Se että tiedämme nykyisin enemmän ihmisestä on muuttanut kulttuuria, jolla suhtaudumme seksuaalisuuteen. Taustalla on metafyysisiä käsityksiä maailmasta ja niiden toimintafilosofioita. Käsitysten muutos vanhaan on sekulaarikulttuurissa merkittävä. Seksuaalisuudella ei enää niin paljoa eriarvoisteta ihmisiä eri kategorioihin, vaan se on sopimuksen varaista yhteyttä yksilöiden välillä. Jokainen ihminen kuuluu johonkin kategoriaan, mutta rasismia valtavirrasta poikkeavien suuntauksia kohtaan on vähemmän. Tietoisuutta poikkeavuudesta ovat lisänneet Seta ja Suomen koulutusjärjestelmä, joka on antanut ohjeistuksia opettajille moninaisuuden kohtaamiseen kouluissa. Tämä saa useammat ihmiset kukoistamaan, juuri sellaisina kuin he ovat.
Heterokulttuureissa tyypillinen sukupuoli- ja seksuaalikategorisointi, johon liittyy tuntemattoman vierautta, haittaa selvästi poikkeuksellisten yksilöiden kokemusta samanarvoisina ja moraalisesti yhtä kunniakkaina. Omat kategoriat löytyvät monelle, kun on itse tutkinut maailmaa, kun sitä ei ole ylhäältä käsin määritelty liian tiukasti. Silloin yksilölle jää enemmän mahdollisuuksia selviytyä yhä enemmän erilaisuutta ja yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa. Nykyinen käsitys on että seksuaalisuus on monimutkainen kulttuurien ja yksilöidentiteettien yhteispeli. Tähän pitää tarjota avaimia, eikä rajoittaa yksilöitä. Käsitykset sekulaarikulttuurissa edustavatkin vahvaa relativismia rajoittamisen ja absoluuttisten käsitysten sijaan. Niiden todellisuus pitää sisällään yleisellä tasolla normittomuutta ja tasa-arvon ideaalia.
Sukupuoli seksuaalistrategiana
Käsitys kahdesta sukupuolesta elää vahvassa valtavirrassa. Geenit eivät esimerkiksi yksin eivät sanele sukupuolta. Aidon avioliiton käsitykset edustaa vanhahtavia käsityksiä tieteestä ja ihmisyydestä. Aivoissa, joka säätelee omaa identtiteettiä sukupuolesta, on monenkirjavampi prosessi kyseessä hormoonineen, kuin geenien pohjalta muodostetut kaksi sukupuolta. Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen sen ilmentymänä kuuluukin nykykäsityksen mukaan laaja skaala erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia tapoja ja toimintoja, joiden kautta ihmiset kiinnostuvat toisistaan. Myös perinteisten käsitysten mies- ja nais-sukupuolten välillä on kulttuurisia skaaloja, joiden mukaan yksilölliset makuelämykset suosivat ja kokevat houkuttelevampina toiset enemmän kuin toiset.
Sukupuoleen kasvaminen ja seksuaalisuus onkin sosiaalisuutta vastaava prosessi, jossa yksilö oppii strategioita. Se että jos on homo vanhemmat, vaikuttaa vähemmän tutkimuksen mukaan henkilön seksuaalisuuntautumiseen, kuin millä leluilla lapsi haluaa leikkiä lapsena, jota voidaan pitää yksilöstrategiana tulevaisuuden suhteen. Sukupuolen kehityksessä on siis kyse mielestä, eikä yksin fysiikasta, ei kulttuurisesta tartunnasta, eikä myöskään yksin geeneistä.
Poikkeuksellisuus seksuaalistrategiana evoluutiossa
Mikä osuus evoluutiolla on muun kuin hetero suhteiden suosimisessa? Ollaan tutkittu, että mm. homoseksuaalisuutta ja väittäisin, että poikkeevuutta (LGBTQIAP+) esiintyy kaikissa kulttuureissa suhteellisen samoja määriä. Kulttuurilla ei ole siis isossa kuvassa tekemistä poikkeavien yksilöiden esiintymisessä, että sen rajoituksilla tai heteronormatiivisuudella voitaisiin vaikuttaa poikkeavien yksilöiden esiintyvyyteen. Kulttuurissa voidaan vain auttaa poikkeavia rasismin vastaisuudella ja näin saada heidät kukoistamaan yksilöinä.
