Yhteiskunnat ovat rakentuneet ja sortuneet aika-ajoin. Rooman valtakunta, Mayojen korkeakulttuuri ja antiikin Kreikka olivat menneisyyden loistokkaita yhteiskuntia, jotka kuitenkin romahtivat ja hävisivät olemasta. Romahdukseen on ollut syynsä. Eri kulttuurit romahtavat eri syistä. Osalle kulttuureista käy niin, etteivät ne pysy kilpailussa mukana muiden kulttuurien tahdissa ja tehokkaammat kulttuurit syövät tehottomat. Osassa osa syynsä romahduksen alkuunpaniana on muuttuneet ympäristön olosuhteet: resurssien puute, ilmastonmuutos. Kuitenkin keskeinen tekijä muutoksessa on kulttuuri. Kulttuuri kannattelee järjestelmää ja luo mielekkyyttä kilpailla muita kulttuureja vastaan. Kaikilla kansoilla on oma kulttuuri, jolla ne taistelevat merkityksillään ja oikeuttavat toimintaansa moraalisesti maailmassa. Nykyisessä informaatiokilpailun ajassa ovat kulttuurien luonteet korostuneet. Yhä useammin huomaamme, että kulttuurit informaation kilpailussa ovat alkaneet eristäytyä. Ettei kansa olisi alistettu muiden kansojen vakoilukoneistoilla, synnytetään ja lietsotaan vihaa muukalaisuutta ja ulkovaltoja kohtaan. Tämä asettaa tasa-arvoisen kulttuurin erityiseen haasteeseen. Miten vastata niille evoluutiopsykologista kantaa kannattaville voimille, jotka haluavat suosia lähipiiriä ulkopiirin nojalla, eivätkä avata ovia erilaisuudelle, osaltaan oikeutetusta informaation järjestymistä tukevasta syystä?
Yhteiskunnan kantava perusta on länsimaissa liittynyt tasa-arvoon ja nyt sitä haastetaan monin informaatioon liittyvin asetelmin. Harvoin kuitenkin tulee ajateltua, kuinka tärkeässä asemassa tämä arvo on silloin, kun puhutaan yhteiskuntien jatkuvuudesta ja selviytymisestä. Länsimaiseen strategiaan kuuluu maailmassa se, että se oikeuttaa olemassaolon kansansa ja yksilönsä oikeuksilla. Yhteiskunta ei pysty taistelemaan ympäristön köyhtymistä vastaan, mutta jos sen kulttuuri on elinvoimainen, se jatkaa vahvaa kilpailuaan uusiutuen niukassakin maailmassa. Se että resursit olivat niukat yhteisössä, asettaa haasteen kulttuurille pärjätä uudessa tilanteessa, mutta viimekädessä kulttuurin vahvuus ratkaisee sen selviämisen ilman romahdusta. Tässä kotiinpäin vetäminen ja erityisten kilpailullisten sääntöjen rikkominen omaksi eduksi johtaa kulttuurin ennenaikaiseen romahtamiseen. Feminismi taistelee tätä vastaan. Se säilyttää säännöt jotka tukevat yksilön oikeuksia, silloinkin kun sääntöjen rikkominen omaksi eduksi on houkuttelevaa.
Feminismi on tunnettu naisten oikeuksien puolesta puhujana, mutta intersektionaalinen feminismi pyrkii myös muutokseen kautta yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamiseen oikeudenmukaisemmiksi ja tasa-arvoisemmiksi. Juuri kulttuurin oikeudenmukaisuuden moraalisessa johtajuudessa on avain kilpailuun muiden kulttuurien keskellä. Feminismin tehtävänä on muuttaa yhteiskuntamme kulttuurin ohjaavaksi voimaksi, jossa ei ole eriarvoisuuden rakenteita, jotka alistaisivat tai satuttaisivat epäoikeudenmukaisuudelllaan yksilöitä. Tämä on sellaista kulttuurista johtajuutta, jonka perustelu ja oikeutus maailmassa on perustavaa ja objektiivista. Tällä objektiivisella ihmiselämän kunnioituksella länsimaat ovat perustelleet olemassaoloaan. Miksi sitten informaatioteknologian kotiin päin vetäminen on niin suuri riski juuri feministiselle kulttuurille?
