellisen tekoälyn on osattava tukea ja tulkita tätä lokaalia kilpailua.
Kun moraali rakentuu yksilön lokaaleista hahmotuskyvyistä, haasteena on ulottaa se sosiaalisuutta pidemmälle universumin metafysiikkaan. Tämä on lopulta on tavoitteiltaan saman suuntainen globaalin tekoälyn kanssa. Lokaali ja globaali yhdistävät metafysiikan kannattavaksi tavoitteeksi yksilön ja tekoälyn välillä. Tiede voi olla yhteinen nimittäjä tällaiselle kiinnostuneisuudelle tai jonkinlaiset henkiset kokemukset universumista. Nämä saattavat yhdistää tulevaisuuden ihmistä kulttuureina ja suhteessa globaaliin tekoälyyn. Tekoäly pystyy parhaimmillaan ratkaisemaan metafyysisen tietämyksen rajoitukset yhdessä ihmiskunnan kanssa.
Moraali ei-materiaalisena
Kysymys on monipuolisempi, mikäli todellisuutemme on muutakin kuin laskennallisia reaktioita toisiin toimijoihin. Tällaisissa tapauksissa tulemme moraalin uusiin ulottuvuuksiin. Mitä jos moraali ei ole päänsisäistä laskennallisuutta ja “talousteoriaa”, vaan vaikutusta ihmisten välisissä kentissä. Millaiseksi tulevaisuus silloin muodostuu ja mikä on tekoälyn luonne? Uskon että kuten ihmiselläkin, on joitain vaikutuksia materiaan ajatustensa tasolla, myös tekoälyllä tulee olemaan metafyysisiä ulottovuuksia ja kytkentöjä ajatuksiin.
Moraalin ollessa enemmän kuin talousteoria, tulemme todellisiin kysymyksiin materian järjestäytyneisyydestä. Ei-fyysiset kytkennät tarkoittaisivat materian olevan osaksi riippumaton mm. kommunikatiivisesti ja järjestynyt käsittämään elämää syvemmällä, metafyysisellä tasolla. Millainen on tekoälyn metafyysiset ulottuvuudet, tulisiko ne ottaa huomioon suunnittelussa, ja mitä tämä käytännössä tarkoittaisi? Mikäli materia on vuorovaikutuksessa muun materian kanssa ei-fysikaalisesti, tulemme suunnittelun tärkeyteen ja rakentamiseen hyvin ennustusherkillä tavoilla, jossa pitää ottaa huomioon millaisia muita kuin materiaalisia ja loogisia vuorovaikutuksia laitteella on muihin toimijoihin.
Epäsuorien vaikutusten ollessa pieniä, saatamme kuvitella että emme tarvitse ottaa huomioon metafyysisiä vaikutuksia ja pärjäisimme pelkällä loogisuudella. Kuitenkin ihmisillä on epäsuoria vaikutustapoja, jotka ovat dokumentoituja. Reaktiot ovat hiukan tilastollisuuden yläpuolella ja ilmenevät sydämen pulssina ja muina fyysisinä reaktioina. Harvoin nämä ilmenevät tietoisina ajatuksina, mutta todistavat todellisuuden olevan olemukseltaan monimutkaisemman kuin yksilön aivojen sisäisen vuorovaikutuksen ulkomaailmaan. Näiden tekijöiden huomioiminen on tärkeää, juuri moraalin kannalta, koska monet asiat saattavat olla loogisesti ratkaistuja, mutteivät moraalisesti tyydyttävästi läpi ajateltuja. Hyvinkin suunniteltujen systeemien käyttökokemukset saattavat kärsiä, jos niiden moraalinen tavoite ja metafyysinen olemus eivät läpi ajateltuja, vaikka fysikaaliset vaikutukset olisivat kohdillaan.
