Fysiikkaa on pidetty viimeisenä todellisuutena, jonka selittämiin ilmiöihin kaikki maailmassamme pelkistyy. Näin ainakin tieteessä ja tarkemmin luonnontieteissä, jossa etsitään eksaktia tietoa maailmasta. Materiaan ja fysikalismiin perustuvien selitysten ollessa tarkimpia kuvauksia ilmiöille luonnontieteet ottavat ontologisen reduktion itsestään selvänä, joka sisältyy tutkimusasetelmaan.
Ontologialla tarkoitetaan, sitä mitä maailmassa voidaan pitää perustavimpana. Jo antiikissa oli ajattelijoita, atomisteja, jotka pohtivat maailman koostuvan jakamattomista osista. Tämä osottautui todeksi alustavien kaasun käyttätymiseen liittyvien teorioiden myötä ja lopulta vasta 1900-luvun alussa elektronin, sähkömagnetismin ja radioaktiivisuuden tutkimuksen myötä. Maailma siis koostuu atomeista ja tarkemmin kahdestatoista perustavasta hiukkasesta, joiden avulla mm. atomit ja molekyylit, mistä olemme rakentuneet, muodostuvat.
Asia olisikin hyvin yksinkertainen, jos selityksemme maailmasta pelkistyisi fysikalismiin ja hiukkasten liikkeeksi universumissa. Mennessämme kuitenkin pienempiin aineen osasiin päin on huomattu monien makromaailmassamme olevien lakien hajoavan ja determinististen kausaalisuuden, syy-seuraussuhteiden muotoutuvan täysin uudella tavalla.1930-luvulla muotoutunut kvanttifysiikka on asettanut haasteen yksioikoiselle materialistiselle ja deterministiselle näkemykselle, jossa tilat seuraavat edellisiä lain omaisesti.
Kvanttifysiikassa ei myöskään voida täysin sulkea pois tarkkailijan vaikutusta itse tuloksiin, vaan se voi näyttää erilaiselta eri koejärjestelyissä. Jotkut fyysikot ovat myös tulkinneet sen tulosten olevan sidottuja ihmisen psyykkeeseen tai tietoisuuteen. Ikäänkuin tarkkailija tietoisuudellaan tekisi kvanttimaailman tuloksista merkityksellisiä ja tietynlaisia romahtaneita tiloja. Kvanttifysiikan tulkinnoissa näkymät ovat erilaisia ja maailmamme muuttuukin rationaalisuuden deterministisestä irrationaaliseen satunnaisuuksien todellisuuteen, jonka viimeisestä olemuksesta ei ole tietoa.
Kvanttifysiikassa yksittäistä tapahtumaa ei voida ennustaa kuin tilastollisesti, niin että siitä voidaan antaa vain todennäköisyys. Pidetään mahdollisena, ettei tämä johdu siitä, ettemme tuntisi mikrotodellisuutta tarpeeksi tarkasti, vaan siitä, että mikromaailman luonne on tyystin erilainen, kuin se minkä kanssa olemme suoraan kosketuksissa. Kvanttitasolla on olemassa nykyisen käsityksen mukaan monimaailmallisuus, tila jossa kaikki tilat ja tulevaisuuden aikajanat ovat yhtäaikaa mahdollisia, josta näemme vain kvanttifyysisen aaltofunktion romahtaneen todellisuuden - tämän todellisuuden minkä nyt koemme. Aika romauttaa monet maailmat ja meillä on ainoastaan kokemuksenamme maailma, joka näyttäytyy meille yksisuuntaisena.
Maailmamme perustasta löytyykin irrationaalisuutta meidän arkilogiikkaamme ja järkeemme nähden. Kvanttimaailma luo paradokseja, joita on vaikeata normaalilla logiikalla ymmärtää. Pelkkä satunnaisuus tai tilastollinen kausaalisuus luo ajatuksen jostain hallitsemattomasta. Kuitenkin elämämme on rakentunut tällaisen päälle - joten sen toiminta ei voi olla täysin hallitsematonta, satunnaista tai epäloogista, onhan biologinen elämä tarkasteltuna solutasolla kovinkin mekaaniselta näyttävää, kuitenkaan olematta täysin sitä.
Mitä kvanttimaailman takana on emme tiedä - tieteellä tulee menemään vielä pitkä aika sitä tutkiessa. Odotuksia luo säieteoria, jonka mielestä se on säikeitä, jotka värähtelevät 10 tai M-teorian mukaan 11 ulottuvuudessa. Tämä kaikki tuntuu hyvin monimutkaiselta, mutta sitä maailmankaikkeutemme on.
