Evoluutionpsykologia tutkii mm. mahdollisuuksia tunteidemme jalostumiselle historian saatossa. Se olettaa premisseissään, että reaktioissamme toistuvat piirteet, miten ihminen on selvinnyt yhteisössään ja ympäristössään. Nämä voitokkaat kokemukset tai häviämiset kilpailussa ovat koodautuneet geeneihin ja sitä kautta mielemme maisemaksi. Kulttuuri vaikuttaa tunteisiin merkittävästi, mutta ehkä perustavalla tasolla evoluutiolla on sanottavaa enemmän kuin uskoisimmekaan kokemusmaailmaan.Toimintamme perustuu tunteesiin ja järkeilyyn, jotka vievät meitä navigoinnissa maailmassa voitosta voittoon ja tavoitteesta tavoitteeseen. Jokainen ratkaisu lisää meidän geeniemme jatkuvuutta tai vähentää niiden mahdollisuutta selvitä. Yhteys tunteiden välillä ei ole suora tai selvä, mutta taustalla vaikuttavat kilpailun lait. Olemme tästä tietoisia ja koemme palkintoja tai menetystä mielessämme eri tilanteissa ja ratkaisuissamme. Aivoissa oleva dopamiinihermosto on erikoistunut palkintojen kokemuksien välittämiseen.
Dopamiinin vaikutuksesta aivomme tuntevat saavutukset voimakkaina eteenpäin vievinä flow tiloina, voiton tunteina ja ilona. Rakkauden kokemus muodostuu usein siitä, että se näkee samankaltaisten geenien, kulttuurien tai meemien jatkuvuuden mahdollisuuksia tulevaisuudessa ja onnellisuus on hyvinkin riippuvainen tästä tarkoituksesta. Masennus taas on yhtä tavalla kokonaisvaltainen kokemus ja on usein seurausta siitä, ettemme pärjää ympäristössämme ja luovumme vallasta. Serotoniinin vähyys liittyy menetykseen ja masennukseen, sen tuoma apeus on yhtätavalla selviämiskeino kilpailullisessa ympäristössä. Tunteiltaan apeaa kohdellaan suotuisammin. Strategiat kilpailla ovat yksilöllisiä, pitkälle kasvatuksen ja geneettisen elämänvoiman keinoja. Tunteet ovat linkittyneitä näihin strategioihin monenlaisin kytköksin.
Tietoisuuteen on koodautunut evoluutiossa monenlaisia tunteiden toimintoja aina empatiasta ja hoivasta yksilölliseen tavoitteissa eteenpäin menemiseen ja voittamiseen. Kaikki nämä voidaan nähdä yksilöpsykologisesti ja tilanteittain vaihtuvasti, mutta myös laajemman yhteisöllisen selviytymisen kautta jalostuneiksi tunteiksi, joissa kuvastuu kuinka ensimmäiset metsästäjäkeräilijä yhteisöt kilpailivat elintilasta toisiaan vastaan ja miten myöhemmin maanviljelyn alettua yhteisöt saavuttivat stabiilin aseman toisia yhteisöjä vastaan. Kyseessä mielemme reaktioissa on siis piirteitä pitkällä aikajanalla tapahtuneesta kilpailusta ja itsekkään geenin valloitustyöstä.
On tärkeää havaita, miten Richard Dawkinsin lanseeraama käsite 'itsekkäästä geenistä' voidaan ulottaa vaikutuksena ja kilpailuna laajemmin yksilöpsykologiaan. Yksi kilpailun muoto on lapsien saattaminen tähän maailmaan. Oman itsekkään geenin taisteluna jälkikasvuna muita yksilöitä vastaan. Rakkaus on yksilöiden yhteistä valmentautumista taistelemaan muita geenejä vastaan. Näemme sen arvokkaana sen kautta, että se on koodautunut evoluutiossa mekanismiksi, jolla geenimme selviävät. Toinen tapa taistella on levittää omia ajatuksia, jotka ovat pysyvämpiä kulttuurissa kuin muiden. Tieteen mestarit ovat saaneet ajatuksilleen vuosituhantisia kaikuja. Samoin on uskonnon kohdalla - hallita muiden ajatustenkulkua ja taistella yhteisönä muita vastaan. Kolmantena tulee sukujen, valtion, politiikan keinot, joilla saadaan makro tasolla jatkuvuutta oman kansakunnan tulevaisuudelle. Tähän liittyy myös valtioiden asevarustelu. Kaikki tämä voidaan nähdä itsekkään geenin kilpailuna muita vastaan.