Evoluutiossa esiintyvät poikkeavat yksilöt voidaan nähdä evolutiivisen mekanismin tärkeinä jäseninä kulttuurissa. Esimerkiksi homot nähdään muinaisissa yhteisöissä mm. lasten hoitajina ja hetero vanhempia auttavina yksilöinä. Evoluutioissa on siis apua siitä, että joku on poikkeuksellinen yksilö, kun tämä ilmiö on sopivassa suhteessa lisääntyviin yksilöihin.
Evoluution selviytymismekanismi ei ulotu vain lisääntyviin puolisoihin, vaan heijastelee peliteoreettisesti ympäristönsä olotiloja ja agentteja. Kollektiivisella intentionaalisuudella voidaan selittää, miksi poikkeavista yksilöillä on rooli kulttuurissa ja kulttuurin välittämänä evoluutiossa. Sen moninaisessa selviämisessä on kyse variaatioista ja evoluution asettaessa yksilöitä runsaasti erilaisiin strategisiin tehtäviin, joilla se varmistaa jatkuvuutensa muutoksen keskellä. Kaikki yksilöt sukupuoli- ja seksuaalisuuntautumisesta ja identiteeteistä huolimatta tukevat yksilökulttuurien kilpailua toisia kulttuureja vastaan. Peliteoria selittää, että muuntelu on välttämätöntä populaation parhaassa voittavassa strategiassa ja tasapainossa, kun kyse on informaatioltaan vajaista pelitilanteista.
Sukupuolisessa ja seksuaalisessa moneudessa on kyse evolutiivisen ja kulttuurisen strategian yhteistoiminnasta. Se ei ole valtapoliittisesti määräytynyttä tai yksilöltä tarttuvaa, vaan enemmän suvaitseva kulttuuri toimii erilaisten strategioiden mahdollistajana, ja jokaisen henkilökohtaisen uniikin strategian kenttänä. Käsitykset strategiana identiteetistä vähemmistöön kuuluvana leviävät toki kulttuureissa, joissa poikkeaavuudet sallitaan. Kulttuurissa kasvaminen aikuisuuteen ja muuntautuminen seksuaalisesti on prosessi, jossa kokonaisvaltaisesti eri elämän aloilla otetaaan strategia ja rooli sekä edustetaan niillä yhteisössä. Sillä samankaltaistutaan joidenkin kanssa, hankkitaan ystäviä ja rakkautta sekä kohdataan toisia.
Vähemmistöstä ja lisäytymättömyydestä käsin kokonaisuudessa on kyse yksilöille tiedostamattomasta ja suurimmaksi osaksi valitsemattomasta strategiasta, jolla kulttuuri elää ja vaikuttaa. Seksuaalisuus on paljon muutakin kun fyysisyyttä, se on laaja skaalainen houkuttavien käytäntöjen kulttuuri, jossa monet mieltymykset kohtaavat toisensa ja kilpailevat huomiosta. Poikkeavuutta voi olla monenlaista, aina seksuaalisesta suuntautumisesta muunsukupuolisiin identiteetteihin. Nämä kaikki edustavat laajalla skaalalla sitä moninaisuutta, jolla kulttuuri hoitaa kilpailun, ja monesti myös vähentää liian kilpailullista heterokulttuurin voimaa, tuomalla lisäväriä seksuaalimarkkinoille.
Muunsukupuolisena menestymisen kannalta on keskeistä kulttuuriset ulottuvuudet, rakkauden ja tasa-arvon kokemus, emmekä niin aktiivisti ajattele sen evolutiivista merkitystä. Kuitenkin on hyvä ymmärtää, ettei poikkeavuus ole vierautta tai sairautta.
Tarkennuksia käsitteisiin
Sukupuoli on yksilön kategorinen kulttuuris-kehollinen ominaisuus, jolla hän edustaa hänen kanssaan liittoutumista ja houkuttelevuutta omanlaisella kulttuurisella yksilöstrategialla.
Sukupuoli-identiteetti on yksilön oman sukupuolisuuden kosketusta edustuksellisuudella ja suhteiden verkoston yksikkönä seksuaalikulttuuriin. Vain identiteettien kautta ihminen suhteutuu toisiin identiteetteihin kulttuurissa ja vuorovaikuttaa, liittoutuu esim. seksuaalisesti toisten kanssa, tai edustaa omaa strategiaa esimerkiksi muunsukupuolisena.
Seksuaalisuus on sitä sukupuoli-identiteetin ilmenemistä biologisilla ja kulttuurisilla tavoilla käytäntöinä ja vuorovaikutuksina, millä yksilö varmistaa omaa huomiotaan ja jatkuvuuttaan kulttuurisissa meemeissä ja evolutiivisissa geeneissä.