Tasa-arvolla luonnollisen kehityksen lakeja vastaan
Feminismi on kulttuurievolutiivinen ja sosiaalinen voima, joka on vastavoima evolutiiviselle kehitykselle, jossa universumin lainalaisuudet asettavat yhteisössä toimijat eriarvoiseen asemaan. Tästä esimerkkinä Zipfin-laki, joka näyttävät sen, että feminismissä taistellaan universumin lainalaisuuksia vastaan sosiaalisen järjestyksen voimalla. Zipfin-lakien mukaan universumissa vallitsee voima, joka järjestää logaritmisesti yhteiskuntaa, niin kaupunkien koon kohdalla, rahan kasaantumisen kohdalla yksilöille, ehkä vallankin suhteen. Tässä kaavassa ensimmäiselle kertyy suurin valta, ja toiselle puolet siitä ja kolmannelle kolmasosa, ja niin edelleen. Lopulta vallan keskittyminen kaavalla ennustaa kulttuurin kerrostumista, tehottomuutta, kilpailun kovenemista ja romahtamista. Feminismi taistelee tasa-arvon agendalla näitä luonnonlakeja vastaan, joka eriarvoistavat yhteiskuntaa, ja jotka lopulta johtavat yhteiskunnat turmioon.
Universumin lainalaisuudet evolutiivisesti vievät meidät lopulta plutokratiaan, rahan ja vallan keskittymiseen, jonka seurauksena yhteiskunnat aika-ajoin romahtavat ja valta uusjaetaan. Vallankumouksissa ei ole varmuutta, että uusi yhteiskunta on parempi kuin edellinen. Monesti valta jaetaan uudestaan, mutta rakenteet, jotka kannattelivat epäonnistunutta valtaa pysyvät samoina. Siksi kehitys johtaa jatkossakin huonoihin tuloksiin ja yhteiskunnan eriarvoistuminen jatkuu. Yhteiskunnan kompleksisuuden romahtaminen kulttuurisista syistä on vaarasssa eriarvoistumisen seurauksena. Kulttuuri menettää motivaationsa taistella hyvien tekojen eteen, kun eriarvoistuminen on vienyt yrittelijäisyyden. Kapitalismia pidetään kuitenkin tehokkuudeltaan parempana kuin sosialismia, mutta kapitalistinen pääomien kasaantuminen harvojen käsiin syö lopulta tehokkuutta ja eriarvoistuminen vie tehon kilpailultakin. Feminismi on vastustava, kulttuurinen voima luonnolliselle kehitykselle, toimia kulttuurilla sitä kehitystä vastaan, mikä yhteiskunnassa luonnollisesti luonnonlakien mukaan on. Pala palalta rakennettu kompleksi yhteiskunta on parempi kuin vallan uusjaot ja romahtamiset yksinkertaisuuksiin.
Vierauden sijaan kuuluvuutta ryhmään
Feminismin tehtävä on särkeä evoluutiopsykologinen vieraus, ja siten poistaa populismi kotiin päin vetämisenä ja muuttaa yhteiskunnat inklusiivisiksi. Tämä ei ole luonnollista usealle ihmistyypille, ja haasteena on että joidenkin tunteet eivät vaan riitä tällaiseen tasa-arvoisuuden ymmärtämiseen, globalismiin. Se on myös kyseenalaista nykyisen informaatioajan kilpailulle, joka haluaa katkaista yhteistyötä muiden kilpailevien kulttuurien kanssa. Feministisen kulttuurin normittamisen niihin, jotka vierastavat muita, suhteessa niihin, jotka kykenevät inklusiivisuuteen ympäristössä tulisi olla ymmärtävää, ei häpeällistä, joka saattaisi johtaa kapinaan ja romahdukseen. Miten taistella tasa-arvolla hierarkioita vastaan, jos samalla mitä muodostetaan on yhteiskunnallinen taso siitä kuka on inklusiivinen käytöksessään ja oikeanlainen? Tämä kun on evolutiivista perustuntoa.
Kyse feminismissä on vähemmistöjen hyväksymisestä, jossa yhteisöllä on kuitenkin rajat. Feminismillä on käsitys hyvyydestä ja pahuudesta ja siten seurauksena on jonkinlainen erottelu ihmisten välillä. Inklusiivisuus tarkoittaa vähemistöryhmien puolesta toimimista, ja että toimitaan vain niitä vastaan, jotka eivät hyväksy vähemmistöjä, eivätkä toimi tasa-arvoa edistävästi. Erottelulla on evoluutiopsykologiseen käyttäytymiseen nähden erilaiset juuret, siinä ei suosita erityisesti lähipiiriä. Feminismissä puoletaan yksilön kunnioitusta yksilönä ja yritetään parantaa heikko-osaisten asemaa. Nämä ovat eksistentiaalisia ominaisuuksia, jotka eivät häviä myöskään sen myötä miten korkealla tai matalalla olet sosiaalisissa peleissä. Feminismissä erottelu on väline sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle, sen ei tule olla eksistentiaalinen, kyvykkyyteen, suoritukseen perustuva. Yhteisö saa erotella käytöstä, muttei ihmisyyden piirteitä.
Erottelua tasa-arvon kunnioituksesta
Erottelu on ongelma, koska siinä tulee vastaan vallan ohjaus ihmiseen. Kristinuskolla jakolinja menee Jeesuksen vastaanottamisessa, ja millaisia kulttuurisia erottelevia asioita tällä tarkoitetaankaan. Feminismillä erotteluun ei niinkään ole aihetta johonkin uskomisessa, vaan kaikenlaisten ihmisten huomioimisessa. Se luo vähäosaisille paikkoja vallassa, avaa ovia erilaisuudelle ja ulkomaailmalle sekä tarjoaa parempiosaisille pelastusta juuri vähemmistöihin liittyvistä vääristä asenteista. Erottelu kotiinpäin vetävien, evoluutiopsykologisten, populististen asenteiden ja tasa-arvoisten kulttuurievolutiivisten asenteiden välillä on ilmeistä. Feminismi taistelee tasa-arvolla hierarkioita vastaan, mutta muodostaa itsekin erotteluja, joille emme mahda mitään. Joku saattaa kokea sen takia ulkopuolisuutta. Miten kuitenkin olla inklusiivinen ja jatkuvasti tarjota mahdollisuuksia hierarkioiden alimmaisillle ja ulkopuolisille osallistua, vuorovaikuttaa ja olla osa feminististä yhteisöä?
Onkin jännittävää, että feminismi on pitkälle sosiaalista, ja sen juuret ovat vuorovaikutuksessa, eivät maailman ontologiassa, luonnonlaeissa. Se taistelee yhteiskunnassa moraalisella oikeutuksellaan niitä eristäytyviä kulttuureja vastaan, jotka ovat ottaneet aseekseen informaation. Informaation tarkkailulla ei kuitenkaan ymmärretä miten täkeässä asemassa, ja millainen ajatuksten kokonaisuus tasa-arvo on ihmisten kulttuurissa. Tässä feminismi käy taistoa sosiaalisuudella vallitsevaa informaation ja vallan järjestäytymistä Zipfin-lakia vastaan. Taistelemme universumin lainalaisuuksia vastaan, samalla kun rakennamme uutta sosiaalista ontologiaa, jotta kaikkien olisi helpompaa elää, ja säästyisimme plutokratioilta, jotka eivät johda parempiin yhteiskuntiin, kuten hallittu tietoinen muutos pala palalta. Lopulta näemme pystyykö informaation säätely vastaamaan niihin haasteisiin, joilla nykyinen länsimainen yhteiskunta ja sen moraalinen johtajuus ihmisoikeuksien puolustajana voidaan säilyttää, vai onko edessä romahdus kontrolliyhteiskuntaan, jossa olemme informaation etupiirien ohjauksessa. Niin kauan kun feministisen sosiaalisen kanssakäymisen puhe saavuttaa myös teknologian suunnittelijat, ymmärrämme suunnata tulevaisuuden oikeaan suuntaan - yksilölön vapauksiin.
Feministisen ilmaisun vaikeudesta
Mainittakoon vielä, että minun ei ole tarkoitus asettaa feminismiä johonkin tiettyyn olomuotoon. Haluan tuoda esille ne rakenteet, jotka ovat ilmeisiä yhteiskunnassamme, joita emme feminismissä ehkä ajattele. Käsitteeni ja käsitykseni ovat poikkeuksellisia valtavirrasta, ja toivon että annat anteeksi käsitteelliset hankaluudet. Valitettavasti en myöskään osaa kirjoittaa niin, että kaikki pystyisivät ymmärtämään tekstiäni, vaan sen sisältö saattaa olla osin elitististä. Toivottavasti kuitenkin jokainen pystyisi lukemaan avainkohdat ja sitä helpottamiseksi olen otsikoinut kappaleita.