Monesti moraalin ajatellaan olevan tunteen tai järjen asia. Fysikalistille moraali on materiaalista aivotoiminnan tuotos ja sosiaalisen yhteistoiminnan ilmentymä. Tällöin moraalin luonne on pelillinen, joka on kuin siirtoja shakkilaudalla, jossa jokaisella siirrolla on merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Kun moraali on pelillistä, tietoisuus ei ole kietoutunut enää niin tunteeseen, joka vakavasti suhtautuu sisäiseen absoluuttisiin käsityksiin tai idealismiin. Moraalin pelillisyys voi olla vaikkapa huumoria tai moraalin ironisoimista. Tällainen on mahdollista vain vahvasti yksilön toimijuutta tukevassa ja ei-autoritäärisessä ympäristössä.
Moraalin pelillisyys on taso, jossa moraalinen agenttisuus häipyy ja tietoisuus vuorovaikutuksista pelikentällä vallitsee. Tällaiseen moraaliseen tietoisuuteen robotiikka ja esim. automaattisesti autoa ajavat tekoälyt pyrkivät. Kykyä reagoida toisten agenttien toimintaan. Mutta onko se moraalista tietoisuutta siinä mielessä kuin ihminen moraalin käsittää? Tällaista vain omaa etuaan tavoittelevaa ja pelillistä moraalia käyttävää ihmistä voitaisiin kutsua psykopaatiksi tai filosofisesti moraaliseksi zombiksi.
Ihmisen tietoisuuden luonne tekee pelillisestä moraalista yksilölle haastavaa, koska valinnan on otettava huomioon useiden agenttien siirrot. Implisiittinen tieto jalostuu eksplisiittisesti vain yhteen valintaan. Tietoisuuteemme nousee vain yksi ajatus teon oikeellisuudesta tai vääryydestä, mutta pelillisyydessä on useita neutraaleja vaihtoehtoja vuorovaikuttaa ympäristömme kanssa. Moraali pelillisenä ei lopulta ole psykopatiaa, vaan kykyä jalostaa implisiittistä tietoa useammaksi kannattavaksi vaihtoehdoksi ja siirroksi jotka maksimoivat useiden agenttien vuorovaikutusta ja kykyä yhteistomintaan.
Lawrence Kohlberg on tunnustanut kuusi moraalin tasoa. Ensimmäinen kuvaa moraalia tottelevaisuutena ja viimeinen moraalia yhteiskuntasopimuksena, jossa yksilöllä on vahvat oikeudet. Harvat ihmiset saavuttavat tasoa 5-6. Jospa onkin olemassa seitsemäs taso, jossa tulevaisuudessa ymmärrämme seurauksia laajemmin toimintaamme verkostossa, ei vain yksilön oman toiminnan ja motiiveiden lähteenä. Sam Harris on kuvannut tällaista hyvien ja onnettomien seurausten ymmärrystä moraaliseksi maisemaksi. Yksilön oikeuksista ei seitsemännellä tasolla tarvitsisi luopua, mutta staattiset sopimukset muuttuisivat yhä dynaamisemmiksi vuorovaikutusten ymmärtämisiksi. Universaali laki olisi silloin aktiivinen sopimus, joka toimii käytännössä ja eri tilanteissa eritavoin.
Moraalin pelillisyys on taso, jossa moraalinen agenttisuus häipyy ja tietoisuus vuorovaikutuksista pelikentällä vallitsee. Tällaiseen moraaliseen tietoisuuteen robotiikka ja esim. automaattisesti autoa ajavat tekoälyt pyrkivät. Kykyä reagoida toisten agenttien toimintaan. Mutta onko se moraalista tietoisuutta siinä mielessä kuin ihminen moraalin käsittää? Tällaista vain omaa etuaan tavoittelevaa ja pelillistä moraalia käyttävää ihmistä voitaisiin kutsua psykopaatiksi tai filosofisesti moraaliseksi zombiksi.
Ihmisen tietoisuuden luonne tekee pelillisestä moraalista yksilölle haastavaa, koska valinnan on otettava huomioon useiden agenttien siirrot. Implisiittinen tieto jalostuu eksplisiittisesti vain yhteen valintaan. Tietoisuuteemme nousee vain yksi ajatus teon oikeellisuudesta tai vääryydestä, mutta pelillisyydessä on useita neutraaleja vaihtoehtoja vuorovaikuttaa ympäristömme kanssa. Moraali pelillisenä ei lopulta ole psykopatiaa, vaan kykyä jalostaa implisiittistä tietoa useammaksi kannattavaksi vaihtoehdoksi ja siirroksi jotka maksimoivat useiden agenttien vuorovaikutusta ja kykyä yhteistomintaan.
Lawrence Kohlberg on tunnustanut kuusi moraalin tasoa. Ensimmäinen kuvaa moraalia tottelevaisuutena ja viimeinen moraalia yhteiskuntasopimuksena, jossa yksilöllä on vahvat oikeudet. Harvat ihmiset saavuttavat tasoa 5-6. Jospa onkin olemassa seitsemäs taso, jossa tulevaisuudessa ymmärrämme seurauksia laajemmin toimintaamme verkostossa, ei vain yksilön oman toiminnan ja motiiveiden lähteenä. Sam Harris on kuvannut tällaista hyvien ja onnettomien seurausten ymmärrystä moraaliseksi maisemaksi. Yksilön oikeuksista ei seitsemännellä tasolla tarvitsisi luopua, mutta staattiset sopimukset muuttuisivat yhä dynaamisemmiksi vuorovaikutusten ymmärtämisiksi. Universaali laki olisi silloin aktiivinen sopimus, joka toimii käytännössä ja eri tilanteissa eritavoin.
Pelillinen moraali on jo nykyisten sosiaalisten medioiden käyttämä algoritmi. Olet varmaan seurannut, kuinka Facebook filtteröi sinulle viestejä, jotka seinälläsi näet. Tässä muodossa jo osa yksilön moraalisesta agenttisuudesta jo on siirtynyt algoritmien hallintaan tai ainakin sinun reaktioistasi on tullut ennustettavampaa. Sisältö mitä sosiaalisessa mediassa nautit, on jalostuneiden algoritmien sinulle moraalisesti ja vuorovaikutuspelillisesti valittua.
Pelillisyys toteutuu yhdessä informaation jalostuessa yksilölle yhä tarkempana jaettavana informaatio ja sisältö profiilina. Yksilön moraaliset valinnat eivät ole silti laskelmoivan pelillisiä, vaan jättävät tilaa laajemmille inhimillisille ilmentymille, kuten empatialle tuntemattomien kärsimykseen. Onkin tärkeää, vaikka informaatio jalostetaan yhä enemmän ymmärtäen yksilöä ja hänen verkostojensa sosiaalisuutta, yksilön oikeuksien kunnioittaminen jättää tilaa varianssille ja luovuuden ilmentymälle sekä yksilön inhimilliselle toiminnalle.
Pelillinen moraalin tulee säilyttää aitous, jotta se olisi menestyvää, siis olla pragmaattiseen totuuteen pohjautuvaa. Se tunnistaa siis tosiasiat ja nimenomaan tosiasiat. Fysikaalisen maailmantulkinnan ollessa tosi, saattaa pelillinen moraali olla tulevaisuudessa vallitsevaa.