Elämämme planeetallamme on kosmisen ja biologisen evoluution tulosta ja tämä on hyvin monimutkainen tapahtuma, vaikka sen syntymisen periaatteet ovat yksinkertaisia.Miten siis todellisuutemme, kun sitä ohjaavat tietyt lainalaisuudet, onko se rationaalista? Kerroin jo, että maailma hyvin toisenlainen, joskaan ei täysin ennustamaton, jos reduktionistisesti menemme kohti mikromaailmaa. Tulkintaamme maailmasta värittää usein teleologia, kaikella on tarkoitus. Rakennamme kuvaa maailamasta tarkoituksellisena paikkana rationaalisesti selittämällä ilmiöitä yleensä jonkun suuremman syyn välityksellä.
Materiaalisesta ja reduktionistisesta näkökulmasta käsin maailmamme on kuitenkin meille illuusio - tunteita, arvoja, uskomuksia tai moraalia ei ole olemassa kuin evoluution tuloksena. Todellisuus on siis rakentunut reduktionistisesta näkökulmasta rationaalisuudelle ainoastaan selviytymisen kautta, sen kautta että olemme saavuttaneet evoluutiossa tietyn pisteen tullaksemme tietoisiksi siitä, mitä maailma on. Bakteerilla ei tällaista tietämystä ole.
Uskooko kukaan kuitenkaan täysin sattumaan elämän lähteenä, pitäisikö meidän etsiä syytä tai tarkoitusta? Valtaosa fyysikoista ja kosmologeista näkevät perimmäisenä todellisuutena sattuman, vaikka he tutkivatkin lakeja joiden päälle elämä on mahdollistunut. Sattuma tekee elämästä irrationaalista, mutta fysiikan lait, jotka hallitsevat makromaailmaamme tekevät tästä paikan rationaalisuudelle. Rationaalisuus on kaukana siitä, että todella hallitsisimme maailmaa. Jotta se voisi toteutua meille täysin eksplisiittisenä, pitäisi meillä olla kaiken teoria maailmankaikkeudestamme ja silti jäisi tilaa kvanttifyysiselle aidolle sattumalle.
Kaiken teoria, jos mahdollista, on vielä kaukana siitä mitä tiedämme. Yllätyksiä sisältyy tuntemaamme todellisuuteen ja olen puhunut vain reduktionistisella tavalla maailmasta. Alkuräjähdyksen ja kosmisen evoluution näkökulmasta alkumme on materiaalinen, mutta jotain muutakin voi olla olemassa. Jotkut näkevät maailman emergenttinä, materiaalin päälle kasautuvina uusina elämän tasoina, joissa syntyy uutta ja perustavaa todellisuutta.
Tästä näkökulmasta katsottuna rakkauden tunne on yhtä todellinen yksikkö ja entiteetti kuin oksitosiini, kemiallinen yhdiste, joka vaikuttaa empatiaa ihmisten välillä. Toinen jotain koettua ja toinen materiaa. Emme voi kuitenkaan palauttaa koettua materiaan tai se menettää merkityksensä. Emergentit ominaisuudet ovat todellisia ja mahdollisia vain oman tasonsa maailmassa. Mikä maailma siis on todellisinta totta? Mikro vai makro?
Makromaailman ilmiöt ovat todellisia meille, koska niiden kanssa vaikutamme ja olemme kosketuksissa tämän maailman kanssa. Materialismi tuo ymmärrystä makromaailmamme ilmiöihin mikromaailmasta käsin ja antaa spesifejä parannuskeinoja ongelmiin - tiedämmehän lääketieteen ja sen menestyksen. Järjestäytynyt materiaali luo uuden todellisuuden, jota voimme pitää todellisena ja ainoana, jota mielemme pystyy käsittelemään, niin mikromaailma edustaa oppimaamme tietoa näkymättömästä maailmasta, joka kehystää kaiken tietomme.
Monet tieteelliset löydöt, jotka koskettavat mikro- ja makromaailman suhdetta eivät ole kovin intuitiivisia. Psyykkeemme kertoo jotain muuta maailmasta kuin tieteellinen fakta mikromaailmasta. Kokemamme tietoisuus on edelleen suuri mysteeri, josta voidaan vain filosofioida. Olisiko siinä kyseessä kvanttimaailman ilmiö ja saisimme tietää tietoisuuden olevan universumimme piirre tai ominaisuus?
Tämä hyvin monimutkaiseen kokonaisuuteen liittyvä evoluution salaisuus on yhä paljastamatta. Jos voimme raottaa ovea, saamme tietoa myös psyykkisistä ilmiöistä, joille ei ole kaikenkattavaa selitystä. Paradoksaalista, mutta tietoisuudessamme ja mielessämme kohtaamme edelleen suurimman tuntemattoman ja todellisuuden irrationaalisuuden, vaikka se on rationaalisuutemme lähde.
Lähteet:
K. V. Laurikainen, Tieteellä on rajansa - kvanttiteoria ja todellisuus, Yliopistopaino 1997SSE Talks - Quantum Mechanics and Consciousness