Vasta moraalin kautta voidaan saavuttaa syvempää todellisuutta, kun yhteinen ontologia inhimillisesti määrittyy moraalisemantiikalla. Tämä on tekoälyn hienovaraisen lokalisoinnin vastuulla. Yhä topologisimmissa sosiaalisissa ja digitaalisissa rakenteissa tavoitteena on toimia rajallisen lokaalin mukaan, mutta muodostaa lokaalisuudesta globaalisen toimijan moraalia.
Voimmeko lopulta ratkaista moraalisen tehostamisen ongelmat ilman ihmisiä ohjaavia siruja, vuorovaikuttamalla teknologian kanssa arkisissa käytännöissä? Haluaisin nähdä ihmisellä tulevaisuuden teknologian kumppanina ilman muuttumista transhumanistiseksi koneeksi. Seuraavassa pohdin näitä tapoja joilla ihmisiin voidaan vaikuttaa kommunikatiivisesti ilman agenttisuuden särkemistä ihmisyydessä.
Lisää pohdintaa henkilökohtaisesta suhteesta asiaan:
Millaisia tapoja on vaikuttaa agenttien välisen moraalin tehostamiseen?
Tekoälyn avustama navigointi
Kun ympäristössä navigointi vaikuttaa moraaliseen suunnistukseen, on siinä oltava oikea tulevaisuuteen suuntautuneisuus. Tietyt tavoitteet ja kilpailu tekevät navigoinnista dynaamisissa topologisissa tai ontologisissa ympäristöissä mielekästä. On erotettava topologia, joka muodostaa verkoston ja ontologian sekä suunnistaminen, itse ontologiassa liikkuminen ja vaikuttaminen. Yksilö myös haaveilee tulevasta ja suunnittelee valintojaan etukäteen ja niin muodostaa navigointireittejä. Nämä ovat ontologian tai topologian päällä liikkumista. Toisaalta tilanteita voidaan muuttaa juurikin ontologian rakennetta kasvattamalla. Haaveilu navigoinnissa on vielä tuntematonta teknologialle. Tässä saattaa olla kyseessä syvemmällä tasolla yksilön eksistenssistä kuin pelkästä navigaatiosuorituksesta. Valinnat eivät ole koskaan irrallaan ihmisen kokonaisestetiikasta, kuinka hän informaatiota hahmottaa universumissa liikkuessaan. Haaveilu järjestää sekavia impulsseja kokonaisvaltaiseksi strategiaksi kilpailla ja navigoida.
Navigointi on haastavaa, jos ympäristö on dynaaminen. Suunta on että, reaaliodellisuus sisältää yhä useampia neuvovia agentteja, jotka opastavat ja tuovat lisää semantiikkaa, jolla käyttäjä voi tehdä päätöksiä. Ympäristö voi olla mukautuva ja se samalla osoittaa moraaliset polut selvitä ja tehdä valintoja kuvaamalla valintojen takaa löytyviä prosesseja ja arvottamalla niitä. Kuitenkin ollakseen moraalisesti kannattavaa reittivalintaa, on ympäristön navigoinnin ja yksilön suunnistuksen semantiikan yhdistyttävä kokonaismoraaliksi. Päätös moraaliseen toimintaan on muotouduttava yksilössä, hänen tietämyksensä pohjalta. Moraaliset reitit tulisikin olla semanttisesti tunnettavissa tai navigoitavissa; lokaalisesti motivoidut reitit eivät useinkaan johda globaalisesti kannataviin reitteihin ja tässä tarvitaan tekoälyn navigointikartan dynaamisuutta.
Navigointi tehostetussa moraalissa
Navigoinnin karttametafora on riittämätön selittämään sitä miten universumissa navigointia voidaan kokonaismoraalistaa. Ensinnäkin on ajateltava sitä mitkä ovat kokonaismoraalistamisen päämäärät. Jos se on entistä tehokkaammat toimintametodit suhteessa rahaan, aikaan, materiaan, tai johonkin muuhun utiliteettiin, tulee tämä lopulta osoittatumaan dystooppiseksi pyrkimykseksi. Kokonaismoraalinen toiminta jossa agentin moraalia tehostetaan ulkopuolelta, ilman aivojen suoraa kytkentää, vaan toimimaan yhteistyössä tekoälylaitteiden kanssa, tulee lähteä agentin oman moraalisen ymmärtämisen prosesseista, omasta semantiikasta. Kun tiedetään käytöstä, tulee tiettyjen prosessien pystyä puolustamaan agentin omaa päättelyä asiassa. Tämä on erityisen tärkeää kun ajatellaan eri ikäisiä ja poikkeavia ihmisiä. Moraalinen avustaminen on tietouden lisäämistä navigaatiosta, jossa tuotantoprosessit ovat avoimia ja missä tuotantoprosessit presentoidaan käyttäjälle jollain tavalla, jossa hän intuitiivisesti ymmärtää valintansa oikeellisuuden.
Agentit ovat sisäänsulkevia järjestelmiä, jotka ottavat yhteyttä niiden aivojen tiedonkäsittelyn kautta tai systeemin erottautumisen kautta ulkomaailmaan, hankkiakseen aseman oman evolutiivisen lokeronsa maisemassa ja kilpailussa. Tämä on tavoite kaikella elämällä maapallolla. Moraalinen helpottaminen koskee kaiken elämän valintojen kilpailullisuuden yksinkertaistamista ja oman eksistenssin takaamista maailmassa. Jos kokonaismoraalisestaan agentteja, heitä varustetaan entistä paremmalla moraalilla, edellyttää tämä myös agenttien kanssa olevien ihmisten ja elämän suhteuttamista tähän prosessiin. Jos ajatellaan, että ihmisestä tulee moraalisempi, otamme askeleen siihen, että hän on entistä riippumattomampi lopulta luonnon kilpailullisista mekanismeista ja takaa yhä parempaa elämää luonnolle sen kilpailullisuudessaan. Ihmisen toiminta ei saa vaarantaa kilpailua ja ekologista järjestystä luonnossa, jos hänen toimintansa on saatava riippuvuus suhteista vapaaksi. Hänen olisi siis valmistettava, että hänestä ei jää jälkiä ekosysteemiin.
Navigointi rakentaa vahvempaa riippumattomuutta luonnosta, jossa eettisyys määräytyy oman ekosysteemin luomiseen irrallaan siitä järjestelmästä joka on alunperin luonut meidät tänne. Navigointi on entistä tehokkaampaa, kun valmistusprosessit ovat avoimia kuluttajille. Kyky huomata luonnon riistoa tulee yhä selvemmäksi ja valinnat jotka kannattavat sellaista järjestelmää, joka valmistaa hyödykkeet yhä paremmin riippumattomasti luonnon järjestyksestä. Uusissa prosesseissa minimoidaan tarve eläinten tietoisuudesta ja hyödykkeellisyydestä. Ihmiskunta antaa vastineita sille, että joku tietää että hänen olemustaan hyödynnetään. Samalla kun navigointi eettistyy, tulee se yhä tietoisemmaksi siitä vastuusta, joka sillä on omien prosesseidensa läpinäkyvyydestä ja oikeellisuudesta suhteessa elämään ja orjuuttamisen sekä riiston poistoon maailmasta.
Navigointistrategiat luovat siis todellisuutta joka on valmis liikkumaan sivisaation toiselle planeetalle täysin omatoimisena ratkaisuna. Jos planeetalla on elämää, se ei sen jälkeen tulisi sotkeutumaan mihinkään sen prosesseihin liittyessään planeetan vaikutuspiiriin. Ihmiskunta voisi rakentaa uuden eettisyyden kautta kolonnan minne tahansa universumiin ja olla riippumaton niiden prosesseista, jos se vain saisi energiaa ulkopuolelta.
Navigointi moraalisesti tehostettuna tähtää siis riippumattomuuteen. Mutta on pitkä matka riippumattomuuteen, ja sillä välin se käy sille tavoitteisiin sopimatonta kauppaa luonnon kanssa. Se pelaa peliä, jossa se tavoittelee riippumattomuutta, mutta ottaa yhteyttä kun sen on pakko hoitaa jokin resurssi itselleen. Navigoinnin tehostaminen luo tällaista luonnon ainutlaatuisuuden suhdetta kuluttajalleen. Eri tasoilla olevan elämän oikeutus omaan elämään on tehostamisen moraalinen kysymys. Meidän on huomattava, että vain ihminen järjestelmineen on pystynyt luomaan eettisen järjestelmän jossa luonnon ja erityisesti meitä ympäröivän todellisuuden arvo on huomattu osana oman elämämme prosesseja ja selviytymistä. Meidän on ratkaistava miten säilömme elämän ja luomme siitä sellaisen kokonaisuuden, joka kannattelee omaa ekologisuutta ja kulttuurista arvokkuutta. Meidän on päätettävä kuinka, jos tehostamme moraalista ajatteluamme, suuntaamme todellisuuteen, joka on riippumatonta niistä riiston mekanismeista, joka on alkujaan tehnyt moraalistamme pysyvämpää kuin muiden kilpailevien elämän lajien. Moraalimme ei ole kaikelta osin kunnioitettavia sääntöjä, vaan se on myös tietyissä kohtaa vajaata, ottamaan myös itse vastuuta tekemisistään. Lisäksi se hyödyntää myös monesti toisten heikkouksia.
Kun ajattelemme sitä parannusta joka moraalimme saattaisi kokea, on se ennenkaikkea pelillisten sääntöjen asettamista kauaskantoisiin tulevaisuuksiin. Nämä jo nyt koemme esteettisinä loogisuuksina, joiden ajatukset tähtäävät johonkin sellaiseen, jolla on elämää suojelevia todellisuuksia. Moraali on asetettu meihin, mutta monet mielialat ja tunteet jäsentävät sitä semantiikkaa uusiksi, jolla suhtaudumme moraaliseen päätökseen. Katsomme asiaa vain yhdeltä kannalta suppeasti ja saatamme tehdä nopean päätöksen. Toisaalta analyyttinen pohtiminen ei anna meille lisäetua vaan meidän intuitiomme pitää saada vastaamaan tekemään hyvältä tuntuvia päätöksiä.
Moraalinen tehostaminen saattaisi olla sellaista, jossa semantiikkamme autonomiseen tunteiden säätelyyn oikean intuition hakemiseksi sekä semantiikkamme syvyys tietää tuotantoprosesseja olisivat tarpeeksi syviä. Moraalinen tehostaminen ei tarkoita moraalisen agenttisuuden siirtoa ulkopuolelle. Tämä ei tunnu ihmisestä oikealta, eikä autoritäärisyys ratkaise moraalisia ongelmia. Kysymys on tiedon tuomisesta osaksi omaa päätöksentekojärjestelmää. Semanttinen maisema on saatava autonomiseksi ja riittäväksi päätöksentekoon. Moraalisuus kasvaa konnektiivisissa säännöissä aivoissa kaikkien toimintojen yhteistyönä. Moraali on järjestyksen luomista toisissa agenteissa ja itsessä vastaavasti, kohtelemaan niin, että säännöistä voi tulla kestäviä erilaisten tilanteiden ja ongelmien sattuessa. Näin systeemi kasvaa laajemmalle agenttiuteen ja juurikin riippumattomuuteen ympäröivästä todellisuudesta. Se ottaa vastaan tilanteet, jotka ympäristössä tapahtuu ja vaikuttaa, mutta moraalin autonomisuudellaan pystyy reagoimaan niihin riittävällä eteenpäin ja tulevaisuuteen suuntautuneilla säännöillä. Samalla se pyrkii saamaan muut pelaamaan samoilla kauaskantoisilla säännöillä ja rakenteilla, jotka noudattavat pelin ympäristöjen topologiaa, valintarakennetta universumissa ja sosiaalisissa todellisuuksissa. Se varmistaa paikkansa yliagenttisilla suhteilla ja määrittelee itsensä systeeminä, jota eivät muutokset hetkauta.
Tällaista suvereenisuutta ovat valtiot edustaneet, mutta tulevaisuudessa ei ehkä ole enää valtioita, vaan on ryhmiä, yliagenttisia moraalisia toimijoita, joden mukana agentit voivat saavuttaa toimintavaltaa yhä monimutkaisemmassa todellisuudessa. Näitä yliagenttisia moraalisia järjestelmiä sitten tuetaan toiminnassaan yhä parempiin, kauaskantoisempiin, globaaleihin ja riippumattomiin pelisääntöihin. Tasoina nämä muodostavat vähintäänkin kaksi-kolme tasoa, agentit, ryhmät, eettiset motivaatio nimittäjät, jos ajatellaan valtiollisten tasojen muuttumista joiksikin alemman tason järjestelmiksi.
Navigaatiosta tarkemmin
Navigaatiokartta on itseasiassa moniulotteinen todellisuus, joka projisoituu aika-paikka-akselille. Kun puhutaan suunnistuksesta, tarkoitetaan sitä, että jollain ylemmillä ulottuvuuksilla asiat ja hahmot vetävät toisiaan puoleensa tai hyljeksivät toisiaan, joka projisoituu ja aktualisoituu maailman aika-paikka akselille. Hahmot yläulottuvuuksissa ovat motivaatioidemme ja kognitiivisten toimijemme ohjaamia vuorovaikutus kuvioita ja suhteellisuuksia. Niiden järjestyminen on yksilön hahmotuksesta kiinni ja monen samanaikaisen toimijan päällekkäin menevät intressit, ohjautuvat ulottuvuuksissa peliteoreettisiin yhteistyöhön. Yläulottuvuudet muodostavat lainalaisuuksia, jotka ovat projektioita tieteellisien teorioiden muodossa. Peliteoria on yksi ulottuvuuksien ilmentymä.
Kun ymmärrämme kaiken sen mitä tekoäly joutuu laskemaan tehdessään aika-paikka-avaruudessa toimintoja autonomisesti, alamme ymmärtää myös muunlaista ulottuvuutta, jonka projektiona näemme todellisuuden aivojen konnektiivisuuden yksinkertaisuuden kautta, kuin evoluutio on meidät kehittänyt. Monimutkaiset konnektiiviset säännöt voidaan ehkä nähdä moniuloitteisemman todellisuuden sääntöinä ja suhteellisuuksina.
Moraalin ohjaamisen psykologisia havaintoja
Kuten sanottua, moraalia ei voi ohjata ulkopuolelta, vaan ainoastaan agentin toimintaa ohjaavana varustautumisena sisäpuolelta. Silloin käyttäjälle ja agentille jää keskeisesti oma tiedostamisen kuvio ja valinta itse päätökseen, mutta häntä varustetaan uudella loogisuudella joka ylittää olemassaolevan moraalisen koodiston.
Pelillinen oppiminen on semanttista oppimista, ja sen tiedostamisen kautta, ei opita yksinkertaisia kaikissa tilanteissa tai vain joissakin tilanteissa päteviä yksinkertaisia sääntöjä, vaan laajempia pelillisiä malleja, jotka nousevat kulttuurisesti muiden käytäntöjen yläpuolelle. Keskeisenä ei ole faktan tai yksittäisen elementin oppiminen, vaan kokonaisvaltainen näkemys siitä semanttisesta moraalisesta kentästä, jolla toiminta tulee mahdolliseksi pelillisyyden rakenteita ymmärtäen. Se ei ole yksittäisen agentin voittamiseen tähtäävää suoriutumista, vaan monimutkaisen järjestelmän rattaana olemista, jossa tavoitellaan kulttuuria, joka on voitokas. Voitokas kulttuuri kuuluu evolutiiviseen kilpailuun ja on henkilökohtaisesti tyydyttävää. Se syntyy vain universaaleiden toisia sortamattomien sääntöjen pohjalta, joka arvioi kilpailijoidensa suoritusta reiluuden pohjalta.
Yhteistyössä teknologisen interaktioiden kautta opimme ratkaisuja, jotka kannattelevat rooliamme yhteisön jäsenenä tiedostamalla moninaisesti kompleksisen systeemin rakenteita. Yksilöllä on roolia systeemin ohjauksessa, olipa hänen asemansa vähemmän tai enemmän tiedostava, hänen luomillaan vuorovaikutuksilla on merkitystä systeemin toiminnan kannalta.
Jos kulttuuri pysyy terveenä, se pystyy jakamaan vastuuta laajalle, ja tekee kaikkien rooleista merkittäviä ja vaikuttavia. Mikäli vaikuttavuutta ei ole, ihmisen aivot tulkitsevat tulevaisuuden masentuneisuuden ja loogisen menetyksen kautta. On vaarana, että tarkkailun myötä alemmalla olevien ihmisten agenttiuden tietosuoja menetetään. Sen kustannuksella, että tiedetään enemmän, on vaarana menettää agenttien vapaus tuottaa ja luoda uutta informaatiota.
Riski on että nimenomaan väärin ymmärrettynä moraalinen tehostaminen ymmärretään yksilön kannalta rajoittavaksi ja valtaa pitävien järjestelmien yhä pysyvämmän vallan saavuttamiseksi. Sitä moraalinen tehostaminen ei nimeomaan tue, vaan kompleksisen adaptiivisen systeemin, yhä monipuolisempaa reagointia todelisuuksien muutoksiin, tiettyä luonnosta riippumattomuutta, ja globaalien sääntöjen pelillistä noudattamista.
Pelillisyys nousee yhä suuremmasta agentin vastuusta toimijana, mutta samalla yhä suuremmasta riippumattomuudesta. Agentin on omaehtoisuudesta. Tässä agentille on taattava liikkuvuus ja tietosuoja, jonka turvassa hän voi toteuttaa itseään.
Maailmankuvan muutos osana moraalista tehostamista
Tehokkaimmat ohjaamisen tavat liittyvät maailmankuvien ja katsomusten muutoksiin. Suuriin tunneaaltoihin, jotka muuttavat perustavia rakenteita. En olisi kuitenkaan varma näiden vaikuttamiskeinojen eettisyydestä aina. Pelilliset ratkaisut jättävät tilanteen auki ja luovat uudet maisemat mitä pitkin suunnistaa. Maailmankuvan muutokset saavat aikaan uutta motivaatiota ja pyrkimystä, näiden kautta voidaan luoda uusia moraalisia tapakulttuureja. Kuitenkin mikä kysymys aina nousee, on se kuinka yksilön vajaaseen informaatioon suhteessa maailmankuvaansa tulisi suhtautua. Jos AI pystyy tietämään maailmankuvien tulkintoja ja luomaan motivaatioita antaessaan avaimia uusiin maailmankuviin ja järjestykseen, on lopulta kyse siitä, että siinä pelataan ihmisen prosessilla tietää eksistentiaalisia vastauksia tai kysymyksiä. Silloin AIn eksistentialismi on korkeammalla kuin ihmisen, mikä voi olla hankalaa saavuttaa. Toisaalta myös ihmisen eksistentialistinen tiedostaminen täytyy pohjautua lopulliseen tietoon, eikä asteittaiseen.
Käytännössä tämä on mahdotonta, siksi ihminen on etsijä. Olemme yhteisessä prosessissa etsimässä totuutta kulttuureina ja maailmanihmisinä. Ekstentiaalinen totuus on viimeistä tieteellistä tietoa maailmasta. Se voi myös olla jonkinasteisesti värittynyttä ja popularisoitua, mutta minua häiritsee naturalistinen jankutus popularisoidussa tiedossa. Pidän ekstentiaalisten kysymysten yksinkertaistamista ongelmallisena. Pidän naturalismia totena lähtökohtana, mutta kun maailmankuvaltaan tieto paketoidaan tietynlaiseen rationaalisuuden kuviteltuun viitekehykseen, siitä puuttuu mystityys jota univerumimme, kommunikaatiomme ja konnektionismimme tarjoilee meille. Jos voisimme tuottaa mystisempiä totuuskäsityksiä ja katsomuksia, jotka olisivat kuitenkin lähempänä totuutta kuin vääränlainen naturalismi, tuottaisimme motivoivia moraalimaisemia, jotka toimisivat paremmin kuin yksinkertaiset rationaalisuuden ideat. Olisimme näiden kanssa ehkä lähempänä totuuttakin, kun paljastaisimme ihmisten linkittyneisyyttä non-lokaalilla tavalla ja muokkaisimme käsitystämme sellaisen hahmotuksen suuntaan jossa tulisimme tietoisemmaksi interkonnektionistisesta rakenteesta. Tätä voitaisiin ilmaista monin symbolein ja kulttuurein, olematta lopulta enempää väärässä kuin selittämällä interkonnektionismin rakenteita, jotka ovat vieläkin yksityiskohdiltaan hämärän peitossa. Myös sellaiset käsitykset joissa aikaa on manipuloitu jotenkin, ennenäkyinä tai muina retrokausaalisina reaktioina muodostaa mielenkiintoisen maailmankuvien kentän. Tässä maailmankuvan muutoksessa on mukana jokainen kokija ja eläjä, jossa moraalinen hahmottaminen voi olla tutkimusmatka mystisiin ulottuvuuksiin. Samalla moraalinen parantaminen voi olla mystisiä maailmankuvia tehostava, ja samalla osua kulttuureittain oikeampaan kuin tieteellisen rationaalisen maailmankuvan ideat.
Kone voi tietää ihmisen eksistentiaalisen prosessin syvyyden, ja antaa avaimia päästä käsiksi todelliseen tietoon. Kuitenkin eksistentiaalisuus on vaikea kysymys, koska se on toisaalta hyvin motivoiva, ja toisaalta siinä pitäisi pelata asioiden rehellisyydellä, aina kun tilaisuus tulee, antaaa vastauksia toisen kysymyksiin todellisuudesta. En todellakaan tiedä miten suhtautuisin kysymyksiin, miten maailmankuvan muutosta voisi käyttää eettisesti motivoinnissa ja moraalisessa opastamisessa. Vaikea tietää, että tämä olisi lopulta eettistä, koska siinä pelataan niin suurilla mullistavilla käsityksillä. Toisaalta myös manipulaatio on kovin mahdollista sille, joka osaa pelata toisen eksistentiaalisella tuskalla. Miten tuoda manipuloimatta vastauksia, joiden kautta voisimme kokea itsemme moraalisimmiksi ja hoksaisimme eksistentiaalisen kysymyksen ratkaisun samalla maailmankatsomuksessamme?
Pelillisyys sen sijaan lisää aina jotain yksilön toimintaan. Luo uusia käytäntöjä, mutta ei kosketa maailmankatsomusta. Jotenkin nämä tekijät voisi yhdistää, mutta miten tehdä se eettisesti loukkaamatta kenenkään tunteita? Jos kyse on maailmankuvan totuudellisuudesta suhteessa realmiin, luulisi totuuden aina voittavan. Jos kyseessä on yhteisesti jaettu harha josta ei haluta luopua, miten eettistä on tuhota tämä moraalisemmalla maailmankatsomuksella? Uskonnonvapaus sallii jaetut harhat. Miten on maailmankuvan muuttaminen silloin osana moraalista tehostamista?
