Blogini tarkoituksesksi on muodostunut yhdenvertaisuuteen liittyvä tutkistelu, siis olen päättänyt jatkaa aloittamallani polulla. Aivan sattumalta törmäsin fysikaaliseen kuvaukseen jota kutsutaan Zipfin laiksi. Täytyy myöntää että se osaltaan asettanut blogini sanat uuteen valoon ja myös vahvistanut ajatuksiani tasa-arvon ainutlaatuisuudesta yhteiskunnallisena sosiaalisena tunteena ja arvona.
Tämän lain perusteella universumi on järjestänyt monet luonnossa esiintyvät asiat järjestykseen, jossa on tietty logaritminen asteikko. Aikoinaan laki löydettiin sanojen ensiintymisen frekvenssistä kielissä. Jos ensimmäiseksi esiintyvä sana saa esiintymistiheydekseen arvon yksi, toinen omaa puolet tästä, kolmas on yhden suhde kolmanteen, seuraava yhden suhde neljänteen ja niin edelleen.
Nämä ovat frekvenssejä, esiintymistaajuuksia joilla Zipfin lain perusteella monet luonnossa esiintyvät asiat ovat järjestyneet. Esimerkiksi luonnonilmiöt noudattavat samaa kaavaa: maanjäristykset, korporaatioiden ranking, tulojen jakaantuminen, tiedostojen hakeminen sivuilta ym. ilmiöt. Ihmetystä aiheuttaa, miten luonto on järjestänyt ihmispopulaation jakautumaan esim. kaupunkien kokonsa perusteella logaritmisen kaavansa mukaan. Logaritminen asteikko isoimmasta pienempään pätee myös tuloihin. Samoin on myös kaikeksi ihmetykseksi järjestäytyneet rahavarannot, ja ehkäpä myös valta.
Mikä tässä on pysäyttänyt minut, olen kokoajan ajatellut, että sosiaalinen idea tasa-arvoisuudesta olisi täysin vapaa toteutumaan maailmassa niin kuin me mahdollisesti suunnittelemme todellisuuden. Kuitenkin universumin lainalaisuudet puuttuvat myös laajoihin kokonaisuuksiin, emmekä voikkaan täysin vapaasti suunnitella sivilisaationa laajoja järjestelmiä. Ne noudattavat lainalaisuuksina erilaisia potenssilakeja, joista meidän on oltava tietoisia.
Olen pitänyt rahan ja vallan tasaista jakaantumista edellytyksenä toimivalle yhteiskunnalle. Zipfin laki antaa tähän näkökohtaan erilaiset edellytykset tai asettaa isot järjestelmät tarkastelun alle. Yhteiskunnat muuttuvat automaattisesti plutokratioiksi ja tuhoutuvat aika ajoin. Nykyisten kulttuurien tuhoakin on ennusteltu, juuri sen eriarvoisuuden luonnollisen kehityksen pakottamana. Luonto on järjestänyt sosiaaliset järjestelmätkin hierarkisiksi tai ainakin logaritmisia valtajakaantumisia vastaavaksi. Emmekä ehkä pysty pienessä sosiaalisessa mielessä kovinkaan kapinoimaan tällaista universumin järjestäytyneisyyttä vastaan.
Vai hetkinen, voimmeko? Voisimmeko todella tehdä sosiaalisesta ideasta, tasa-arvoisuudesta hyveen, jonka varaan esim. talous voisi rakentua? Tällä hetkellä se edustaa tuotannollisen maksimin hakemista, joka on järjestäytynyt juurikin Zipfin lain mukaan. Jos päättäisimme muuttaa järjestelmäämme, palauttaisiko universumi meidät realiteetteihin, vai muuttuisiko se sen mukana?
Meidän on todettava että tasa-arvo on ehkä lokaali sosiaalinen idea, joka auttaa yhteisöä selviämään, mutta kun katsomme isoa kuvaa, universumimme lainalaisuudet ottavat vallan – isossa skaalassa. Universumin järjestyneisyys voi toimia toisenlaisessa rakenteessa, sen mukaan miten suunnittelemme, vaikkakaan sen lainalaisuudet eivät muutu. Oikeudenmukaisuus maksimoituu tasa-arvon tunteen myötä, vaikkei universumimme mekanismit ohjaa tähän suuntaan. Tasa-arvo ja fysiikan lait vetävät eri suuntiin.
Pitäisi tehdä paljon sen eteen että globaalit muuttujat kohtaisivat lokaalit. Lokaalilla tasolla voimme kannattaa tasa-arvoa ja tehdä elämämme eräänlaisessa hyväksynnän kuplassa mahdolliseksi, kun globaalit järjestelmät ovat järjestäytyneet kilpailuun. Kun kohtaamme yksilön ainutkertaisena, kehittyvänä ihmeenä, varustamme häntä, sen sijaan että varustaisimme globaaleja järjestelmiä eriarvoisuuteen. Tietoisuuden nosto tärkeimmäksi ominaisuudeksi, voisi pelastaa ihmisen epätasa-arvoisuuden globaaleilta lainalaisuuksilta. Jokaisen lokaali kehityskaari uniikissa lähi-ympäristössä tulisi keskeiseksi globaalin järjestyksen sijaan.
Jos menemme pidemmälle, synnytämme uuden universumin tai virtuaalitodellisuuden vailla huonompia universumin lakeja ja luomme itsellemme todellisuuden, jossa viihdymme tasa-arvoisina vailla riistoa parempien lainalaisuuksien myötä. Universumimme on tuskin suunniteltu, ja meidän tiedostavana ihmiskuntana on otettava askel kehittyneempään suuntaan. Se voi olla jotain lokaalin rakkauden kaltaista, jotain missä globaalit lainalaisuudet eivät riistä ihmisiltä sitä kokemusta mitä he jakavat.
Uusissa pohdinnoissani olen tullut siihen tulokseen, että kannatan kuplamaista seurausetiikkaa, joka on vapaa suuremmista vastuista, jos tämä mahdollistaa tasa-arvoisuuden. Globaalit uhat on kuitenkin tiedostettava. Internet on globaali, mutta se rakentuu yhteisöille, erillaisille lokaaleille palveluille. Tämä on hyvä kehityskulku, globaali paine esim. yhteisen moraalin saavuttamiseksi saattaisi olla liian kova. Globaalit järjestelmät asettavat kilpailun paineen, johon yksilön on helpompaa vastata tasa-arvoisessa ryhmässä. Silloin kaikilla on hyväksyntä yksilönä, mutta myös ryhmänä vaste kilpailuun, jota Zipfin laki näyttäisi tukevan.
Lokaalin ja globaalin erottelun lisksi on myös muita keinoja vastata Zipfin lain mukaisen järjestäytyneisyyden tasoittamiseksi. Voimme ajatella että valitsemme mahdollisimman moniuloitteisesta avaruudesta, jossa mikään tekijä ei ole kaikilla mittareilla ykkönen ja hallitse. Moniulotteisuus jättää tilaa kulttuurin pluralistiselle ilmenemiselle, jossa valinnat ilmentävät hajaantuneempaa mieltymystä kokonaisuudessa. Moniulotteisuus saattaisi olla yksi virtuaalitodellisuuden kehityspisteistä, jolloin päästäisiin eroon erilaisista eriarvoistavista potenssilaeista.
Yksi mahdollisuus on tuottaa tasa-arvoistavia algoritmeja joilla toisaalta optimoidaan tehokkuus ja toisaalta kaikkien agenttien yhtäläiset mahdollisuudet. Pankkijärjestelmät voidaan luoda vastaamaan globaalin kilpailun tukemiseksi lokaaleilla kehityshankkeilla, joissa tavoitteena ei ole maksimaalinen hyöty vaan mahdollisuuksien takaaminen agenteille menestyä. Meritokratisen yhteiskunnan, eli osaavuuteen perustuvan vallan menestykseen avain on identiteettien yhteiskunnassa, jossa kilpailu on saavuttanut lakipisteensä ja alkanut kannustaa yksilöitään tietoon personoiduilla ohjelmillaan.
Zipfin laki on myös havaittavissa ihmisen tavassa unohtaa asioita. Siten monet arkipäiväiset kuviot järjestyvät inhimillisen muistamisen mukaan. Tällöin se rajoitus minkä inhimillinen tietoisuus ja mielen estetiikka asettaa tiedolle muuttaa ympäristöä valintoiltaan eriarvoisiksi, esimerkiksi ihmissuhteita. Mieli keskittyy joihinkin asioihin kun toiset se hylkää ekonomisesti kannattamattomina. Järjestyneisyyteen voidaan tuoda apua teknologiasta, jossa ihmisagentin ja teknologisen agentin toimijuudet tukevat toisiaan.
Mikä sitten järjestelmä onkin, on selvää että kulttuurien kaatuminen eriarvoisen luonnonlain johdosta aika-ajoin, ei kannusta yksilöitä. Tarvitaan tasaisesta tulonjaosta ja vallanjaosta huolehtivia järjestelmiä, jotka takaavat agettien mahdollisuudet, vailla ylivaltaa. Aikaisemassa kirjoituksessani esittelemä vallan struktuuri, joka ulottuu yksilöitten pelillisyyteen, olisi merkittävä ratkaisu yksinkertaistaa valtajärjestelmiä ja saada ne pois kehittyvien dystopioiden reitiltä.
Eriarvoisuuden poistamiseen saattaa olla hyvin pitkä matka, mutta se voi olla tulevaisuuden kannalta paras haaste mihin tarttua.