Itsekkään geenin toiminta ulottuu laajemmin aivojemme mielen estetiikkaan. Estetiikalla tarkoitan että informaatio on kytkeytynyt toiseen informaatioon, ja aivojen modulaarisuus on ositttain päällekkäistä.
Tunnetilat voivat koodautua mielessä myös estetiikaksi, joka ulottuu kulttuuriin ja sosiaalisuuteen, talouteen ja yhteiskuntaan kaikilla tasoilla. Ihmisten mielen estetiikka pitää yllä monia käytäntöjä ja aloja yhteiskunnassa, jolla ei ole suoraa kosketusta suvun tai geenien jatkuvuuteen. Esimerkkinä kulttuuri, joka on informaatioesteettisesti kytkeytynyt toisiin aivojen informaatioalueisiin ja vain etäisesti selviämiseen. Puolustamme kyllä kulttuurejamme, traditioitamme sekä tietoamme, tämäkin voidaan nähdä lopulta osana itsekkään geenin kilpailua. Aivoille onkin ominaista luoda strategioita elämässä pärjäämiseksi. Tunteet takaavat yksilön ja yhteisön menestyksen. Ennen tunnettiin paljon syyllisyyttä. Kulttuuri on muuttunut, syyllistämisien sijaan pyritään Jungilaiseen eteenpäin menemiseen. Tunteiden ja kulttuurisen mielen estetiikka on vaihtunut sukupolvessa huomattavasti, geneettisen jalostumisen ja kulttuurisen mielen informaatiokytkentöjen seurauksena.
Mieli on esteettinen, jossa tunteet ovat osa, kauas historiaan ja sen välityksellä myös tulevaisuuteen ulottuvaa toimijuutta. Toimijuuden moraaliset päätökset saattavat liittyä myös kuoleman jälkeisten palkintojen tai rangaistusten arviointiin. Onko tunteidemme historiallinen ulottuvuus myös ulottuvuutta etiikkana tulevaisuuteen ja kuolemanjälkeiseen? Tämä selittäisi paljon siitä, ettei geenimme taistele, vaan tässä ajassa vaan pitkälle tulevaisuuteen olemuksestaan, jonka välittäjänä ajassa toimii esimerkiksi uskonto. Me olemme kuolemattomia eläessämme jo tätä elämää, ainakin sillä, että päättelymme ja tunteemme ulottuvat seuraaviin sukupolviin ja kuoleman jälkeiseen moraaliseen vastuuseen.
Todellisuutemme pohjautuu kilpailullisille ulottuvuuksille. Näin omasta perspektiivistä filosofisoisin. Ehkä ennen ei ole ymmärretty miten paljon aivojemme tunteet näkyvät yhteiskunnassa mielemme estetiikkana. Minulle tämä on ollut tärkeä huomio.
Evoluutiopsykologialla on paljon annettavaa tietoisuuden tutkimukselle. Ehkä koko tunteidemme spektriin on saatavissa hypoteeseja evoluutiosta ja aivojemme päälekäisistä modulaarisista yksiköistä, jotka ovat koodautuneet ajan saatossa.
Enemmän aiheesta:
Evoluutio, psykologia ja etiikka-artikkeli Hybris-lehdessä
Evoluutiopsykologian perusteet Markus Rantalan luentona