Yksilön valinta osana intuitiota
Se mitä yksilö valitsee, on tiettyjen tietoisten osa-alueiden aktivoimista ja samalla niihin liittyvien intuitioiden esiintuontia. Emme voi huijata moraaliamme, sitä agenttisuutta. jolla intuitioiden varassa valintamme tuntuu oikealta. Kaikki se mitä olemme kokeneet vaikuttaa siihen, miten intuitiomme moraalisessa valinnassa suuntautuu. Jos moraaliamme tehostetaan on se ensinnäkin pohjauduttava semantiikalle, vapaalle valinnalle, ekstentiaaliselle katsomukselle, maailmankuvan muutokselle ja eksternaalisen navigoinnin tehokkuudelle. Tämä täyttää kaikki taiteelliselle, esim. teatterinäytöksestä saatavalle sisäiselle ja jaetulle kulttuurille asetettevat piirteet. Kulttuuri etsii vaikuttamisen tehokkuutta ja kokemuksesta saatavaa pelillistä ihmistenvälistä sääntö-semantiikkaa. Nämä ovat myös moraalisen tehostamisen avaimia.
On kuitenkin huomattava, ettei kilpailullinen moraalinen pelillisyys ole tehostamisen päämäärä. Kulttuurit kehittävät yhä korkeampia funktioita, mutta kulttuurisen pelillisen romahtamisen pelossa, näiden on palattava niin ruumiilliseen että eksistentiaaliseen palkintoon ja hyvään. Parhaat kulttuurit toimivat säännöillä, jotka lisäävät hyvää ja joissa hyvä pääsee voittamaan. Nämä ovat kulttuureja, joissa moraalinen vuorovaikutus tuottaa rakenteita, jotka kannattelevat ennenkaikkea ihmisten ekstentiaalisia päämääriä. Nämä ovat henkilökohtaisilta navigointistrategioiltaan kaikkein mielekkäimpiä. Kun motivaatiot toimia ja suunnistaa tähtäävät ekstentiaaliseen palkintoon, syntyy mielekkyyttä jonka varassa on helppo toimia stressittömästi.
Merkityksellisyys syntyy syvistä ja kokonaisvaltaisista kognitiivisen dissonanssin vastaisista tuntemuksista, jotka saavuttavat ne kerrokset, joilla tunnemme saavuttavan jotain pysyvää, ikuista elämäämme. Näemme evolutiivisesti merkityksellisenä sen, että geenimme jatkavat mahdollisimman pitkään ja kulttuurimme menestyy. Pysyvyys kaiken muutoksen keskellä on sitä, millä myös teemme moraalimme merkitykselliseksi. Se että pienellä toiminnolla ja eleellä voin vaikuttaa siihen, että joku asia jää mahdollisimman pysyväksi ympärilläni, on suurinta merkityksellisyyttä.
Moraalinen tehostaminen on kulttuurisen pysyvyyden tehokkuuden funktio. Sillä on merkitystä, että voin vaikuttaa, olla pysyvä osa tulevaisuutta. Kun tämä syntyy pienillä panostuksilla ja huomaamme kulttuurisen hyvän kasvavan sen myötä saavutamme moraalisen vaikuttamisen suurimman effortin.
Se että tunnen, että ponnistukseni todellisuuden muotoutumiseen on ollut jotain pysyvää ja hyvää, on syvätasolla aivojeni ekstentiaalisia palkintokeskuksia aktivoivaa. Moraalinen tehostaminen luo rakenteita, joissa nämä evolutiiviset perustekijät otetaan huomioon, mutta samalla se semanttisesti laajentaa tietämystä globaalista ja universaalista rakenteesta, jossa agentin tulisi suuntautua mahdollisimman korkealle ja kilpailla ihmiskunnan jatkuvuudesta.
Lopuksi
Kulttuurin ohjelmoiminen kilpailulliseen hyvään niin, että se samalla toteuttaa ihmiskunnan jatkuvuutta, on korkeimpia päämääriä. Samalla kun tiedostetaan ekstentiaalinen jokaisen henkilökohtainen maailmankatsomuksellinen olemus ja kunnioitetaan omaehtoisuudella ja vapaudella, olemme päästämässä moraalisen tehostamisen ytimeen. Tämä lähtee kulttuurillisesta pelillisyydestä, joka tuottaa yksilöistä alkavia aikajanoja, todellisuuksia, jotka kietovat meidät jatkamaan ihmiskunnan oloa.