Strategiat ovat evolutiivisen geenien, epigeenisen ympäristön sekä seksuaali-identiteetin kautta tulevia yksilön semantiikan havaitsemia osittain tiedostamattomia navigointiratkaisuja, joihin liittyy valtaa kulttuurissa ja jatkuvuutta evoluutiossa.
Muunsukupuolisuus on sukupuoli-identiteetti, jossa on vaikutteita monesta seksuaalistrategiasta, muttei edusta perinteistä mies tai nainen erottelua. Se on määrittelemätön tai sekoitus molempia.
Biologinen taso ei ole irrallaan kulttuurisesta tasosta, vaan näiden välillä on informaatiovaihtoa ja nämä ovat toistensa emergenttejä ominaisuuksia. Biologia ei siis määrää kaikkea sukupuolisuuteen liittyvää, vaan kulttuuri avartaa sitä parinvalinnan strategioilla ja sen linkittymisellä evolutiiviseen kokonaisuuteen.
Biologinen sukupuoli on entiteetti, mutta se pitää nähdä myös muiden elämän osa-aluiden kytkentänä, oman fyysisyyden tutkimisena, joka yhdistyy aivojen toiminnassa hormonaalisessa biologiassa, identiteettiä ylläpitävillä rakenteilla ja muiden kulttuuristen toimijoiden merkitysten vaihdolla.
Evoluutio ja moraali
Käsitys evoluution sopimattomuudesta sukupuolen ja seksuualisuuntausten moninaisuuteen on turha. Evoluutio selittää sen. On vain nähtävä mitä moraalisuuden kannalla asian kanssa teemme, evoluutiohan ei määrää moraalia. Tässä mielipiteessäni haluan edustaa vahvaa relativismia. Relativismista käsin muilla ei ole oikeutta puuttua toisten sopimuksiin keskenään, ja lisäisin tässä tapauksessa sen, että jos niillä ei haavoiteta tai satuteta toista osapuolta eikä vähennetä hänen tulevaisuuden mahdollisuuksia, jolloin liikutaan objektiivisemman moraalin alueella.
Relativismista käsin näen myös oman näkökulmani, moraalisen seksuaalikategorisen arvostelmani yksinkertaisuuden, enkä tuo sitä kovinkaan suoraan esiin tässä kirjoituksessa, vaan koitan katsoa laajemmin tieteelliseltä pohjalta. Ratkaisut mitä koitan nähdä ovat metafyysisiä toimintamalleja, näin se toimii yleisellä tasolla. Metafysiikka edustaa ei-moraalisia mekanismeja, mutta en ota kantaa, tuo julki tai asettele mieltäni sille tasolle, kenen tai minkä suuntauksen yksilömoraalia katsoisin paremmaksi.
Relativismi ei kuitenkaan ole relativismia henkilökohtaisella tasolla - seksuaalisiin mieltymyksiin jokaisella on oikeus, sopia sellaisia suhteita kuin kokee parhaaksi. Relativismi on toisten seksuaalikoodiston yhdenvertaisena näkemistä, vaikka omasta näkökulmasta täydellistä arvottamisesta pidättäytymistä on kai mahdoton saavuttaa. Kyse kirjoituksessani on välttää rasismia ja avartaa näkökulmia erilaisuuden kohtaamiseen oman seksuaalimoraalisen näkökulman ja arvostelman yläpuolelle relativismiin ja metafysiikkaan.
Lopuksi
Kristillinen viitekehys ajaa absoluutteja seksuaalikulttuuriin, joka on sekulaariselta näkemykseltään relatiivinen ja mielikuvituksellinen sekä vapaa ilmaisussaan - Relatiivinen kulttuuri emergenssinä absoluutteja sisältävän yhteiskuntakulttuurin sisällä. Muutos tapahtuu molemmilla tasoilla asenteissa, jossa seksuaalikulttuurin kilpailun mekanismeja ei voi paljonkaan muuttaa. Absoluutit seksuaalimoraalin tasolla ovat yksilöllisiä mieltymyksiä ja saattavat auttaa kiinnittymään muihin ja löytämään samantasoista vastarakkautta, mutta isosta populaatiosta lausuttuna mielipiteenä ne ovat rasismia ja haittaavat moninaisuuden kohtaamista yhteiskunnassa ja eriarvoistavat niitä, jotka ovat luonnollisesti kaikkien kulttuurien ilmentymiä. Kaikkein huonoin vaihtoehto seksuaalisuudessa on syrjään vetäytyminen tai näkymättömäksi tekeminen, edustipa mitä tahansa suuntausta.
Lisää luettavaa: